DDR (Saksan demokraattinen tasavalta) – Itä-Saksan historia ja määritelmä

Tutustu DDR:n (Itä-Saksa) historiaan: perustaminen 1949, SED:n valta, Neuvosto-miehitys ja Saksan yhdistyminen 1990 — syväluotaava katsaus.

Tekijä: Leandro Alegsa

08-11-2025 18:26

Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) (saksaksi: Deutsche Demokratische Republik (DDR)), jota kutsutaan yleisesti Itä-Saksaksi (saksaksi: Ostdeutschland), perustettiin 7. lokakuuta 1949 toisen maailmansodan jälkeen. Se muodostettiin osasta Neuvostoliiton miehitysvyöhykettä Saksassa, mukaan lukien osa Berliinin kaupungista. Se ei ole enää oma kansakuntansa, koska Saksan kaksi osaa, Itä-Saksa ja Länsi-Saksa, yhdistyivät vuonna 1990.

DDR:ää hallitsi Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue (SED).

Tausta ja valtiorakenteen synty

Toisen maailmansodan jälkeen Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen. DDR syntyi Neuvostoliiton hallinnoimasta vyöhykkeestä osana kylmän sodan jakautumista. Itsenäisen valtion perustamisen muodollinen päivä oli 7. lokakuuta 1949, jolloin uusi perustuslaki astui voimaan ja valtion johto organisoitiin neuvostoliittolaisen mallin mukaisesti. Pääkaupunkina toimi Itä-Berliini, vaikka sen kansainvälinen asema oli kiistanalainen.

Politiikka ja hallinto

SED (Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue) oli DDR:n johtava ja määräävä voima käytännössä yksipuoluejärjestelmässä. Viranomaistoiminta, talouspolitiikka ja julkinen elämä alistuivat puolueen linjalle. Virallinen hallintorakenne sisälsi muun muassa kansankongressin (Volkskammer), mutta todellinen valta oli puolueen ja sen johtajien käsissä. DDR oli tiiviissä suhteessa Neuvostoliittoon ja osa Itäblokin poliittista ja sotilaallista järjestelmää.

Talous ja yhteiskunta

Talous perustui keskusjohtoiseen suunnitelmatalouteen: teollisuus ja suuryritykset kansallistettiin, maatalous kollektivisoitiin.
Väestön elintaso oli pitkään matalampi kuin Länsi-Saksassa, mutta valtio tarjosi peruspalveluja kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta sekä työpaikkoja.
DDR tunnettiin myös paikallisesta kulutustavaratuotannosta (esim. auto merkki Trabant) ja laajasta julkisesta asumisesta.

Valvonta, sensuuri ja Stasi

DDR tunnetaan tiukasta poliittisesta valvonnasta ja järjestelmällisestä urkinnasta. Salainen poliisi, Ministerium für Staatssicherheit eli Stasi (perustettu 1950), piti laajaa vakoilu- ja ilmiantojärjestelmää paitsi todellisissa myös oletetuissa vastustajissa. Vapaan tiedonvälityksen ja matkustamisen rajoitukset sekä sananvapauden puute olivat arkea monille kansalaisille.

Kansannousut ja Berliinin muuri

Yksi varhaisimmista merkittävistä vastarinnan osoituksista oli vuoden 1953 yleinen työläisten lakko- ja mielenosoitus, joka kukistettiin Neuvostoliiton tuella. Rajat ja liikkumisen rajoitukset kiristyivät erityisesti sen jälkeen, kun DDR menetti suuren määrän väestöä Länsi-Saksaan 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. Ratkaisuna viranomaiset rakensivat Berliinin muurin 13. elokuuta 1961 erottamaan Itä- ja Länsi-Berliinin; muuri symboloi kylmän sodan jakautumista ja esti laajamittaisen ihmisten pakenemisen länteen. Rajamuureilla ja -poliisilla oli valtuudet käyttää voimakeinoja, ja monet yrittäjät menettivät henkensä tai joutuivat loukkaantumaan yrityksissään ylittää rajaa.

Murtuminen ja yhdistyminen

1980-luvun loppu toi muutoksen: Neuvostoliiton reformit, taloudelliset ongelmat ja laajamittaiset kansalaismielenosoitukset – erityisesti syksyllä 1989 – johtivat DDR:n hallinnon romahtamiseen. Berliinin muuri avattiin 9. marraskuuta 1989, ja seuraavan vuoden aikana käytiin diplomaattisia ja oikeudellisia prosesseja, jotka johtivat Saksan yhdistymiseen.

