Jasser Arafat (1929–2004) – PLO:n puheenjohtaja ja Palestiinan johtaja

Jasser Arafat (1929–2004) — Palestiinan johtaja ja PLO:n puheenjohtaja, Nobelin rauhanpalkittu, kiistanalainen kansallissankari ja vaikutusvaltainen poliitikko.

Jasser Arafat (24. elokuuta 1929 – 11. marraskuuta 2004) oli keskeinen hahmo palestiinalaisessa kansallisessa liikkeessä ja toimi pitkään Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) puheenjohtajana (1969–2004). Hän oli myös liikkeen tunnetuimpia kasvot ja monille symboli Palestiinan kansallisesta kamppailusta. Vuodesta 1994 lähtien Arafat johti myös Palestiinan itsehallintoa, ja hän jakoi vuonna 1994 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Yitzhak Rabinin ja Shimon Peresin kanssa tunnustuksena Oslo-prosessiin liittyneistä rauhanneuvotteluista.

Varhaiselämä ja koulutus

Arafatin syntymäpaikasta on eri kertomuksia; mainintoja on Jerusalemista, Gazasta ja Kairosta. Hänen koko nimensä oli Muhammad Abdel-Raouf Arafat al-Qudwa al-Husseini ja häntä kutsuttiin usein lempinimellä "Abu Ammar". Hän opiskeli rakennustekniikkaa Kairon yliopistossa (rakennustekniikka) ja työskenteli myöhemmin insinöörinä Kuwaitissa, missä hän tuli mukaan palestiinalaiseen opiskelija- ja työväenliikkeeseen.

Poliittinen nousu ja PLO-johtajuus

1950- ja 1960-luvuilla Arafat oli osallisena uudenlaisen palestiinalaisen kansallisen liikkeen rakentamisessa. Hän oli yksi Fatahin perustajista ja nousi myöhemmin keskeiseksi johtajaksi, kun hänet valittiin PLOn puheenjohtajaksi vuonna 1969. PLO kehittyi kansainvälisesti tunnustetuksi palestiinalaisten ainoaksi lailliseksi edustajaksi ja yhdisti erilaisia poliittisia ryhmiä ja järjestöjä.

Arafatin kaudella PLO:ssa yhdistyivät sekä diplomaattiset että aseelliset toimet. Hän johti järjestöä läpi vaikeiden vuosikymmenien, joihin kuuluivat muun muassa vuoden 1982 Libanonin sota ja sen seurauksena tapahtunut siirtyminen etätukikohtaan Tunisiin, sekä Palestiinan kansannousu (intifada) 1987 alkaen.

Oslo-prosessi ja Palestiinan itsehallinto

1990-luvun alussa Arafat kääntyi kohti neuvottelupolitiikkaa, mikä huipentui salaisiin neuvotteluihin Norjassa ja vuoden 1993 Oslo-sopimuksiin. Sopimusten myötä PLO ja Israel tunnustivat toisensa, ja syntyi Palestiinan kansallinen viranomainen (PNA), joka otti vastuulleen osan hallinnollisista tehtävistä Länsirannalla ja Gazassa. Arafatista tuli PNA:n johtohahmo: hän palasi palestiinalaisalueille vuonna 1994 ja toimi myöhemmin myös PNA:n valtionpäämiehenä sekä valittiin presidentiksi vuoden 1996 vaaleissa.

Oslo-prosessi toi Arafatille kansainvälistä tunnustusta, mistä osoituksena oli vuonna 1994 myönnetty Nobelin rauhanpalkinto, jonka hän jakoi Israelin johtajien kanssa. Samalla prosessi jäi puutteelliseksi useiden keskeisten ongelmien — kuten siirtokysymysten, Jerusalemin aseman ja palestiinalaisten pakolaisten oikeuden — ratkaisemisessa.

Hallinto, kritiikki ja kiistat

Näkemykset Arafatista ovat olleet hyvin jakautuneita. Monet palestiinalaiset ja kansainväliset kannattajat pitivät häntä kansanjohtajana, joka yhdisti hajanaisen liikkeen ja piti palestiinalaisten asian esillä maailmalla. Toiset syyttivät häntä korruptiosta, heikosta hallinnon rakentamisesta ja autoritaarisesta johtamistavasta. Lisäksi hänen roolinsa PLO:n aiemmissa aseellisissa toimissa ja joidenkin ryhmien tekemissä väkivaltaisuuksissa on johtanut siihen, että osa ihmisistä on kutsunut häntä terroristiksi.

Arafatin toimintatapa muuttui vuosien mittaan: hän siirtyi osittain aseellisesta kamppailusta kohti diplomaattisia ratkaisuja, mutta pysyi myös kiistanalaisena hahmona, jota sekä Israelin että palestiinalaisten poliittiset vastustajat arvostelivat eri syistä.

Kuolema ja perintö

Arafat sairaaloiitiin vakavasti Pariisissa ja hän kuoli siellä 11. marraskuuta 2004. Hänen ruumiinsa palautettiin Palestiinalaisalueille, ja laajat hautajaisseremoniat järjestettiin Ramallahissa. Hänet haudattiin Muqataʿa-kompleksiin Ramallahissa. Arafat oli toivonut, että hänet voitaisiin tulevaisuudessa haudata uudelleen Itä-Jerusalemissa sijaitsevaan pääkaupunkiin, mikäli itsenäinen Palestiinan valtio koskaan perustettaisiin.

Kuoleman tarkka syy jäi kiistanalaiseksi ja aiheutti useita tutkintoja sekä spekulaatiota — mukaan lukien epäilyt myrkytyksestä — mutta forenssitutkimukset ovat antaneet ristiriitaisia ja osin epäselviä tuloksia. Arafatin kuolema ja hänen valtava julkinen roolinsa tekevät hänestä edelleen jakautuneen ja monisyisen hahmon sekä palestiinalaisessa muistikuvassa että kansainvälisessä historiassa.

Perintö

Jasser Arafat jää historiankirjoihin palestiinalaisen kansallisliikkeen pitkäaikaisena johtajana, joka onnistui kokoamaan kansainvälistä huomiota palestiinalaisten vaatimuksille mutta jonka puolustuksen, strategioiden ja hallinnon perintö herättää myös vakavaa kritiikkiä. Hänen henkilökuvansa — muun muassa tavaramerkkinä pidetty keffiyeh-huivi ja toiminnallinen karisma — säilyy vahvana symbolina sekä vastarinnalle että keskustelulle palestiinalaisten tulevaisuudesta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Jasser Arafat?

K: Missä hän syntyi?

K: Mitä hän opiskeli yliopistossa?

K: Mitä hän teki työkseen?

K: Milloin hän sai Nobelin rauhanpalkinnon?

K: Miten eri ihmiset suhtautuvat hänen perintöönsä?

Hae kirjaimella