Ban Ki-moon – Eteläkorealainen diplomaatti ja YK:n pääsihteeri (2007–2016)
Ban Ki-moon (Hangul: 반기문; Hanja: 潘基文; s. 13. kesäkuuta 1944) on eteläkorealainen diplomaatti. Hän toimi Yhdistyneiden kansakuntien kahdeksantena pääsihteerin vuosina 2007–2016 ja astui virkaan 1. tammikuuta 2007 korvaten edeltäjänsä Kofi Annanin. Ban oli YK:n pääsihteerinä kaksi kautta ja hänet valittiin tehtävään Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 13. lokakuuta 2006.
Ennen YK:n pääsihteeriyttä Ban toimi pitkään Etelä-Korean ulko- ja kansainvälisten asioiden palveluksessa. Hän toimi muun muassa Etelä-Korean ulkoministerinä tammikuusta 2004 marraskuuhun 2006. Banilla on pitkä ura diplomaattina ja hän oli mukana sekä bilateraalisessa että monenkeskisessä diplomatiassa ennen YK‑uraansa.
Toimet ja painopisteet pääsihteerinä
Ban Ki-moonin pääsihteerikaudella korostuivat erityisesti ilmastonmuutoksen torjunta, kehityskysymykset ja ihmisoikeudet. Hän oli aktiivinen kestävän kehityksen agendan edistäjä ja tuki siirtymää Millennium Development Goals -tavoitteista uusiin Sustainable Development Goals -tavoitteisiin (SDG) vuosina 2015–2016. Ban myös edisti kansainvälistä yhteistyötä ilmastopolitiikassa, mikä osaltaan loi pohjaa Pariisin ilmastosopimukselle 2015.
Keskeisiä painopisteitä hänen toimestaan olivat muun muassa:
- Ilmastonmuutoksen vastainen diplomatia ja globaalien ilmastotavoitteiden tukeminen;
- Kestävä kehitys ja kehityspolitiikan koordinointi YK:ssa;
- Ihmisoikeuksien, sukupuolten tasa-arvon ja naisten aseman parantamisen korostaminen;
- Humanitaarisen avun ja rauhanvälityksen tukeminen konfliktialueilla.
Saavutukset ja kritiikki
Banin toimikausi nähtiin monella tapaa aktiivisena kansainvälisen yhteistyön edistäjänä, erityisesti ilmastokysymyksissä ja kestävän kehityksen agendassa. Hänen johtajuutensa aikana YK:n jäsenvaltiot pääsivät yhteisymmärrykseen uusista kestävän kehityksen tavoitteista ja Pariisin ilmastosopimus saatiin aikaan, mikä nosti Banin profilia globaaleissa ilmasto‑ ja kehityskeskusteluissa.
Samaan aikaan hänen pääsihteerikautensa sai myös kritiikkiä YK:n reaktioista ja toimista erilaisissa kriiseissä. Organisaation kykyä estää ja ratkaista pitkittyneitä konflikteja sekä käsitellä yliresurssointia ja väärinkäytöksiä (esimerkiksi rauhanturvaajien seksuaalinen hyväksikäyttö) pidettiin haasteina. Ban otti osaa vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä lisääviin uudistuksiin ja korosti nollatoleranssia hyväksikäyttöön.
Koulutus ja varhainen ura
Ban Ki-moon opiskeli kansainvälisiä suhteita ja valmistui kansainväliseen palvelukseen liittyvälle alalle, minkä jälkeen hän liittyi Etelä-Korean ulkoasiainhallintoon. Hän toimi eri diplomaattisissa tehtävissä ennen ministerikauttaan ja YK‑uraansa, minkä ansiosta hänellä oli laaja kokemus kansainvälisestä politiikasta ja monenkeskisestä yhteistyöstä.
