Egyptin vuoden 2011 vallankumous: tausta, tapahtumat ja seuraukset
Egyptin vuoden 2011 vallankumouksen aikana Egyptissä järjestettiin laajoja mielenosoituksia ja mellakoita. Liike tunnetaan myös nimillä vihan päivä ja kapinan päivä. Se alkoi 25. tammikuuta 2011 ja kasvoi muutamassa viikossa koko maan laajuiseksi mobilisaatioksi.
Tausta
Vallankumousta edelsi samankaltainen kansannousu Tunisiassa, joka rohkaisi kansalaisia vaatimaa muutosta muualla Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Egyptissä taustalla olivat pitkään jatkunut autoritaarinen hallinto, poikkeustilalaki, laaja korruptio, poliisien voimankäyttö ja taloudelliset ongelmat kuten korkea työttömyys, matalat palkat ja elintarvikkeiden hinnannousu. Myös sananvapauden ja poliittisten vapauksien rajoitukset lisäsivät tyytymättömyyttä.
Tapahtumien kulku
Suuret mielenosoitukset alkoivat 25. tammikuuta 2011. Protesteja järjestettiin muun muassa Kairossa, Alexandriassa, Suezissa ja Ismailiyassa. Tämän päivän jälkeen koko maa näki jatkuvia kokoontumisia, kansanliikkeitä ja paikoin väkivaltaisia yhteenottoja viranomaisten kanssa.
Hallituksen ensivastauksena olivat sensuuri ja tiedotusvälineiden rajoittaminen: se sensuroi mediaa ja yritti estää mielenosoittajien viestintää estämällä pääsyn sosiaalisen median palveluihin. Tammikuun 28. päivänä tapahtui laaja internetin ja matkapuhelinten yhteyksien katkaisu, mikä vaikeutti tiedonvälitystä mutta myös synnytti valtavasti kansainvälistä huomiota.
Protestien vastatoimina poliisi ja turvallisuusjoukot käyttivät muun muassa kilpiä, kumiluoteja, pamppuja, vesitykkejä ja kyynelkaasua, ja toisinaan myös eläviä ammuksia. Hallitus ilmoitti ulkonaliikkumiskieltoja ja botehti toimia järjestyksen palauttamiseksi. Mielenosoituksissa kuoli ja loukkaantui satoja ihmisiä; ensimmäisten päivien aikana pidätettiin arviolta noin 1 000 ihmistä ja raportoitiin satoja loukkaantumisia.
Keskeiset toimijat ja vaatimukset
Mielenosoittajien vaatimukset olivat moninaiset: poliisiväkivallan ja poikkeustilalain lopettaminen, vapaat ja rehelliset vaalit, korruption torjunta, paremmat elinolosuhteet, riittävä toimeentulo ja laajemmat kansalaisoikeudet. Julkisuuden henkilöistä ja oppositiojohtajista Mohamed ElBaradei nousi esiin yhtenä mahdollisista uuden hallinnon johtajista, ja häntä mainittiin vaihtoehtona presidentti Hosni Mubarakin syrjäyttämiseksi.
Protesteissa oli mukana laaja kirjo ryhmiä: nuoria aktivisteja (mm. sosiaalisen median kautta organisoituneet ryhmät), perinteisiä oppositioliikkeitä, ammattiliittoja, uskonnollisia ryhmiä ja tavallisia kansalaisia eri yhteiskuntaluokista. Tahririn aukio Kairossa muodostui keskeiseksi kokoontumispaikaksi ja symboliksi.
Kansainvälinen huomio ja media
Egyptin mielenosoitukset keräsivät suurta kansainvälistä huomiota. Sosiaalisen median palvelut kuten Twitter, Facebook ja YouTube auttoivat protestien dokumentoinnissa, mobilisoinnissa ja globaalin tuen synnyttämisessä, vaikka hallitus yritti rajoittaa niiden käyttöä. Ulkomaiset hallitukset, kansainväliset järjestöt ja media seurasivat tapahtumia tiiviisti ja yleensä vaativat väkivallan lopettamista ja rauhanomaisten oikeuksien kunnioittamista.
