Friedrich Wilhelm Reinhold Pieck (3. tammikuuta 1876 Itä-Gubenissa (nykyisessä Puolassa) - 7. syyskuuta 1960 Berliinissä) oli (itä)saksalainen kommunistinen poliitikko. Hän oli Spartacusliiton jäsen. Hän oli Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED, yhdessä Otto Grotewohlin kanssa) perustaja ja vuosina 1946–1950 sen toinen puheenjohtaja sekä vuodesta 1949 kuolemaansa vuonna 1960 DDR:n ensimmäinen ja ainoa presidentti.
Varhainen elämä ja poliittinen herääminen
Pieck syntyi käsityöläisperheeseen ja kouluttautui mm. puusepäksi, minkä myötä hän tuli tutuksi työväenliikkeen ja ammattiyhdistystoiminnan kanssa. Nuorena hän liittyi sosialidemokraattiseen liikkeeseen ja myöhemmin osallistui radikaalimpaan vasemmistoradikalismiin, mikä johti jäsenyyteen Spartacusliitossa. Varhaisessa vaiheessa hänen toimintansa suuntautui työläisten oikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ajamiseen.
Weimarin tasavallan kausi
Weimarin tasavallan aikana Pieck toimi aktiivisesti parlamentaarisissa elimissä. Hän oli Preussin Landtagin jäsen vuosina 1921–1928 ja sen jälkeen Reichstagin jäsen vuosina 1928–1933, molemmat Saksan kommunistisen puolueen (KPD) puolesta. Tänä aikana hän oli osa Saksan kommunistista liikettä, joka pyrki marxilais-leninistisen politiikan toteuttamiseen ja vastusti nousevaa kansallissosialistista liikettä.
Natsi-Saksan vuosikymmenet ja maanpako
Hitlerin valtaannousun jälkeen kommunistit joutuivat vainon kohteeksi. Pieck oli muiden KPD:n johtajien tapaan pakotettu toimimaan maanpaossa ja jatkoi toimintaansa siirtäytyneenä ulkomailta käsin. Vaikka tarkat paikat eivät aina ole kansantajuisesti tunnettuja, monet KPD:n johtajat viettivät natsismin vuosikymmenet maanpaossa, useimmiten Neuvostoliitossa, jossa he valmistautuivat paluuseen Saksan jälleenrakentamisen jälkeen.
Paluu sotanjälkeiseen Saksaan ja SED:n synty
Sodan jälkeen Pieck palasi Neuvostoliiton hallinnoimalle vyöhykkeelle ja osallistui aktiivisesti saksalaisen kommunistisen liikkeen järjestämiseen uudelleen. Hän oli mukana yhdistämässä Saksan kommunistista puoluetta ja osia sosialidemokraattisesta liikkeestä, mikä johti Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) perustamiseen vuonna 1946. Yhdistymisprosessissa SED:stä tuli myöhemmin Itä-Saksan johtava puolue, ja Pieck toimi sen johdossa yhdessä Otto Grotewohlin kanssa. 1949 perustetun DDR:n presidentiksi hänet valittiin samana vuonna.
Presidenttiys ja rooli DDR:ssä
Wilhelm Pieck toimi DDR:n presidenttinä 1949–1960. Hänen tehtävänsä oli pitkälti seremoniallinen: varsinaista valtaa käyttänyt SED:n puoluejohto, erityisesti puolueen keskeiset toimijat kuten Walter Ulbricht, määritteli käytännön politiikan ja valtion suunnan. Pieck edusti DDR:n valtiollista vakautta ja symboliikkaa, osallistui virallisiin vastaanottoihin, valtiollisiin juhliin ja ulkopoliittisiin vierailuihin sovitettuna Neuvostoliiton suuntaan.
Kuolema, jälki ja perintö
Pieck kuoli 7. syyskuuta 1960 Berliinissä. Hänen kuolemansa jälkeen presidentin virka lakkautettiin ja valtiolliseksi kollektiivielimeksi perustettiin valtionneuvosto (Staatsrat), jonka puheenjohtajaksi nousi keskeinen SED-johtaja Walter Ulbricht. DDR:ssä Pieckistä tehtiin virallinen kansallinen ikoni: hänen nimeään käytettiin katujen, koulujen ja muiden instituutioiden nimissä, ja hänen muistoaan vaalittiin osana valtion virallista historiankirjoitusta.
Arvio ja kritiikki
Pieckia arvosteltiin myöhemmin muun muassa siitä, että hän toimi osana järjestelmää, joka rajoitti poliittista moninaisuutta ja noudatti Neuvostoliiton linjaa. Häntä pidettiin pääosin järjestelmän seremoniallisena johtohahmona, jonka valtaa rajoitti SED:n keskusjohto. Historiantutkijat arvioivat hänen merkitystään sekä SED:n rakentajana että valtiollisen instituution kasvoina: toisaalta hän oli keskeinen toimija DDR:n varhaisvuosina, toisaalta hänen roolinsa todellisessa vallankäytössä oli rajallinen.
Wilhelm Pieckin elämä ja ura heijastavat 1900-luvun saksalaisen vasemmistoliikkeen vaiherikasta ja usein ristiriitaista historiaa: työväenliikkeestä radikalismiin, maanpakoon ja lopulta valtionhoitajaksi neuvostoliittolaisessa miehitysjärjestelmässä syntyneessä valtiomuodossa.