Henkilökohtainen elämä ja jälkeinen työ
Ban on yksityiselämässään perheellinen ja on jatkanut eläkkeelle siirtymisen jälkeen aktiivista kansainvälistä vaikuttamista. Hän on osallistunut erilaisiin kansainvälisiin hankkeisiin, foorumeihin ja hyväntekeväisyysaloitteisiin, joissa korostetaan ilmastonmuutoksen torjuntaa, kestävää kehitystä ja globaalia yhteistyötä. Lisäksi hän on vastaanottanut useita kunnianosoituksia ja arvostettuja palkintoja tunnustuksena pitkästä urastaan kansainvälisessä diplomatiassa.
Ban Ki-moonin perintö on monimuotoinen: häntä arvostetaan rauhanvälityksen ja ilmastotyön edistäjänä, mutta hänen kaudelleen on myös ladattu odotuksia ja kritiikkiä YK:n kyvystä vastata nopeasti ja tehokkaasti maailmanlaajuisiin kriiseihin. Hänen toimensa ovat kuitenkin olleet merkittävä osa 2000‑luvun kansainvälistä politiikkaa.
Koulutus
Ban suoritti kansainvälisten suhteiden kandidaatin tutkinnon Soulin kansallisessa yliopistossa vuonna 1970 ja suoritti julkishallinnon maisterin tutkinnon Harvardin yliopiston John F. Kennedy School of Governmentissa vuonna 1985.
Henkilökohtainen
Ban on naimisissa, ja hänellä on poika ja kaksi tytärtä. Hänen äidinkielensä on korea, mutta hän puhuu myös englantia ja ranskaa.
Ban tapasi Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn Washingtonissa voitettuaan englanninkielisen kilpailun 1960-luvun alussa lukioikäisenä. Kilpailun järjesti Amerikan Punainen Risti. Hän on sanonut, että tämän tapaamisen jälkeen hän halusi ryhtyä diplomaatiksi.
Ura
Ban aloitti ulkoministeriössä toukokuussa 1970 ja eteni Yusinin perustuslain aikana.
Hänen ensimmäinen ulkomaankomennuksensa oli New Delhiin. Sen jälkeen hän työskenteli YK-osastolla ulkoministeriön päämajassa. Park Chung Heen salamurhan aikaan Ban toimi ensimmäisenä sihteerinä Etelä-Korean YK:n pysyvän tarkkailijaedustuston palveluksessa New Yorkissa (Etelä-Koreasta tuli YK:n täysivaltainen jäsenmaa vasta 17. syyskuuta 1991). Myöhemmin hän siirtyi Yhdistyneiden Kansakuntien osaston johtajaksi. Hänet on lähetetty kahdesti Korean tasavallan suurlähetystöön Washingtoniin, D.C. Näiden kahden tehtävän välillä hän toimi Amerikan asioiden pääjohtajana vuosina 1990-1992. Hänet ylennettiin poliittisen suunnittelun ja kansainvälisten järjestöjen apulaisministeriksi vuonna 1995. Sen jälkeen hänet nimitettiin presidentin kansalliseksi turvallisuusneuvonantajaksi vuonna 1996 ja hän aloitti varaministerin virassa vuonna 2000. Viimeksi hän toimi presidentti Roh Moo-hyunin ulkopoliittisena neuvonantajana.
Toimittuaan Itävallan suurlähettiläänä Ban valittiin vuonna 1999 CTBTO:n valmistelutoimikunnan (Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty Organization, CTBTO PrepCom) puheenjohtajaksi. Kun Korean tasavalta toimi Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 56. istunnon puheenjohtajana vuonna 2001, hän toimi yleiskokouksen puheenjohtajan kabinettipäällikkönä.
Ban on osallistunut vahvasti Koreoiden välisiin suhteisiin liittyviin kysymyksiin. Vuonna 1992 hän toimi Etelä- ja Pohjois-Korean yhteisen ydinaseiden valvontakomission varapuheenjohtajana sen jälkeen, kun Etelä- ja Pohjois-Korea olivat hyväksyneet yhteisen julistuksen Korean niemimaan ydinaseiden poistamisesta. Syyskuussa 2005 hän oli ulkoministerinä johtavassa asemassa diplomaattisissa ponnisteluissa, joiden tarkoituksena oli hyväksyä yhteinen julkilausuma Pohjois-Korean ydinkysymyksen ratkaisemisesta Pekingissä pidetyssä kuuden osapuolen neuvottelujen neljännessä kierroksessa.