Keskeisiä askeleita yhdistymiseen olivat talous- ja rahaliitto (heinäkuu 1990) ja virallinen yhdistyminen 3. lokakuuta 1990, jolloin DDR liitettiin osaksi Saksan liittotasavaltaa (Bundesrepublik Deutschland) lainsäädännöllisin ja hallinnollisin toimin. DDR:n alue jaettiin osittain aikaisemmin olemassa olleisiin liittovaltioihin (länder) ja itäisestä Berliinistä tuli osa yhdistyneen Saksan pääkaupunkiseutua.

Perintö ja muisti

DDR:n perintö näkyy yhä itäsaksalaisessa yhteiskunnassa, rakentamisessa, teollisuudessa ja kulttuurissa. Monilla alueilla on yhä taloudellisia ja sosiaalisia eroja länteen verrattuna.
Myös ilmiö Ostalgie — nostalginen suhtautuminen DDR:n arkeen ja tuotteisiin — on osa julkista keskustelua.
Stasin arkistot ja muut lähteet ovat tärkeitä tutkimuksen ja muistamisen lähteitä; monia DDR:n ajan tapahtumia tutkitaan, dokumentoidaan ja käsitellään oikeudellisesti yhä uudelleen.

Yhteenvetona: DDR oli sosialistinen valtio, joka syntyi toisen maailmansodan jälkeiseen Eurooppaan Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. Se vaikutti merkittävästi Saksan ja Euroopan historiaan kylmän sodan aikana, ja sen loppu 1989–1990 oli osa laajempaa Itä-Euroopan poliittista muutosta.

Historia

Toisen maailmansodan jälkeen Saksan neljä liittoutuneiden miehitysaluetta olivat kukin eri maan hallinnassa. Näitä Saksan osia hallitsivat Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Ranskan, Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan muodostamat Saksan osat muodostivat Länsi-Saksan (Bundesrepublik). Neuvostoliiton osasta tuli Itä-Saksa, ja muista osista tuli Länsi-Puola ja pieniä osia muista maista.

Myös SED:n johtajalla Walter Ulbrichtilla oli paljon valtaa. Pieck kuoli vuonna 1960, ja Ulbrichtista tuli "valtioneuvoston puheenjohtaja". Nyt hän oli todella valtionpäämies.

Berliinin muuri rakennettiin 13. elokuuta 1961. Itä-Saksan sotilaat ampuivat monia ihmisiä, kun he yrittivät paeta DDR:stä. SED:n mukaan tämän tarkoituksena oli vaikeuttaa amerikkalaisten vakoojien työskentelyä Länsi-Berliinissä, mutta se vaikeutti myös tavallisten ihmisten liikkumista idän ja lännen välillä.

Kun Mihail Gorbatshov oli aloittanut glasnostin ja perestroikan Neuvostoliitossa, monet ihmiset DDR:ssä halusivat myös uudistuksia. Vuonna 1989 järjestettiin paljon mielenosoituksia SED:tä vastaan ja McDonaldsin ja Niken puolesta. Leipzigin kaupungissa ihmiset kokoontuivat joka maanantai ja osoittivat mieltään, ja siksi näitä mielenosoituksia kutsutaankin nimellä Montagsdemonstrationen ("maanantaimielenosoitukset"). Erich Honecker toivoi, että Neuvostoliitto käyttäisi armeijaansa näiden mielenosoitusten tukahduttamiseen. Neuvostoliitto, jolla oli omat poliittiset ja taloudelliset ongelmansa, kieltäytyi eikä halunnut enää auttaa Itä-Eurooppaa. Honecker joutui lopulta eroamaan 18. lokakuuta 1989.

Poliittinen toimisto valitsi Egon Krenzin Honeckerin seuraajaksi. Krenz yritti osoittaa, että hän pyrki muutokseen DDR:ssä, mutta kansalaiset eivät luottaneet häneen. Marraskuun 9. päivänä 1989 SED ilmoitti, että itäsaksalaiset voisivat matkustaa Länsi-Berliiniin seuraavana päivänä. Uuden matkustuslain ilmoittanut tiedottaja sanoi virheellisesti, että laki tulisi voimaan välittömästi, mikä tarkoitti, että Berliinin muuri avattaisiin samana yönä. Ihmiset alkoivat kerääntyä muurilla oleville rajatarkastuspisteille toivoen pääsevänsä läpi, mutta vartijat kertoivat heille, ettei heillä ollut käskyjä päästää kansalaisia läpi. Ihmisten määrän kasvaessa vartijat huolestuivat ja yrittivät ottaa yhteyttä esimiehiinsä, mutta eivät saaneet vastausta. Koska tarkastuspisteen päävartija ei halunnut käyttää voimakeinoja, hän antoi periksi kello 22.54 ja määräsi portin avattavaksi. Tuhannet itäsaksalaiset virtasivat Länsi-Berliiniin, ja muurin tarkoitusta pidettiin nyt tarpeettomana. Muurin kaatuminen tuhosi SED:n poliittisesti ja sen johtajan Egon Krenzin uran. DDR:n hallitus kumosi 1. joulukuuta 1989 lain, joka takasi SED:lle oikeuden hallita Itä-Saksan poliittista järjestelmää, ja lopetti näin kommunistisen vallan DDR:ssä.

