Zuiderzeewerken (Zuiderzee Works) on Alankomaissa 1900-luvulla toteutettu pato-, maanparannus- ja vedenpoistotyöt. Suunnitelmat töistä ovat peräisin 1600-luvulta, mutta vasta vuoden 1916 erittäin pahassa tulvassa Alankomaiden parlamentti suostui lopulta maksamaan töiden kustannukset. Nyt se on yksi modernin maailman seitsemästä ihmeestä.

Ensin rakennettiin patoja tai patoja erottamaan Etelämeri (hollanniksi Zuiderzee) Pohjanmerestä. Suurin niistä oli Afsluitdijk ("sulkupato"). Se on 32 kilometriä pitkä. Kun se valmistui vuonna 1932, Etelämeri katkaistiin kokonaan, ja siitä lähtien siitä tuli IJsselmeer-niminen järvi.

Maankuivatus tarkoitti uusien patojen rakentamista ja veden pumppaamista pois niiden sisältä. Uutta maata kutsutaan polderiksi. Poldereilla saadaan uutta maata maataloudelle ja parannetaan tulvasuojelua, koska järvi on pienempi.

Afsluitdijkin päissä on portteja ja sulkuja. Portit, joita kutsutaan suluiksi, voidaan avata ja päästää laivat läpi. Sulut päästävät veden pois IJsselmeeristä. Jos sulkuja ei olisi, järvi täyttyisi ja tulvisi maaseudulle. Tämä johtuu siitä, että järvi täyttyy jatkuvasti jokien ja edelleen tyhjennettävien poldereiden vedellä.

Tausta ja päätökset

Varsinaisen suunnitelman Zuiderzeewerkeniksi laati insinööri Cornelis Lely 1890-luvulla. Hänen visionsa yhdisti tulvariskin vähentämisen, lisämaan hankkimisen maataloudelle ja makean veden varaston luomisen. Vuoden 1916 tuhoisa tulva nopeutti päätöksentekoa: lopullinen Zuiderzeewet eli laki suunnitelmasta hyväksyttiin pian sen jälkeen, ja työt alkoivat 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä.

Afsluitdijk ja IJsselmeer

Afsluitdijk rakennettiin vuosina 1927–1932. Pato katkaisi Etelämeren ja muutti sen suolaisen lahtiolosuhteen makeavetiseksi IJsselmeeriksi. Tällä saavutettiin useita tavoitteita samaan aikaan: tulvasuoja parani merkittävästi, alueen suolapitoisuus laski ja makeaa vettä saatiin talteen juomaveden ja viljelykäytön tarpeisiin. Lisäksi sulkujen ja sulkuaukkojen ansiosta liikenne Pohjanmeren ja sisävesien välillä voitiin järjestää hallitusti.

Polderit — uutta maata vaiheittain

Poldereita kuivattiin useassa vaiheessa. Merkittävimpiä ovat muun muassa:

  • Wieringermeer — yksi ensimmäisistä suurista poldereista, kuivatettiin ja otettiin käyttöön 1930–1931.
  • Noordoostpolder — rakennustyöt jatkuivat 1930-luvulta ja alue kuivattiin vuoden 1942 tienoilla, jolloin syntyi laajoja peltoalueita ja uusia asutuskeskuksia.
  • Flevoland — jaetusti toteutettu projekti, johon kuuluvat Oostelijk (itäinen) Flevoland ja Zuidelijk (eteläinen) Flevoland; nämä suuremmat polderekokokonaisuudet valmistuivat 1950–1960-luvuilla. Alue yhdistettiin myöhemmin maakunnaksi nimeltä Flevoland (perustettu 1986).

Kuivatus vaati suuria pumppauslaitoksia ja teknisiä ratkaisuja veden hallintaan. Pumppaamot poistoivat pintavedet poldereista ja pitivät maan kuivana myös rankkoina sadejaksoina.

Tekniset ratkaisut ja vesiliikenne

Afsluitdijkin ja poldereiden yhteydessä rakennettiin sulkuja, kanavia ja lukuisia pumppaamoja. Sulkujen avulla voidaan säädellä vedenkorkeutta sekä varmistaa, että laivaliikenne voi kulkea turvallisesti. Pumppauskoneistot ovat olleet elintärkeitä polderien ylläpidossa: ilman jatkuvaa pumpausta uusiksi tehdyllä maalla muodostuisi nopeasti soistumia.

Vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan

Zuiderzeewerkenin seurauksena syntyi laajoja uusia viljelysmaita ja useita uusia asutuskeskuksia. Tulvasuoja parani ja Alankomaiden kyky hallita veden tasoa kasvoi huomattavasti. Toisaalta muutokset vaikuttivat voimakkaasti alkuperäiseen meriluontoon: suolaveden vaihtuminen makeaan vesistöön heikensi perinteistä suolaisen meren kalastusta ja muutti vesieliöiden lajistoa. Myöhemmin on pyritty sovittamaan ympäristönsuojelua ja maiseman monimuotoisuutta uudelleen, muun muassa luomalla suojelualueita ja säätämällä vedenpinnan vaihtelua luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.

Nykytila ja merkitys

Nykyään Zuiderzeewerken nähdään suurena insinööritaidon saavutuksena ja keskeisenä osana Alankomaiden vesiturvallisuusjärjestelmää. Alueilla on vilkasta maataloutta, asutusta ja vapaa-ajan toimintaa. Osa rakenteista, kuten suuret pumppaamot ja Afsluitdijk, kiinnostavat myös matkailijoita ja tekniikasta kiinnostuneita vierailijoita. Lisäksi alue toimii esimerkkinä pitkäjänteisestä, valtamittakaavassa tehdystä vesi- ja maankäytön suunnittelusta.

Joitakin alkuperäisiä suunnitelmia, kuten suurempaa Markerwaard-polderia, ei koskaan toteutettu kokonaan; siitä syntyi eräänlainen kompromissi, Markermeer, jonka olemassaolo onkin herättänyt keskustelua alueen käytöstä, maisemasta ja ekologiasta.