Jom Kippurin sota 1973 – Israel, Egypti ja Syyria (Lokakuun sota)

Siinai ja Golanin kukkulat kuuluivat aiemmin Egyptille ja Syyrialle, mutta Israel on miehittänyt ne vuodesta 1967 lähtien kuuden päivän sodan aikana. Syyrian tavoitteena sodassa oli vapauttaa koko Golanin kukkulat.

Sodan ensimmäisinä päivinä Egypti ja Syyria saavuttivat voittoja. Israel järkyttyi hyökkäyksestä ja oli joutumassa tappiolle. Israelin ensimmäiset vastahyökkäykset epäonnistuivat sekä Egyptiä että Syyriaa vastaan. Myöhemmin Israelin hyökkäykset kuitenkin torjuivat Syyrian joukot ja työnsivät ne takaisin. Irakin armeija liittyi sotaan Syyriaa vastaan ja Israelin armeija lopetti etenemisen.

Egyptin rintamalla Israelin hyökkäykset Syyriaa vastaan olivat toimineet "harhautuksena" Egyptin hyökkäystä vastaan. Tämä antoi Egyptin armeijalle mahdollisuuden kaivautua syvemmälle Siinain niemimaalle, noin 12 kilometriä, eli 2 kilometriä lisää alkuperäiseen 10 kilometrin suunnitelmaan. Israel pelkäsi massiivista sotilaallista tappiota ja pyysi siksi Amerikalta apua. Aluksi Yhdysvallat kieltäytyi, joten Israel uhkasi käyttää ydinaseitaan, ja tämä uhkaus sai presidentti Richard Nixonin lähettämään apua Israelille. Amerikka toteutti Nickel Grass -operaation, jossa Israelille toimitettiin 22 000 tonnia sotatarvikkeita ja ampumatarvikkeita vastauksena Neuvostoliiton rinnakkaiseen toimitusoperaatioon, jossa 15 000 tonnia varusteita kuljetettiin ilmateitse ja 63 000 tonnia varusteita merikuljetuksin. Tämä oli Israelille elintärkeää, ja sen ansiosta Israel pystyi jatkamaan taistelua huolimatta siitä, että se oli vahvasti alakynnessä. Henry Kissinger, Tämä kuitenkin kiistettiin myöhemmin.

Egyptin armeija ylitti Suezin kanavan 6. lokakuuta ja tuhosi Israelin puolustuksen ja linnakkeet toisella puolella. Israel yritti seuraavien päivien ajan kukistaa egyptiläiset ja työntää heidät takaisin kanavan taakse. Israelilaiset eivät kuitenkaan kyenneet työntämään heitä takaisin, joten he houkuttelivat egyptiläistä armeijaa syvemmälle Siinain alueelle yrittäessään saartaa heidät. Yhdysvallat alkoi lähettää Israelille ammuksia ja aseita lentokoneiden avulla auttaakseen Israelin armeijaa voittamaan sodan operaatiossa Nickel Grass. Syyria pyysi pian Egyptiä hyökkäämään Israelin kimppuun vähentääkseen siihen kohdistuvaa painetta. Lokakuun 14. päivänä Egypti hyökkäsi uudelleen yrittäen edetä vielä enemmän Siinain alueelle sen jälkeen, kun Syyria oli ilmoittanut väärän voiton Israelista pohjoisrintamalla. Tämä johti siihen, että egyptiläiset tunkeutuivat Israelin hallitsemalle alueelle ilman ilmasuojaa, jolloin Israel pystyi saartamaan koko 20 000 miehen vahvuisen egyptiläisen 3. armeijan ja katkaisemaan siltä kaikki tarvikkeet Israelin joukkojen hyökkäyksen kautta Manner-Egyptiin. Egypti yritti pysäyttää tämän hyökkäyksen 25. panssariprikaatinsa eliittijoukoilla, joilla oli sen ajan edistyksellisimmät panssarivaunut, mutta se joutui israelilaisten panssarivaunujen väijytykseen ja tuhoutui täysin.