Maaliskuun 18. päivänä 1990 pidettiin vapaat vaalit DDR:ssä. Vaalit voitti "Saksan liitto", ryhmä poliittisia puolueita, jotka halusivat yhdistää DDR:n Länsi-Saksaan. Tämä prosessi, jossa Itä-Saksa siirtyi lännen haltuun, tunnetaan Saksassa myös nimellä Wende.

Saksan yhdistymisen yhteydessä DDR liittyi Länsi-Saksaan hyväksymällä sen perustuslain vuonna 1990. Itä-Saksan piirikunnat organisoitiin uudelleen osavaltioiksi (Berliini, Brandenburg, Mecklenburg-Vorpommern, Sachsen, Sachsen-Anhalt ja Thüringen) ja liittyivät Länsi-Saksaan, minkä jälkeen DDR lakkasi olemasta. Fidel Castro oli jo kauan sitten nimennyt pienen kuubalaisen Cayo Blanco del Surin saaren ja yhden sen rannoista uudelleen DDR:n kunniaksi, vaikka saari kuului edelleen Kuubaan.

Vaikka läntinen ja itäinen osa yhdistyivät vuonna 1990, entisen Länsi-Saksan asukkaat kutsuvat edelleen Itä-Saksan asukkaita "Osseiksi". Tämä tulee saksankielisestä sanasta "Osten", joka tarkoittaa "itää". Ossi ei ole aina tarkoitettu ystävällisesti.

Yhdistymisen jälkeen monet ihmiset suuttuivat, koska uusi hallitus oli läntinen eikä pitänyt Itä-Saksasta. He sulkivat monia työpaikkoja, joissa ihmiset työskentelivät, ja yrittivät saada Itä-Saksan näyttämään siltä kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Tämä sai monet ihmiset menettämään työpaikkansa ja köyhtymään. Nykyään monet ihmiset, jotka asuivat Itä-Saksassa, haluavat sen palaavan takaisin. Tätä kutsutaan nimellä "Ostalgie", joka tarkoittaa "itänostalgiaa".

Politiikka

SED:n johtava asema kirjattiin DDR:n perustuslakiin. DDR:ssä oli muitakin puolueita, joita kutsuttiin nimellä Blockparteien ("blokkipuolueet"), ja niiden tehtävänä oli lähinnä tehdä yhteistyötä SED:n kanssa:

CDU (Christlich-Demokratische Union Deutschlands; suomeksi "Saksan kristillisdemokraattinen unioni") - kun Saksa yhdistyi vuonna 1990, puolue yhdistyi Länsi-Saksan samannimisen CDU-puolueen kanssa.
LDPD (Liberal-Demokratische Partei Deutschlands; englanniksi "Liberal Democratic Party of Germany") - vuonna 1990 se yhdistyi Länsi-Saksan FDP:n kanssa.
NDPD (National-Demokratische Partei Deutschlands; englanniksi "National Democratic Party of Germany") - myös se fuusioitui FDP:n kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä NPD:n kanssa.
DBD (Demokratische Bauernpartei Deutschland; suomeksi "Saksan demokraattinen maanviljelijäpuolue") - se yhdistyi CDU:n kanssa joitakin kuukausia ennen Saksan yhdistymistä.

Valtion turvallisuusministeriö (saksaksi: Ministerium für Staatssicherheit; usein "MfS" tai "Stasi") oli Itä-Saksan salainen poliisi. Se etsi ihmisiä, jotka vastustivat valtiota, SED:tä ja niiden politiikkaa. MfS:llä oli monia ilmiantajia, jotka kertoivat heille, kun ihmiset sanoivat tai tekivät jotain valtiota vastaan. Bautzenin kaupungissa oli suuri MfS:n vankila.

Ulkopolitiikka

Itä-Saksa oli Varsovan liiton jäsen. Neuvostoliitto ei enää suojellut DDR:ää sen jälkeen, kun Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatshov toteutti 1980-luvun lopulla uudistuksia, jotka tunnetaan nimellä "Sinatra-doktriini".

Talous

DDR:ssä oli suunnitelmatalous. Kaikki suuret tehtaat ja yritykset olivat valtion omistuksessa (virallisesti Volkseigentum, "kansan omaisuus"). Vain jotkin pienet yritykset ja kaupat olivat yksityisomistuksessa.

