Kuuban ohjuskriisi 1962: Karibian kriisi ja ydinsodan uhka

Amerikkalaiset pelkäsivät, että Neuvostoliitto laajentaisi kommunismia tai sosialismia. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat vuonna 1945 alkaneen kylmän sodan tärkeimmät osapuolet. Yhdysvallat ei halunnut, että Karibialla sijaitseva maa olisi avoimesti liittoutunut Neuvostoliiton kanssa. Se tekisi myös Monroen doktriinista hyödyttömän, joka esti Euroopan suurvaltoja sekaantumasta Etelä-Amerikkaan.

Yhdysvallat oli joutunut julkisesti häpeään huhtikuussa 1961 epäonnistuneen Sikojenlahden maihinnousun vuoksi, jonka CIA:n kouluttamat Kuuban maanpakolaisista koostuneet joukot olivat aloittaneet presidentti John F. Kennedyn aikana. Sen jälkeen entinen presidentti Dwight D. Eisenhower sanoi Kennedylle, että "Sikojenlahden epäonnistuminen rohkaisee neuvostoliittolaisia tekemään jotakin, mitä he eivät muuten tekisi".

Puolihuolimattomasta Sikojenlahden hyökkäyksestä jäi Neuvostoliiton pääministerille Nikita Hruštšoville ja hänen neuvonantajilleen vaikutelma, että Kennedy oli päättämätön ja, kuten eräs neuvostoneuvonantaja kirjoitti, "liian nuori, älyllinen, huonosti valmistautunut päätöksentekoon kriisitilanteissa... liian älykäs ja liian heikko".

Vuoden 1961 lopulla Kennedy käynnisti useita salaisia operaatioita Castron hallitusta vastaan. Operaatio Mongoose -niminen operaatio epäonnistui. Helmikuussa 1962 Yhdysvallat aloitti Kuuban taloussaarto.

Syyskuussa 1961 Kuuban hallitus uskoi Yhdysvaltojen hyökkäävän Kuubaan, koska Yhdysvaltain kongressi oli antanut päätöslauselman, jonka mukaan sotilaallinen voimankäyttö olisi sallittua, jos Yhdysvaltojen edut Kuubassa olisivat uhattuina. Yhdysvallat ilmoitti myös Karibialla järjestettävästä sotaharjoituksesta, joka oli määrä järjestää seuraavassa kuussa.

Castro ja Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hruštšov sopivat, että Kuubaan sijoitetaan salaisia strategisia ydinohjuksia siltä varalta, että Yhdysvallat hyökkää. Castron tavoin Hruštšov uskoi, että Yhdysvallat hyökkäisi Kuubaan pian. Jos Kuuba lakkaisi olemasta kommunistinen maa, se vahingoittaisi Hruštšovin mainetta kaikkialla maailmassa, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Hän sanoi haluavansa kohdata amerikkalaiset "muillakin kuin sanoilla.... looginen vastaus oli ohjukset".

Jännitteet olivat korkeimmillaan 8. lokakuuta 1962 alkaen. Lokakuun 14. päivänä Yhdysvaltojen tiedustelu näki, että Kuubaan rakennettiin ohjustukikohtia. Kriisi päättyi kaksi viikkoa myöhemmin 28. lokakuuta 1962, kun Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy ja YK:n pääsihteeri U Thant pääsivät Neuvostoliiton kanssa sopimukseen Kuubassa olevien ohjusten tuhoamisesta, jos Yhdysvallat suostuisi olemaan hyökkäämättä Kuubaan. Hruštšov halusi, että Turkissa olevat Jupiter- ja Thor-ohjukset poistetaan. Yhdysvallat poisti ne, mutta pakotti Hruštšovin pitämään asian salassa.

