Jom Kippurin sota (tunnetaan myös nimillä Ramadanin sota ja Lokakuun sota) oli Israelin ja Egyptin ja Syyrian johtaman arabimaiden ryhmän välinen sota. Sota käytiin 6.-24. lokakuuta 1973. Sota alkoi juutalaisten katumuksen päivänä Jom Kippurina vuonna 1973, ja se tapahtui muslimien Ramadan-kuukauden aikana, jolloin armeija paastosi. Egyptin ja Syyrian hyökkäys oli Israelille yllätys sen jälkeen, kun Israel oli valloittanut Siinain niemimaan ja Golanin kukkulat Egyptiltä vuonna 1967. Egyptin armeija tunkeutui Siinain niemimaalle saadakseen maansa takaisin Israelilta.
Taustaa
Vuoden 1967 Kuuden päivän sodan jälkeen Israel oli miehittänyt Siinain niemimaan ja Golanin kukkulat. Arabimaat, erityisesti Egypti ja Syyria, pyrkivät palauttamaan näitä alueita. Pitkään jatkuneessa jännitteessä merkittävä tekijä oli myös supervaltasuhteiden vaikutus: Neuvostoliitto tuki monia arabivaltioita ase- ja koulutusavulla, kun taas Yhdysvallat oli Israelin tärkein sotilaallinen tukija.
Sodan kulku
6. lokakuuta 1973 arabiliittouma aloitti yllätysiskun: Egypti ylitti Suez-kanavan ja murtautui Bar-Lev -linjan läpi Siinain niemimaalle, ja Syyria hyökkäsi Golanin kukkuloille. Hyökkäystä johti tiukasti suunniteltu operaatiokoordinointi, ja alkutaisteluissa arabijoukot saivat paikoin merkittäviä voittoja. Israel kärsi alkushokeista ja suurista tappioista niin miehistössä kuin kalustossa.
Alkutaistelujen aikana arabimaiden ilmapuolustusjärjestelmät, erityisesti Neuvostoliiton toimittamat pintatorjuntaohjukset (SAM), rajoittivat Israelin ilmavoimien toimintaa tietyillä alueilla. Tämä vaikutti konfliktin dynamiikkaan ja hidasti Israelin vastaiskuja.
Lokakuun puolivälissä Israel sai merkittävää sotilaallista ja logistista tukea Yhdysvalloilta (mm. suurhankeilmatoimitukset, ns. Operation Nickel Grass), kun taas Neuvostoliitto toimitti huolto- ja aseapua arabimaiden käyttöön. Israel suoritti vastahyökkäyksiä, joiden seurauksena se lopulta läpäisi egyptiläiset asemat Siinain länsirintamalla ja muodosti sillan Suez-kanavan yli. Israelilaiset joukot pääsivät lopulta Syrian valloitettujen alueiden laidoille ja Egyptin kolmannen armeijan ympärille Siinain länsipuolella.
Yhdistyneet Kansakunnat ja suurvallat olivat aktiivisesti mukana neuvotteluissa. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 338 (22. lokakuuta) vaati välitöntä tulitaukoa ja neuvottelujen aloittamista. Tulitauko astui voimaan käytännössä 22.–24. lokakuuta 1973, mutta alueella oli paikallisia yhteenottoja vielä sen jälkeenkin.
Tappiot ja sotilaallinen vaikutus
Sodan tappiot olivat raskaat molemmin puolin. Tarkkoja lukuja on eri lähteissä hieman vaihtelevasti, mutta yleisesti hyväksyttyjä arvioita ovat:
- Israel: arviolta useita tuhansia kaatuneita ja haavoittuneita, tuhansia kalustotappioita (mm. panssarivaunuja ja hävittäjiä).
- Arabimaat (erityisesti Egypti ja Syyria): arviolta kymmeniin tuhansiin yltävät tappiot ja merkittäviä kalustomenetyksiä.
Sotilaallisesti sota osoitti muun muassa modernin ilmapuolustuksen ja ohjusten merkityksen sekä logistisen tuen (suuret ase- ja huolto-toimitukset) vaikutuksen sodankäyntiin. Israelin puolustusvoimat uudistuivat sodan jälkeen; samalla arabimaat jatkoivat asevoimiensa modernisointia.
Poliittiset ja kansainväliset seuraukset
- Diplomaattinen muutos: sota avasi tien erillisneuvotteluille. Sota loi myös edellytykset myöhemmille rauhansopimuksille, merkittävimpänä Egyptin ja Israelin välille solmittu rauha (Camp Davidin prosessi 1978 ja Egyptin–Israelin rauhansopimus 1979), jonka seurauksena Egypti sai takaisin Siinain.
- Energiapolitiikka: arabimaat vastasivat sodan aikana toteutetulla öljyembargolla (OAPEC) länsimaille, mikä käynnisti vuoden 1973 öljykriisin ja aiheutti maailmanlaajuisia taloudellisia seurauksia.
- Supertallentuminen: konflikti kiristi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita ja johti intensiiviseen ase- ja huoltotoimintaan molemmin puolin.
Jälkivaikutukset
Jom Kippurin sota muutti alueellista politiikkaa ja turvallisuusajattelua Lähi-idässä. Se osoitti, että sotilaallinen tilanne vuodelta 1967 ei ollut kestävä ja että poliittinen ratkaisu oli välttämätön. Sodan jälkeen ase- ja turvallisuusyhteistyö sekä diplomaattiset ponnistelut kasvoivat; erityisesti Egyptin presidentin Anwar Sadatin myöhemmät askeleet kohti rauhaa johtivat historiallisiin neuvotteluihin Israelin kanssa.
Yhteenvetona: Jom Kippurin sota oli merkittävä käännekohta arabien ja Israelin välisissä suhteissa, joka vaikutti sekä sotilaallisesti että poliittisesti koko alueen kehitykseen. Se paljasti sekä taktisia puutteita että uuden ajan sodankäynnin piirteitä, ja sen seuraukset näkyivät kansainvälisessä politiikassa vuosikymmeniä.