12 Angry Men – Sidney Lumetin 1957 oikeussalidraamaelokuva valamiehistä

12 Angry Men on Sidney Lumetin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva. Se sijoittuu New Yorkiin, sen pääosassa nähdään Henry Fonda, ja sen käsikirjoituksen on kirjoittanut Reginald Rose. Se on tuotettu vuonna 1957 ja perustuu samannimiseen televisio‑näytelmään, jonka on kirjoittanut Reginald Rose. Elokuva kertoo 12 valamiehistöstä, jotka joutuvat päättämään, onko syytetty syyllinen vai ei; aluksi vain yksi mies suhtautuu epäilevästi syyllisyyteen ja pyrkii vakuuttamaan muut äänestämään samalla tavalla.

Juoni

Tarina sijoittuu pääosin yhteen valamieshuoneeseen, jossa 12 miestä keskustelevat nuoren miehen syyllisyydestä murhaan. Tuomion täytyy olla yksimielinen; mikäli syytetty todetaan syylliseksi, rangaistus on kuolema. Aluksi kaikkien muut paitsi yhden mielestä näyttää olevan ilmeinen todisteiden valossa, mutta Henry Fondan esittämä valamiesnumero 8 kyseenalaistaa todisteet ja esittää vaihtoehtoisia selityksiä. Keskusteluista muodostuu väittely oikeudenmukaisuudesta, ennakkoluuloista ja vastuusta.

Teemat ja tyylikeinot

• Kohtuullinen epäilys: elokuva korostaa oikeusjärjestelmän periaatetta, että syytetyn pitää olla syyllinen "epäilemättä" ennen tuomiota.
• Ennakkoluulot ja ryhmädynamiikka: hahmojen väliset ristiriidat paljastavat henkilökohtaisia ennakkokäsityksiä, sosiaalista painetta ja auktoriteetin vaikutuksen.
• Rajoitettu tila ja kasvava jännite: Lumet käyttää lähes koko elokuvan ajan yhtä suljettua huonetta; kamerakulmien ja valaistuksen muuttuminen lisäävät klaustrofobista tunnelmaa ja dramaattista tiivistymistä.

Tuotanto ja rakenne

Elokuva on tunnettu tiiviistä käsikirjoituksesta ja näyttelijöiden yhteispelistä. Kesto on noin 90–100 minuuttia, ja kerronta tapahtuu pitkälti reaaliajassa. Yksi elokuvan vahvuuksista on sen näyttämöllinen rakenne: kohtaukset rakentuvat keskustelun ja argumentaation ympärille ilman suuria ulkoa kuvattuja kohtauksia.

Vastaanotto ja vaikutus

12 Angry Men on saanut laajaa arvostusta kriitikoilta ja yleisöltä ja on usein mainittu esimerkkinä tiiviistä, dialogipainotteisesta elokuvakerronnasta. Se on käytetty opetuksessa oikeustieteissä ja etiikan kursseilla esimerkkinä päätöksenteosta, ryhmäpaineesta ja oikeudenmukaisuudesta. Elokuvalla on ollut useita uudelleenfilmatisointeja ja sovituksia teatteriin ja televisioon, ja se on säilyttänyt asemansa klassikkona, joka herättää keskustelua oikeusjärjestelmästä ja inhimillisistä ennakkoluuloista.

Hae kirjaimella