Fidel Castro

Kuubassa Fidel Castro otti vallan kenraali Batistalta 1. tammikuuta 1959. Vuodesta 1952 vuoteen 1959 Batista oli Kuuban sotilasdiktaattori, joka oli hyvin oikeistolainen ja jolla oli mafiayhteyksiä ja Eisenhowerin hallinnon tuki. Yhdysvallat oli kiinnostunut Kuubasta, koska sillä oli siellä paljon liiketoimintaa, vaikka maa oli diktatuuri. Maat olivat myös sotilaallisia ystäviä. Tämän osoitti Yhdysvaltojen tukikohta Guantánamo Bayssä.

Kun Castro nousi valtaan Kuubassa, hän kansallisti Kuubassa olevat amerikkalaiset yritykset, mikä tarkoittaa, että hän otti yksityisomaisuuden kyseisiltä yrityksiltä ja teki siitä Kuuban omaisuutta, jota Castro voi käyttää haluamallaan tavalla. Yhdysvallat päätti katkaista taloussuhteet Kuuban kanssa (mikä tarkoittaa, että se lopettaisi tavaroiden ostamisen Kuubasta). Se lopetti Yhdysvaltojen ulkomaanavun toimittamisen Kuubaan ja lopetti kuubalaisen sokerin ostamisen (joka oli Kuuban tärkein vientituote). Tämä oli katastrofi Castrolle, koska Yhdysvallat osti eniten kuubalaista sokeria. Venäjä kuitenkin pelasti Kuuban talouden ostamalla kuubalaista sokeria korkeaan hintaan.

Nikita Hruštšov

Castro kääntyi Neuvostoliiton, suurvallan, puoleen. Hän allekirjoitti sopimuksen Venäjän silloisen puheenjohtajan Nikita Hruštšovin kanssa. Sopimuksessa sanottiin, että Neuvostoliitto ostaisi vuosittain miljoona tonnia Kuuban sokeria vastineeksi siitä, että Castro tukisi kommunisteja; Castro julisti itsensä marxilais-leninistiksi 2. joulukuuta 1961.

Hruštšov halusi auttaa Kuubaa seuraavista syistä:

• Hän halusi kommunistisen valtion lähelle Yhdysvaltoja;
• Hän halusi testata Yhdysvaltain uutta presidenttiä John F. Kennedyä;
• Hän halusi mahdollisuuden saada amerikkalaiset ohjusasemat pois Turkista, joka oli lähellä Venäjää.

Sikojen lahti

Castro halusi tuntea olevansa turvassa Yhdysvalloilta. Hän tiesi, että jos Yhdysvalloista tehtäisiin toinen hyökkäys, Kuuba saattaisi hävitä ja hänet syrjäytettäisiin vallasta. Castro pyysi Hruštšovia rakentamaan ohjusasemat Kuubaan, jotta hän voisi puolustautua kaikkia amerikkalaisia uhkia vastaan. Neuvostoliitto suostui tähän ja alkoi rakentaa ohjusasemia Kuubaan. Nämä ohjukset voisivat osua mihin tahansa Yhdysvaltojen suurkaupunkiin.

Kun Kennedy sai tietää ohjuspaikoista 16. lokakuuta lähettämällä Yhdysvaltain laivaston U-2-vakoilukoneen ottamaan kuvia Kuubasta, hän näki ohjuspaikat ja ajatteli pahinta: Kuuba valmistautui hyökkäämään Yhdysvaltoihin.

Yhdysvallat suuttui, kun se sai tietää ohjuspaikoista. Kennedyn neuvonantajat eivät uskoneet, että ohjukset olivat valmiita, kun he näkivät kuvat ensimmäisen kerran, vaan he ajattelivat, että ne olisivat valmiita alle kahdessa viikossa (tästä sai nimensä elokuva ja kirja, jonka nimi oli 13 päivää).