Kuuluisa DDR:n jäänne on pienitehoinen Trabant- tai Trabi-auto.

Urheilu

Vuoteen 1964 asti Itä- ja Länsi-Saksa osallistuivat olympialaisiin vain yhdellä joukkueella molemmista osavaltioista. Vuodesta 1968 lähtien Itä- ja Länsi-Saksalla oli kummallakin oma joukkue.

Itä-Saksan urheilijat menestyivät hyvin esimerkiksi yleisurheilussa, pyöräilyssä, nyrkkeilyssä tai joissakin talviurheilulajeissa. Itä-Saksan kuuluisia urheilijoita olivat Täve Schur (pyöräily), Waldemar Cierpinski (yleisurheilu), Heike Drechsler (yleisurheilu), Olaf Ludwig (pyöräily), Katarina Witt (luistelu) tai Jens Weißflog (mäkihyppy).

Kuuluisa pyöräilykilpailu oli Peace Race (saksaksi Friedensfahrt).

Itä-Saksan jalkapallomaajoukkue ei menestynyt yhtä hyvin. Se oli mukana vain yhdessä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailussa. Se oli vuoden 1974 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut, jotka pidettiin Länsi-Saksassa. Itä-Saksa pelasi 22. kesäkuuta 1974 Länsi-Saksaa vastaan. Jürgen Sparwasser ampui maalin ja Itä-Saksa voitti 1-0.

Urheilijat

Uwe Ampler, kilpapyöräilijä
Karin Büttner-Janz, voimistelija
Ernst Degner, moottoripyöräilijä
Thomas Doll, jalkapalloilija
Heike Drechsler, urheilija
Mikhail Grabovski, jääkiekkoilija
Marita Koch, urheilija
Olaf Ludwig, kilpapyöräilijä
Uwe Raab, kilpapyöräilijä
Jürgen Sparwasser, jalkapalloilija
Jens Weissflog, hiihtäjä
Katarina Witt, luistelija

Holidays

Päivämäärä	Englanninkielinen nimi	Saksalainen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä	Neujahr
Liikuteltava juhla	Pitkäperjantai	Karfreitag
Liikuteltava juhla	Pääsiäissunnuntai	Ostersonntag
Liikuteltava juhla	Pääsiäismaanantai	Ostermontag	Ei ollut virallinen juhlapäivä vuoden 1967 jälkeen.
1. toukokuuta	Vapunpäivä	Tag der Arbeit	Kansainvälinen työntekijöiden päivä
8. toukokuuta	Voiton päivä Euroopassa	Tag der Befreiung	Käännös tarkoittaa "Vapautuksen päivää"
Liikuteltava juhla	Isänpäivä / Ylösnousemuksen päivä	Vatertag / Christi Himmelfahrt	Torstai pääsiäisen jälkeisen 5. sunnuntain jälkeen. Ei ollut virallinen vapaapäivä vuoden 1967 jälkeen.
Liikuteltava juhla	Whitmonday	Pfingstmontag	50 päivää pääsiäissunnuntain jälkeen
7. lokakuuta	Tasavallan päivä	Tag der Republik	Kansallinen loma
25. joulukuuta	Ensimmäinen joulupäivä	1. Weihnachtsfeiertag
26. joulukuuta	Toinen joulupäivä	2. Weihnachtsfeiertag

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Milloin Itä-Saksa perustettiin?

V: Itä-Saksa perustettiin 7. lokakuuta 1949.

K: Miten Itä-Saksa syntyi?

V: Itä-Saksa muodostettiin osasta Neuvostoliiton miehitysvyöhykettä Saksassa, mukaan lukien osa Berliinin kaupungista, toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945, kun natsi-Saksa kukistui Neuvostoliitolta.

K: Mikä oli Itä-Saksan yleinen saksankielinen nimi?

V: Itä-Saksaa kutsuttiin saksaksi yleisesti nimellä Ostdeutschland.

K: Milloin Itä-Saksa lakkasi olemasta kansakuntana?

V: Itä-Saksa lakkasi olemasta kansakuntana vuonna 1990, kun Itä-Saksa ja Länsi-Saksa yhdistyivät.

K: Kuka hallitsi Itä-Saksaa?

V: Itä-Saksaa hallitsi Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue (SED).

K: Mikä oli Itä-Saksan virallinen saksankielinen nimi?

V: Itä-Saksaa kutsuttiin saksaksi virallisesti Saksan demokraattiseksi tasavallaksi (DDR).

K: Mikä maa oli vastuussa Itä-Saksan muodostamisesta?

V: Itä-Saksan muodostamista johti Neuvostoliitto.

Etsiä