Kosovon itsenäisyysjulistus 2008: hyväksyminen, laillisuus ja vaikutukset

Kosovon 2008 itsenäisyysjulistus: hyväksyminen, laillisuuskiistat ja vaikutukset — syväluotaava katsaus päätökseen, kansainvälisiin reaktioihin ja seurauksiin.

Kosovon itsenäisyysjulistus vuonna 2008 oli Kosovon väliaikaisen itsehallinnon instituutioiden edustajakokouksen säädös. Se hyväksyttiin 17. helmikuuta 2008 kaikkien läsnä olleiden 109 jäsenen voimin, mikä oli vähimmäismäärä, joka tarvittiin sen hyväksymiseen. Se julisti Kosovon itsenäiseksi Serbiasta.

Kyseessä oli Kosovon albaanienemmistöisten poliittisten instituutioiden toinen itsenäisyysjulistus. Ensimmäinen julistettiin 7. syyskuuta 1990.

Serbian hallitus totesi, että julistus oli laiton. Se vei asian kansainväliseen tuomioistuimeen. Kansainvälinen tuomioistuin totesi, että julistus ei ollut kansainvälisen oikeuden vastainen.

Tausta ja hyväksyminen

Itsenäisyysjulistuksen taustalla olivat vuosikymmeniä kestänyt etninen jännite, Kosovon asema Jugoslavian ja myöhemmin Serbian osana, sekä 1990-luvun lopun konflikti ja Nato-johtoisen sotilasoperaation jälkeinen kansainvälinen hallinnointi. Helmikuun 2008 julistus syntyi tilanteessa, jossa Kosovon albaaniväestön johto pyrki lopulliseen itsenäisyyteen kansainvälisen valvonnan alaisuudessa toimineen UNMIK-hallinnon (United Nations Interim Administration Mission in Kosovo) ja muiden kansainvälisten toimijoiden vaikutuksen jälkeen.

Asiakirjan hyväksymisessä edustajakokouksessa 17.2.2008 läsnäolleista 109 parlamentaarikosta kaikki äänestivät julistuksen puolesta; serbivähemmistön edustajat olivat suuressa määrin poissa tai vastustivat julistusta. Julistuksen jälkeen Kosovon lait ja instituutiot alkoivat rakentua uudelleen itsenäisen valtion kehikossa: perustettiin presidentin ja hallituksen toimielimet, hyväksyttiin kansallissymboliikkaa ja käynnistettiin oman hallinnon vahvistaminen.

Laillisuus, kansainvälinen oikeus ja ICJ:n lausunto

Serbia vei julistuksen laillisuutta koskevan kysymyksen Kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Asian käsittely johti neuvontalausuntoon (advisory opinion), jonka tuomioistuin antoi vuonna 2010. ICJ totesi lausunnossaan, ettei kansainvälinen oikeus sisällä yleistä kieltoa itsenäisyysjulistuksille, eikä tuomioistuin katsonut 17.2.2008 annettua julistusta sellaiseksi kansainvälisoikeudelliseksi rikkomukseksi, joka tekisi sen automaattisesti laittomaksi.

Tämä ei kuitenkaan poistanut poliittista erimielisyyttä: tuomioistuimen lausunto oli oikeudellinen näkemys eikä pakottava tuomio, eikä se ratkaissut julistuksen seurauksena syntynyttä kansainvälistä tunnustamiskysymystä tai Serbia–Kosovo-kiistaa poliittisesti.

Kansainvälinen tunnustus ja poliittiset seuraukset

Julistuksen jälkeen Kosovo sai tunnustuksia useilta Yhdysvaltojen ja useiden EU-maiden johdolta, mutta osa valtioista, muun muassa Serbia, Venäjä ja jotkin EU:n jäsenvaltiot, eivät tunnustaneet sitä. Turvallisuusneuvoston ratkaisu tunnustuksen ja jäsenyyden tiellä jäi estyneeksi, koska jotkin pysyvät jäsenet vastustivat itsenäisyyden vahvistamista YK:n puitteissa.

Seurauksena syntyi tilanne, jossa Kosovo toimi käytännössä itsenäisenä valtiona ja solmi kahdenvälisiä suhteita monien maiden kanssa, mutta sen kansainvälinen asema pysyi osittain kiistanalaisena. Vuonna 2008–2009 Kosovo liittyi joihinkin kansainvälisiin talousinstituutioihin, kuten Kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF) ja Maailmanpankkiin, mikä vahvisti sen taloudellista integraatiota maailmantalouteen.

Vallan siirtyminen ja kansainväliset tehtävät

Kosovon julistuksen jälkeen kansainvälisillä toimijoilla oli edelleen merkittävä rooli. UNMIK:n tehtävät muuttuivat ja EU perusti EULEX-nimisen oikeusvaltiotehtävän (European Union Rule of Law Mission in Kosovo) tukeakseen oikeus- ja turvallisuusjärjestelmän toimivuutta. NATO:n KFOR-joukot jatkoivat turvallisuuden takaamista alueella. Näillä toimilla pyrittiin turvaamaan järjestyksen ylläpito ja tukemaan siirtymää kohti täysempää kotivaltiollista toimintaa.

Pitkäaikaiset vaikutukset ja nykytilanne

Itsenäisyysjulistus vaikutti Kosovo-Serbia-suhteisiin pitkään. Julistuksen jälkeen käynnistettiin useita välittäjäohjelmia ja EU-välitteisiä neuvotteluja, joiden tavoitteena on ollut normalisoida suhteet ja ratkaista käytännön kysymyksiä (esimerkiksi 2013 solmittu Brusselsin välimiesratkaisua koskeva prosessi). Vaikka edistystä on saavutettu maakuntien hallinnon ja toimivallan jakamisessa, perustavanlaatuinen tunnustamiskiista on jatkunut ja euromaisessa sekä kansainvälisessä politiikassa asia on edelleen herkkä.

Taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäisyys on mahdollistanut Kosovon omien instituutioiden kehittämisen, ulkomaisten investointien hakemisen ja kansainvälisen yhteistyön laajentamisen, mutta samalla se on tuonut haasteita etniseen yhdenvertaisuuteen, vähemmistöjen oikeuksiin ja alueellisen vakauden ylläpitämiseen, joita kansainväliset tehtävät ja paikallishallinto yhä yhdessä pyrkivät ratkaisemaan.

Yhteenveto: 17. helmikuuta 2008 annettu itsenäisyysjulistus oli merkittävä käännekohta Kosovon poliittisessa historiassa: se perusti Kosovon itsenäiseksi toimijaksi kansainvälisessä politiikassa, johti laajaan kansainväliseen keskusteluun sen laillisuudesta (johon ICJ antoi 2010 neuvontalausunnon) ja aiheutti pitkäkestoisen prosessin tunnustuksen, turvallisuuden ja kansainvälisen integraation rakentamiseksi.

Hae kirjaimella