Kennedyn oli toimittava nopeasti. Aluksi hän ei tiennyt, mitä hän voisi tehdä. Vaihtoehdot eivät olleet selvillä, joten hän perusti EXCOMM:n (Executive Committee of the National Security Council), joka antoi hänelle joitakin vaihtoehtoja:

Lokakuun 20. päivänä Kennedy päätti saartaa Kuuban pysäyttääkseen kaikki sinne menevät laivat sen sijaan, että olisi kuunnellut neuvonantajiaan, jotka halusivat hyökätä.

Neuvostoliiton ensimmäiset alukset saapuivat saartoon 25. lokakuuta, ja Yhdysvaltain laivasto esti niitä pääsemästä Kuubaan.

Nikita Hruštšov lähetti kirjeen Kennedylle 26. lokakuuta. Kennedyn neuvonantajat sanoivat, että kirje näytti siltä, että sen oli kirjoittanut Hruštšov itse eikä hänen viralliset kirjoittajansa, jotka normaalisti kirjoittaisivat sen. He sanoivat myös, että se vaikutti stressin alla olevan miehen kirjoittamalta. Robert McNamara siteerasi Hruštšovin kirjeen osaa artikkelissaan "Forty Years After 13 Days":

Hruštšov sanoi, että hän poistaisi ohjusasemat, jos presidentti Kennedy lupaisi olla hyökkäämättä Kuubaan. Hyökkäys Kuubaan saisi Hruštšovin näyttämään huonolta ja voisi johtaa myös ydinsotaan. Tämä oli reaktio, jonka Kennedy halusi.

Seuraavana päivänä Venäjältä lähetettiin Kennedylle toinen kirje. Tämä näytti virallisemmalta kuin ensimmäinen. Siinä sanottiin myös, että Yhdysvaltojen oli poistettava ydinohjuksensa Turkista, jos se halusi Venäjän poistavan ohjuksensa Kuubasta. Tämä olisi ollut reilu kauppa, koska Turkissa olevat Yhdysvaltojen ohjukset olivat tarpeeksi lähellä Venäjää, jotta ne yltäisivät useimpiin tärkeisiin kaupunkeihin, ja Kuuba oli tarpeeksi lähellä Yhdysvaltoja, jotta venäläiset ohjukset yltäisivät useimpiin tärkeisiin yhdysvaltalaisiin kaupunkeihin. Kennedyn ongelmana oli, ettei hän voinut julkisesti suostua poistamaan Yhdysvaltojen ohjuksia Turkista, koska Turkki ei olisi silloin ollut suojattu eikä olisi ollut tyytyväinen.

Toinen ongelma oli se, että Kennedy ja hänen neuvonantajansa eivät tienneet, oliko Hruštšov edelleen vallassa. He arvelivat, että joku Venäjän hallituksessa olisi saattanut syrjäyttää Hruštšovin. He ajattelivat näin, koska toinen kirje oli niin paljon erilainen kuin ensimmäinen. Kennedy päätti lähettää Hruštšoville salaisen viestin, jossa kerrottiin, että ohjukset poistettaisiin Turkista muutaman kuukauden kuluttua, kunhan siitä ei kerrottaisi julkisuuteen. Sitten Kennedy lähetti Hruštšoville virallisen kirjeen, jossa suostuttiin ensimmäisen kirjeen ehtoihin eikä mainita toista kirjettä.

Hruštšov suostui salaiseen viestiin.

Marraskuun 1. päivänä ohjusasemat poistettiin, ja ongelmat olivat ohi.

Hruštšovin tavoitteet kriisissä johtivat erilaisiin tuloksiin:

1. Kommunistinen maa oli lähempänä Yhdysvaltoja. Kuuba selvisi kriisistä edelleen kommunistisena maana.
2. Kennedyä työnnettiin kriisissä. Lopulta hänen rauhantahtonsa oli tärkeä kriisin lopettamiseksi.
3. Turkin ohjusasemat poistettiin, mutta ei Hruštšovin toivomalla tavalla.

Yhdysvallat piti Kennedyä sankarina, joka oli taistellut kommunismia vastaan ja voittanut.