Fysiikassa weber (symboli: Wb; /ˈveɪbər/, /ˈwɛbər/ tai /ˈwiːbər/) on magneettivuon SI-yksikkö. Magneettivuon Φ voi olla kuvaillaan suureena, joka kertoo, kuinka suuri osa magneettikentästä läpäisee tietyn pinta-alan: Φ = ∫ B · dA, missä B on magneettivuon tiheys (magnetic flux density). Vuon tiheys yksi Wb/m2 (yksi weber neliömetriä kohti) vastaa yhtä teslaa (1 Wb/m2 = 1 T).

Määritelmä ja yksikkösuhteet

Weber on SI-järjestelmän johtuva yksikkö. Sitä käytetään magneettivuon mittaamiseen ja se liittyy muihin sähkömagneettisiin suureisiin seuraavasti:

  • 1 Wb = 1 V·s (voltisekunti). Tämä näkyy Faradayn indusoivan jännitteen laista: indusoitu sähkömotorinen voima ε on ε = −dΦ/dt, eli yhden weberin muutos yhdessä sekunnissa tuottaa yhden voltin jännitteen.
  • SI-perusyksiköissä: 1 Wb = 1 kg·m2·s−2·A−1.
  • CGS-yksiköissä: 1 Wb = 108 maxwell (vanha cgs-yksikkö magneettivuolle).

Käyttö ja esimerkkejä

  • Jos magneettikentän tiheys on 1 T ja kenttä läpäisee pinta-alan 1 m2 kohtisuorasti, magneettivuoksi tulee 1 Wb.
  • Faradayn laki tekee weberistä keskeisen yksikön käämeissä ja generaattoreissa: nopea muutos magneettivuoissa käämeissä tuottaa sähkövirtaa (induktio).
  • Tyypilliset magneettivuoarvot riippuvat sovelluksesta: sähkömoottoreissa ja generaattoreissa mitattavat arvot voivat olla mikro- tai milliwbeerejä (μWb, mWb) pienissä käämeissä ja useita wberejä suurissa laitteissa.

Historia ja nimi

Weber on nimetty saksalaisen fyysikon Wilhelm Eduard Weberin (1804–1891) mukaan. Yksikön symboli on Wb; yksikön nimi kirjoitetaan tavallisesti pienellä alkukirjaimella (weber) paitsi lauseen alussa.

Yhteenveto: weber (Wb) on magneettivuon SI-yksikkö, joka liittyy suoraan teslaan ja volttiin: 1 Wb/m2 = 1 T ja 1 Wb = 1 V·s. Weber kuvaa magneettikentän läpäisevää kokonaisvuota ja on keskeinen yksikkö sähkömagneettisessa teorian ja käytännön sovelluksissa.