Jom Kippurin sota 1973 – Israel, Egypti ja Syyria (Lokakuun sota)
Jom Kippurin sota 1973 (Ramadanin/Lokakuun sota) – kattava kuvaus Israelin, Egyptin ja Syyrian konfliktista: taustat, hyökkäykset ja seuraukset.
Jom Kippurin sota (tunnetaan myös nimillä Ramadanin sota ja Lokakuun sota) oli Israelin ja Egyptin ja Syyrian johtaman arabimaiden ryhmän välinen sota. Sota käytiin 6.-24. lokakuuta 1973. Sota alkoi juutalaisten katumuksen päivänä Jom Kippurina vuonna 1973, ja se tapahtui muslimien Ramadan-kuukauden aikana, jolloin armeija paastosi. Egyptin ja Syyrian hyökkäys oli Israelille yllätys sen jälkeen, kun Israel oli valloittanut Siinain niemimaan ja Golanin kukkulat Egyptiltä vuonna 1967. Egyptin armeija tunkeutui Siinain niemimaalle saadakseen maansa takaisin Israelilta.
Taustaa
Vuoden 1967 Kuuden päivän sodan jälkeen Israel oli miehittänyt Siinain niemimaan ja Golanin kukkulat. Arabimaat, erityisesti Egypti ja Syyria, pyrkivät palauttamaan näitä alueita. Pitkään jatkuneessa jännitteessä merkittävä tekijä oli myös supervaltasuhteiden vaikutus: Neuvostoliitto tuki monia arabivaltioita ase- ja koulutusavulla, kun taas Yhdysvallat oli Israelin tärkein sotilaallinen tukija.
Sodan kulku
6. lokakuuta 1973 arabiliittouma aloitti yllätysiskun: Egypti ylitti Suez-kanavan ja murtautui Bar-Lev -linjan läpi Siinain niemimaalle, ja Syyria hyökkäsi Golanin kukkuloille. Hyökkäystä johti tiukasti suunniteltu operaatiokoordinointi, ja alkutaisteluissa arabijoukot saivat paikoin merkittäviä voittoja. Israel kärsi alkushokeista ja suurista tappioista niin miehistössä kuin kalustossa.
Alkutaistelujen aikana arabimaiden ilmapuolustusjärjestelmät, erityisesti Neuvostoliiton toimittamat pintatorjuntaohjukset (SAM), rajoittivat Israelin ilmavoimien toimintaa tietyillä alueilla. Tämä vaikutti konfliktin dynamiikkaan ja hidasti Israelin vastaiskuja.
Lokakuun puolivälissä Israel sai merkittävää sotilaallista ja logistista tukea Yhdysvalloilta (mm. suurhankeilmatoimitukset, ns. Operation Nickel Grass), kun taas Neuvostoliitto toimitti huolto- ja aseapua arabimaiden käyttöön. Israel suoritti vastahyökkäyksiä, joiden seurauksena se lopulta läpäisi egyptiläiset asemat Siinain länsirintamalla ja muodosti sillan Suez-kanavan yli. Israelilaiset joukot pääsivät lopulta Syrian valloitettujen alueiden laidoille ja Egyptin kolmannen armeijan ympärille Siinain länsipuolella.
Yhdistyneet Kansakunnat ja suurvallat olivat aktiivisesti mukana neuvotteluissa. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 338 (22. lokakuuta) vaati välitöntä tulitaukoa ja neuvottelujen aloittamista. Tulitauko astui voimaan käytännössä 22.–24. lokakuuta 1973, mutta alueella oli paikallisia yhteenottoja vielä sen jälkeenkin.
Tappiot ja sotilaallinen vaikutus
Sodan tappiot olivat raskaat molemmin puolin. Tarkkoja lukuja on eri lähteissä hieman vaihtelevasti, mutta yleisesti hyväksyttyjä arvioita ovat:
- Israel: arviolta useita tuhansia kaatuneita ja haavoittuneita, tuhansia kalustotappioita (mm. panssarivaunuja ja hävittäjiä).
- Arabimaat (erityisesti Egypti ja Syyria): arviolta kymmeniin tuhansiin yltävät tappiot ja merkittäviä kalustomenetyksiä.
Sotilaallisesti sota osoitti muun muassa modernin ilmapuolustuksen ja ohjusten merkityksen sekä logistisen tuen (suuret ase- ja huolto-toimitukset) vaikutuksen sodankäyntiin. Israelin puolustusvoimat uudistuivat sodan jälkeen; samalla arabimaat jatkoivat asevoimiensa modernisointia.
Poliittiset ja kansainväliset seuraukset
- Diplomaattinen muutos: sota avasi tien erillisneuvotteluille. Sota loi myös edellytykset myöhemmille rauhansopimuksille, merkittävimpänä Egyptin ja Israelin välille solmittu rauha (Camp Davidin prosessi 1978 ja Egyptin–Israelin rauhansopimus 1979), jonka seurauksena Egypti sai takaisin Siinain.
- Energiapolitiikka: arabimaat vastasivat sodan aikana toteutetulla öljyembargolla (OAPEC) länsimaille, mikä käynnisti vuoden 1973 öljykriisin ja aiheutti maailmanlaajuisia taloudellisia seurauksia.