Tämän jälkeen israelilaiset hyökkäsivät uudelleen ja painuivat Egyptin mantereelle. Rankkojen taistelujen jälkeen he ylittivät kanavan sen keskellä, kahden egyptiläisen armeijan välissä. He etenivät pohjoiseen ja etelään, kunnes saavuttivat Suezin kaupungin etelässä, ja vangitsivat Egyptin 3. armeijan kanaalin itäpuolella, Siinailla. Saddat, joka oli huolissaan 3. armeijansa saartamisesta, joka romahtaessaan voisi johtaa Egyptin 2. armeijan ja koko sodan romahtamiseen, soitti Brežneville ja kehotti häntä lopettamaan sodan. Brežnev toi Euroopasta ilmasta käsin siirrettäviä taistelujoukkoja ja uhkasi Yhdysvaltoja lopettamaan sodan nopeasti. Israelilaiset yrittivät vallata Suezin, mutta heidät voitettiin. He eivät myöskään onnistuneet etenemään pohjoiseen. He pääsivät 101 kilometrin päähän Egyptin pääkaupungista Kairosta ja valtasivat 1600 neliökilometriä Manner-Egyptissä.

Saddat, joka oli huolissaan 3. armeijansa saartamisesta, jonka romahtaminen voisi johtaa Egyptin 2. armeijan ja koko sodan romahtamiseen, soitti Brežneville ja kehotti häntä lopettamaan sodan. Brežnev toi Euroopasta ilmasta käsin siirrettäviä taistelujoukkoja ja uhkasi Yhdysvaltoja lopettamaan sodan nopeasti.

Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi turvallisuusneuvostossa päätöslauselman, jossa kaikkia maita pyydettiin lopettamaan sota väliaikaisesti (ns. tulitauko). Arabimaat ja Israel suostuivat. Tulitauko kuitenkin epäonnistui, kun Israelin armeija eteni etelään ja saavutti Suezin. Tämän jälkeen Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev sanoi Yhdysvaltain presidentille, että jos Yhdysvallat ei lähettäisi joukkoja, hän lähettäisi neuvostojoukkoja alueelle. Tätä pidettiin uhkauksena, ja Yhdysvallat asetti armeijansa täyteen ydinasevalmiuteen. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen jännitteen vuoksi Israel suostui tulitaukoon, ja sota päättyi. Se oli lähimpänä ydinsotaa (ja kolmatta maailmansotaa) kahden supervallan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, välillä sitten Kuuban ohjuskriisin 1960-luvulla.

Sota päättyi 26. lokakuuta 1973. Sodan jälkeen Egypti ja Israel neuvottelivat. Ne pääsivät sopimukseen joukkojensa erottamisesta. Sopimus johti siihen, että Israel vetäytyi Suezin kanavasta vain kuusi vuotta sodan päättymisen jälkeen vuoden 1979 Camp Davidin rauhansopimuksen ansiosta.

Israel neuvotteli myös Syyrian kanssa ja suostui vetäytymään Syyriassa vallatuista paikoista, mutta Golanin kukkulat jäivät. Egypti ja Israel jatkoivat neuvottelujaan, ja vuonna 1979 ne allekirjoittivat Egyptin ja Israelin välisen rauhansopimuksen. Sopimus toi rauhan Israelin ja Egyptin välille, ja Israel vetäytyi koko Siinain alueelta ja palautti sen Egyptille. Sopimus on voimassa vielä tänäkin päivänä. Egyptiläiset juhlivat tänä päivänä voittoa, koska he hyökkäsivät onnistuneesti sodan alussa huolimatta selvistä taktisista ja strategisista puutteista ja epäonnistumisista, joita tapahtui koko loppusodan ajan ja jotka johtivat heidän tappioonsa. Syyrialaiset taas eivät mielellään puhu sodasta, koska suuri osa siitä nähtiin pikemminkin tappiona kuin voittona tai pattitilanteena.