Ban Ki-moon ja Condoleezza Rice.
YK:n pääsihteeriehdokkuus
Helmikuussa 2006 Ban ilmoitti ehdokkuudestaan Kofi Annanin seuraajaksi YK:n pääsihteeriksi vuoden 2006 lopussa. Hän oli ensimmäinen eteläkorealainen, joka pyrki pääsihteeriksi. Hän sai eniten ääniä jokaisessa neljässä YK:n turvallisuusneuvoston järjestämässä äänestyksessä, jotka järjestettiin 24. heinäkuuta 2006, 14. syyskuuta 2006, 28. syyskuuta 2006 ja 2. lokakuuta 2006.
Syyskuun 25. päivänä 2006, kun nämä äänestykset olivat käynnissä, Ban puhui New Yorkissa Asia Societyn tilaisuudessa ehdokkuudestaan ja näkemyksistään YK:n tärkeimmistä kysymyksistä. Seuraavana päivänä hän antoi haastattelun Asia Societyn AsiaSource-ohjelmalle, jossa hän puhui jälleen paljon YK:n tulevista haasteista. Aiemmin tänä vuonna hän oli puhunut Council on Foreign Relations -neuvostolle New Yorkissa.
Lokakuun 2. päivänä 2006 järjestetyssä epävirallisessa äänestyksessä Ban sai neljätoista myönteistä ääntä ja yhden kielteisen mielipiteen viideltätoista turvallisuusneuvoston jäseneltä; Japanin valtuuskunta oli ainoa maa, joka ei ollut täysin samaa mieltä. Vielä tärkeämpää on, että Ban oli ainoa, joka välttyi veto-oikeudelta, kun taas kukin viidestä muusta ehdokkaasta sai vähintään yhden "ei"-äänen neuvoston viideltä pysyvältä jäseneltä - Kiinan kansantasavallalta, Ranskalta, Venäjältä, Yhdistyneeltä kuningaskunnalta ja Yhdysvalloilta. Äänestyksen jälkeen toiseksi sijoittunut Shashi Tharoor vetäytyi ehdokkuudestaan, ja Kiinan pysyvä edustaja YK:ssa kertoi toimittajille, että "tämänpäiväisen äänestyksen perusteella on melko selvää, että ministeri Ban Ki-moon on ehdokas, jota turvallisuusneuvosto suosittelee yleiskokoukselle".
Turvallisuusneuvosto valitsi 9. lokakuuta 2006 virallisesti Banin ehdokkaakseen. Lokakuun 13. päivänä 2006 192-jäseninen yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa Ban nimitettiin pääsihteeriksi suosionosoituksin.
Vuonna 2009 Ban Ki-moon totesi ilmaston lämpenemiseen viitaten:
"Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos on ihmiskunnalle eksistentiaalinen uhka"
Kesäkuun 21. päivänä 2011 hänet valittiin yksimielisesti uudelleen YK:n pääsihteeriksi toiselle kaudelle.
Palkinnot
Korean tasavallan hallitus on myöntänyt Banille kahdesti, kerran vuonna 1975 ja toisen kerran vuonna 1986, ansiomerkin. Saavutuksistaan lähettiläänä hän sai Itävallan tasavallan suuren kunniamerkin vuonna 2001. Vuotta myöhemmin Brasilian hallitus myönsi hänelle Rio Brancon suurristin.
Syyskuussa 2005 New Yorkin Korea Society myönsi hänelle James A. Van Fleet -palkinnon hänen panoksestaan Yhdysvaltojen ja Korean tasavallan välisen ystävyyden edistämiseksi.