- Supertallentuminen: konflikti kiristi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita ja johti intensiiviseen ase- ja huoltotoimintaan molemmin puolin.
Jälkivaikutukset
Jom Kippurin sota muutti alueellista politiikkaa ja turvallisuusajattelua Lähi-idässä. Se osoitti, että sotilaallinen tilanne vuodelta 1967 ei ollut kestävä ja että poliittinen ratkaisu oli välttämätön. Sodan jälkeen ase- ja turvallisuusyhteistyö sekä diplomaattiset ponnistelut kasvoivat; erityisesti Egyptin presidentin Anwar Sadatin myöhemmät askeleet kohti rauhaa johtivat historiallisiin neuvotteluihin Israelin kanssa.
Yhteenvetona: Jom Kippurin sota oli merkittävä käännekohta arabien ja Israelin välisissä suhteissa, joka vaikutti sekä sotilaallisesti että poliittisesti koko alueen kehitykseen. Se paljasti sekä taktisia puutteita että uuden ajan sodankäynnin piirteitä, ja sen seuraukset näkyivät kansainvälisessä politiikassa vuosikymmeniä.
Tausta
Siinai ja Golanin kukkulat kuuluivat aiemmin Egyptille ja Syyrialle, mutta Israel on miehittänyt ne vuodesta 1967 lähtien kuuden päivän sodan aikana. Syyrian tavoitteena sodassa oli vapauttaa koko Golanin kukkulat.
Taistelut
Sodan ensimmäisinä päivinä Egypti ja Syyria saavuttivat voittoja. Israel järkyttyi hyökkäyksestä ja oli joutumassa tappiolle. Israelin ensimmäiset vastahyökkäykset epäonnistuivat sekä Egyptiä että Syyriaa vastaan. Myöhemmin Israelin hyökkäykset kuitenkin torjuivat Syyrian joukot ja työnsivät ne takaisin. Irakin armeija liittyi sotaan Syyriaa vastaan ja Israelin armeija lopetti etenemisen.
Egyptin rintamalla Israelin hyökkäykset Syyriaa vastaan olivat toimineet "harhautuksena" Egyptin hyökkäystä vastaan. Tämä antoi Egyptin armeijalle mahdollisuuden kaivautua syvemmälle Siinain niemimaalle, noin 12 kilometriä, eli 2 kilometriä lisää alkuperäiseen 10 kilometrin suunnitelmaan. Israel pelkäsi massiivista sotilaallista tappiota ja pyysi siksi Amerikalta apua. Aluksi Yhdysvallat kieltäytyi, joten Israel uhkasi käyttää ydinaseitaan, ja tämä uhkaus sai presidentti Richard Nixonin lähettämään apua Israelille. Amerikka toteutti Nickel Grass -operaation, jossa Israelille toimitettiin 22 000 tonnia sotatarvikkeita ja ampumatarvikkeita vastauksena Neuvostoliiton rinnakkaiseen toimitusoperaatioon, jossa 15 000 tonnia varusteita kuljetettiin ilmateitse ja 63 000 tonnia varusteita merikuljetuksin. Tämä oli Israelille elintärkeää, ja sen ansiosta Israel pystyi jatkamaan taistelua huolimatta siitä, että se oli vahvasti alakynnessä. Henry Kissinger, Tämä kuitenkin kiistettiin myöhemmin.
Egyptin armeija ylitti Suezin kanavan 6. lokakuuta ja tuhosi Israelin puolustuksen ja linnakkeet toisella puolella. Israel yritti seuraavien päivien ajan kukistaa egyptiläiset ja työntää heidät takaisin kanavan taakse. Israelilaiset eivät kuitenkaan kyenneet työntämään heitä takaisin, joten he houkuttelivat egyptiläistä armeijaa syvemmälle Siinain alueelle yrittäessään saartaa heidät. Yhdysvallat alkoi lähettää Israelille ammuksia ja aseita lentokoneiden avulla auttaakseen Israelin armeijaa voittamaan sodan operaatiossa Nickel Grass. Syyria pyysi pian Egyptiä hyökkäämään Israelin kimppuun vähentääkseen siihen kohdistuvaa painetta. Lokakuun 14. päivänä Egypti hyökkäsi uudelleen yrittäen edetä vielä enemmän Siinain alueelle sen jälkeen, kun Syyria oli ilmoittanut väärän voiton Israelista pohjoisrintamalla. Tämä johti siihen, että egyptiläiset tunkeutuivat Israelin hallitsemalle alueelle ilman ilmasuojaa, jolloin Israel pystyi saartamaan koko 20 000 miehen vahvuisen egyptiläisen 3. armeijan ja katkaisemaan siltä kaikki tarvikkeet Israelin joukkojen hyökkäyksen kautta Manner-Egyptiin. Egypti yritti pysäyttää tämän hyökkäyksen 25. panssariprikaatinsa eliittijoukoilla, joilla oli sen ajan edistyksellisimmät panssarivaunut, mutta se joutui israelilaisten panssarivaunujen väijytykseen ja tuhoutui täysin.
