Pohjanmeri – Pohjois-Euroopan merialue: sijainti, maat ja merkitys

Tutustu Pohjanmereen: sen sijaintoihin, rajamaihin, talous- ja energiavaikutuksiin sekä merkitykseen merenkululle ja ympäristölle Pohjois-Euroopassa.

Pohjanmeri on Pohjois-Euroopassa sijaitseva Atlantin valtameren osa. Pohjanmeri sijaitsee idässä Norjan ja Tanskan, lännessä Skotlannin ja Englannin, etelässä Saksan, Alankomaiden, Belgian ja Ranskan välissä.

Sijainti, rajat ja pinta-ala

Pohjanmeri ulottuu Etelä-Skandinavian rannikoilta Englannin itärannikolle ja Ranskan pohjoisrannikolle. Se yhdistyy lounaassa Englannin kanaalin kautta Atlanttiin ja pohjoisessa Skagerrakin kautta Norjanmereen. Pohjanmeren pinta-ala on noin 570 000 km², mutta alueen rajat vaihtelevat käytetyn määrittelyn mukaan.

Syvyys ja pohjanmuodot

Pohjanmeri on pääosin matala merialue: keskisyvyys on noin 95 metriä, ja suurin syvyys löytyy Norjan uomasta (Norwegian Trench), joka ulottuu noin 700–725 metriin. Tunnettuja pohjanmuotoja ovat Dogger Bank -matala ja laajat matalikot luoteis- ja keskiosissa sekä syvemmät uomat itä- ja pohjoisosissa.

Vesivirrat, suolaisuus ja ilmasto

Pohjanmeren vedenkiertoa ohjaa Atlantin valtavirtauksen vaikutus: lämpimät pohjoisatlanten virrat tuovat suolaisempaa ja lämpimämpää vettä, mikä vaikuttaa alueen ilmastoon ja ekosysteemeihin. Tunnusomaista on voimakas vuorovesivaikutus ja paikoin huomattavat vuorovesivaihtelut, erityisesti mm. Englannin kanaalin lähistöllä. Suolaisuus vaihtelee alueittain; avoimilla merialueilla se on lähellä merkeskiarvoja (noin 34–35 PSU), mutta sisemmillä lahdilla ja estuarioissa suolaisuus voi olla paljon pienempi makean veden vaikutuksesta (Esim. Itämereen johtavat vesiyhteydet ja suurten jokien vaikutus).

Eläimistö ja ekosysteemit

Pohjanmeri on biologisesti monimuotoinen mutta samalla ihmistoiminnasta voimakkaasti muokattu. Merkittäviä elinympäristöjä ovat merilevä- ja ruohoalueet, pohja- ja matalikkojärjestelmät sekä avoimen veden kalastovyöhykkeet. Tyypillisiä lajeja ovat mm. turska, silakka, kilohaili, kampela ja lonkeroeläimet sekä uhanalaisempina merinisäkkäinä etenkin hylkeet ja valaat sekä pienempiä merinisäkkäitä kuten delfiini- ja pyöriäishylkeet. Alueella on runsaasti myös merilintuja ja frequenttejä muuttoreittejä.

Ihmisen käyttö: kalastus, energia ja liikenne

Pohjanmeri on yksi Euroopan vilkkaimmin käytetyistä merialueista:

• Kalastus: Perinteisesti erittäin tärkeä alue kaupalliselle kalastukselle — arvostettuja saaliskaloja ovat olleet turska, silakka, sei ja eri pohjakalalajit. Ylikalastus on kuitenkin aiheuttanut populaatio-ongelmia ja tiukempia hoitotoimia.
• Öljy ja maakaasu: 1960–1970-luvuilla alkanut poraus on tehnyt Pohjanmerestä merkittävän fossiilisten polttoaineiden lähteen. Suomessa tunnettuja kenttiä ovat mm. norjalaiset ja brittisektorin kentät kuten Ekofisk ja Brent (historiallisesti). Öljy- ja kaasutoiminta on ollut taloudellisesti merkittävää mutta aiheuttanut myös ympäristöhuolia.
• Uusiutuva energia: Pohjanmeri on noussut Euroopan johtavaksi alueeksi merituulivoiman rakentamisessa. Suuret tuulipuistot ovat erityisesti Ison-Britannian, Tanskan, Alankomaiden ja Saksan talousvyöhykkeillä.
• Liikenne ja satamat: Alueella kulkee tiheää kansainvälistä meriliikennettä; tärkeimpiä satamia ovat mm. Rotterdam (Euroopan suurin satama), Antwerpen, Hamburg ja useat brittiläiset satamat. Pohjanmeri on Euroopan keskeisiä reittejä rahti- ja tankkeriliikenteelle.

Merkittävät rannikkoalueet ja saaret

Pohjanmeren rannikoilla on sekä tiheästi asuttuja teollisuus- ja kaupunkialueita että arvokkaita luonnonsuojelualueita. Tunnettuja saariryhmiä ja alueita ovat mm. Shetlannin ja Orkney-saaret Pohjois-Britanniassa sekä Frisian saaret Alankomaiden ja Saksan rannikolla.

Ympäristöhaasteet

Pohjanmeri kohtaa useita ympäristöhaasteita:

• Saastuminen: Määrällisesti suurta kuormitusta aiheuttavat laivaliikenne, öljy- ja kaasutuotanto sekä maista tuleva kuormitus. Öljyvuodot, kemikaalipäästöt ja hiekkaan ja pohjaan kertyvät raskasmetallit ovat todellisia ongelmia.
• Eutrofikaatio: Suuret ravinnekuormitukset maalta (esim. maatalouden valumat ja jätevedet) johtavat rehevöitymiseen, paikallisiin happikatoihin ja muutoksiin lajistossa.
• Ylikalastus: Pitkittynyt ylikalastus on vähentänyt monien lajien kantaa, minkä vuoksi kalastusrajoituksia ja hoitosuunnitelmia on otettu käyttöön.
• Ilmastonmuutos: Lämpeneminen, meriveden nousu ja ekosysteemien muuttuminen vaikuttavat lajien levinneisyyteen, lisääntymiseen ja ihmisten rannikkotoimintoihin.

Historiallinen ja kulttuurinen merkitys

Pohjanmerellä on ollut suuri merkitys Euroopan kaupalle, merenkululle ja sotahistorialle vuosisatojen ajan. Se on yhdistänyt ja erottanut rannikkokansoja, toiminut kaupankäynnin reittinä keskiajan hansakaupungeista moderneihin kuljetusketjuihin ja ollut useiden merisotien näyttämönä.

Tulevaisuuden näkymät

Pohjanmeren rooli energian tuotannossa (erityisesti offshore-tuulivoima) ja sen merkitys logistisena käytävänä Euroopalle säilyvät todennäköisesti suurina. Samanaikaisesti alueen ekologinen kestävyys vaatii kansainvälistä yhteistyötä saastumisen, ylikalastuksen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Yhteenvetona: Pohjanmeri on tiheään käytetty, biologisesti monimuotoinen ja geologisesti vaihteleva merialue, jonka taloudellinen merkitys on suuri mutta jonka luonnon- ja ympäristöhaasteet edellyttävät jatkuvaa seurantaa ja hoitoa.

Maantieteelliset alueet

Suurin osa Pohjanmerestä on Euroopan mannerjalustalla. Keskimäärin syvyys on vain noin 93-94 metriä. Etelässä se on hyvin matalaa, vain 25-35 metriä. Pohjoisessa Shetlandin pohjoispuolella sijaitsevalla syvyysvyöhykkeellä syvyys kasvaa 100-200 metriin. Etelässä syvyys on enintään 50 metriä. Poikkeuksena tästä on Norjan kaivanto. Siellä se on syvimmillään 725 metrin syvyydellä. Sen matalin osa on hiekkaranta, jota kutsutaan Dogger Bankiksi. Eteläosassa on monia hiekkapenkereitä.

Satelliittikuvasta on helppo nähdä Pohjanmeren maantieteellinen jako:

• yleensä matala eteläinen Pohjanmeri
• Pohjanmeren keskiosissa
• Pohjanmeren pohjoisosa ja Norjan kaivanto Skagerrakin lähellä.

Eteläinen Pohjanmeri koostuu eteläisestä Pohjanlahdesta ennen Belgian ja Alankomaiden rannikkoa ja Saksanlahdesta ennen Saksan rannikkoa. Doggerin ranta on eteläisen ja keskisen osan välinen raja. Waddenzee ulottuu Alankomaiden Den Helderistä Tanskan Esbjergiin.

Dogger Bank kattaa noin puolet Alankomaiden pinta-alasta. Pohjanmeren syvyys on siellä vain 13-20 metriä. Alue on hyvin kuuluisa kalastuksesta. Joissakin myrskyissä siellä jopa murtuu aaltoja.

Norjan kaivannon keskisyvyys on noin 250-300 metriä, ja Skagerrakin suulla syvyys kasvaa jopa 725 metriin. Juoksuhaudan varrella kulkee Norjan virta, joka tuo suurimman osan Pohjanmeren vesistä Atlantin valtamereen. Myös suurin osa Itämeren vesistä virtaa täällä pohjoiseen.

Noin 200 kilometriä Skotlannin Dundeen kaupungista itään on lisää juoksuhautoja, jotka tunnetaan yhteisnimellä Devil's hole. Yleensä vesi on siellä noin 90 metriä syvää. Juoksuhaudat ovat hyvin usein vain muutaman kilometrin pituisia. Näissä kaivannoissa syvyys kasvaa jopa 230 metriin.

Doverin salmessa vesi on noin 30 metriä syvää. Englannin kanaalin päässä syvyys kasvaa noin 100 metriin.

 

Satelliittikuva Pohjanmerestä. Punaisella merkitty alue on Doggerbank.  

Hae kirjaimella