Tämän jälkeen israelilaiset hyökkäsivät uudelleen ja painuivat Egyptin mantereelle. Rankkojen taistelujen jälkeen he ylittivät kanavan sen keskellä, kahden egyptiläisen armeijan välissä. He etenivät pohjoiseen ja etelään, kunnes saavuttivat Suezin kaupungin etelässä, ja vangitsivat Egyptin 3. armeijan kanaalin itäpuolella, Siinailla. Saddat, joka oli huolissaan 3. armeijansa saartamisesta, joka romahtaessaan voisi johtaa Egyptin 2. armeijan ja koko sodan romahtamiseen, soitti Brežneville ja kehotti häntä lopettamaan sodan. Brežnev toi Euroopasta ilmasta käsin siirrettäviä taistelujoukkoja ja uhkasi Yhdysvaltoja lopettamaan sodan nopeasti. Israelilaiset yrittivät vallata Suezin, mutta heidät voitettiin. He eivät myöskään onnistuneet etenemään pohjoiseen. He pääsivät 101 kilometrin päähän Egyptin pääkaupungista Kairosta ja valtasivat 1600 neliökilometriä Manner-Egyptissä.
YK:n päätöslauselma
Saddat, joka oli huolissaan 3. armeijansa saartamisesta, jonka romahtaminen voisi johtaa Egyptin 2. armeijan ja koko sodan romahtamiseen, soitti Brežneville ja kehotti häntä lopettamaan sodan. Brežnev toi Euroopasta ilmasta käsin siirrettäviä taistelujoukkoja ja uhkasi Yhdysvaltoja lopettamaan sodan nopeasti.
Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi turvallisuusneuvostossa päätöslauselman, jossa kaikkia maita pyydettiin lopettamaan sota väliaikaisesti (ns. tulitauko). Arabimaat ja Israel suostuivat. Tulitauko kuitenkin epäonnistui, kun Israelin armeija eteni etelään ja saavutti Suezin. Tämän jälkeen Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev sanoi Yhdysvaltain presidentille, että jos Yhdysvallat ei lähettäisi joukkoja, hän lähettäisi neuvostojoukkoja alueelle. Tätä pidettiin uhkauksena, ja Yhdysvallat asetti armeijansa täyteen ydinasevalmiuteen. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen jännitteen vuoksi Israel suostui tulitaukoon, ja sota päättyi. Se oli lähimpänä ydinsotaa (ja kolmatta maailmansotaa) kahden supervallan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, välillä sitten Kuuban ohjuskriisin 1960-luvulla.
End
Sota päättyi 26. lokakuuta 1973. Sodan jälkeen Egypti ja Israel neuvottelivat. Ne pääsivät sopimukseen joukkojensa erottamisesta. Sopimus johti siihen, että Israel vetäytyi Suezin kanavasta vain kuusi vuotta sodan päättymisen jälkeen vuoden 1979 Camp Davidin rauhansopimuksen ansiosta.
Israel neuvotteli myös Syyrian kanssa ja suostui vetäytymään Syyriassa vallatuista paikoista, mutta Golanin kukkulat jäivät. Egypti ja Israel jatkoivat neuvottelujaan, ja vuonna 1979 ne allekirjoittivat Egyptin ja Israelin välisen rauhansopimuksen. Sopimus toi rauhan Israelin ja Egyptin välille, ja Israel vetäytyi koko Siinain alueelta ja palautti sen Egyptille. Sopimus on voimassa vielä tänäkin päivänä. Egyptiläiset juhlivat tänä päivänä voittoa, koska he hyökkäsivät onnistuneesti sodan alussa huolimatta selvistä taktisista ja strategisista puutteista ja epäonnistumisista, joita tapahtui koko loppusodan ajan ja jotka johtivat heidän tappioonsa. Syyrialaiset taas eivät mielellään puhu sodasta, koska suuri osa siitä nähtiin pikemminkin tappiona kuin voittona tai pattitilanteena.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Miksi Jom Kippurin sota tunnetaan myös nimellä?
V: Jom Kippurin sota tunnetaan myös nimillä Ramadanin sota ja Lokakuun sota.
K: Milloin sota käytiin?
V: Sota käytiin 6.-24. lokakuuta 1973.
K: Minä päivänä sota alkoi?
V: Sota alkoi juutalaisten katumuksen päivänä Jom Kippurina vuonna 1973.
K: Minkä kuukauden aikana sota käytiin?
V: Tämä sota käytiin muslimien Ramadan-kuukauden aikana.
K: Miksi Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin?
V: Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin sen jälkeen, kun Israel oli valloittanut Siinain niemimaan ja Golanin kukkulat Egyptiltä vuonna 1967 saadakseen takaisin maansa Israelilta.
K: Kuinka kauan kesti, ennen kuin tämä konflikti saatiin ratkaistua?
V: Tämä konflikti ratkaistiin 18 päivässä, 6.-24. lokakuuta 1973.
K: Oliko tässä konfliktissa mukana muita maita Israelin, Egyptin ja Syyrian lisäksi?
V: Ei, vain nämä kolme maata osallistuivat tähän konfliktiin.
Etsiä