Välittömät seuraukset ja pidempiajan kehitys
Helmikuun 11. päivänä 2011 Mubarak erosi presidentin virasta ja luovutti vallan armeijan johtamalle korkean tason neuvostolle (Supreme Council of the Armed Forces, SCAF). Häntä vastaan nostettiin syytteitä, ja hänet toimitettiin oikeuteen 24. toukokuuta 2011 useista rikossyytteistä, joihin liittyi myös syytteet rauhanomaisten mielenosoittajien tappamisesta. Myöhemmin oikeudenkäynnit, tuomiot ja valitukset johtivat pitkiin oikeusprosesseihin ja useisiin uudenkäsittelyihin.
Vallankumous johti seuraaviin merkittäviin vaiheisiin: vuoden 2012 vaaleissa islamilaisen Muslimiveljeskunnan ehdokas Mohammed Morsi valittiin presidentiksi, mutta hänen kaudellaan poliittinen jännite jatkui. Kesällä 2013 armeija, jota johti kenraali Abdel Fattah el-Sisi, syrjäytti Morsin, mikä avasi uuden vaiheen poliittista selkkautta, laajamittaista vastakkainasettelua ja myöhempää kovaa turvallisuuspolitiikkaa. Seurasi massiivinen hallituksen vastainen ja sen puolesta liikehdintä, tuomioita, pidätyksiä ja kiristynyttä turvallisuuspolitiikkaa, joka on jättänyt jälkensä ihmisoikeustilanteeseen ja kansalaisyhteiskuntaan.
Taloudelliset seuraukset olivat myös merkittäviä: matkailu ja ulkomaiset sijoitukset vähenivät, ja talouskasvu hidastui, mikä pahensi työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Samalla monet kansalaiset kokivat saavansa ääntään kuuluviin ja poliittisen tietoisuuden lisääntyvän, vaikka toisaalta monia vallankumouksen tavoitteita — kuten laajamittaisia yhteiskunnallisia uudistuksia ja pysyvää demokratiaa — ei saavutettu toivotulla tavalla.
Merkitys ja jatkovaikutukset
Egyptin vuoden 2011 tapahtumat ovat osa laajempaa "Arabikevään" liikettä, joka muutti koko alueen poliittista maisemaa. Vaikka vallankumous onnistui nopeasti saamaan aikaan vallanvaihdoksen ja lopulta presidentin eron, sen jälkeinen kehitys osoitti, että vallan siirtymisen ja poliittisten uudistusten toteuttaminen on pitkä ja vaikea prosessi. Egyptin poliittinen tila pysyi epävakaana vuosia, ja monet alkuperäisistä vaatimuksista — kuten oikeudenmukaisempi talousjärjestelmä ja laajemmat vapaukset — ovat edelleen kansallisen keskustelun ja toiminnan kohteena.
Yhteenvetona: vuoden 2011 vallankumous oli laaja-alainen ja historiallinen kansannousu, joka kaatoi pitkään vallassa olleen presidentin mutta jonka seuraukset jakautuivat odotetusti. Se muutti Egyptin poliittista kenttää pysyvästi, herätti toiveita ja myös osoitti, kuinka haastavaa kestävän demokratian rakentaminen voi olla pitkän autoritaarisen hallinnon jälkeen.
Mielenosoittajat marssivat vihan päivänä.
kirjoitettu vallankumouksesta
- Egyptin vallankumous, poliittinen kirjailija Ahmed Ghanem.
- ranskankielinen kirja vallankumouksesta, sen nimi on "La révolution égyptienne", jonka on kirjoittanut Ahmed Ghanem.
Poliittiset aktivistit
- Ahmed Ghanem
- Asmaa Mahfouz
- Israa Abdel-Fattah
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on vuoden 2011 Egyptin vallankumouksen nimi?
V: Vuoden 2011 Egyptin vallankumousta kutsutaan myös nimillä Vihan päivä ja Kapinan päivä.
K: Milloin mielenosoitukset alkoivat?
V: Protestit alkoivat 25. tammikuuta 2011.
K: Mitä tapahtui ennen mielenosoitusten alkamista?
V: Ennen mielenosoitusten alkamista Tunisiassa oli kansannousu.
K: Mitä asioita vastaan ihmiset osoittivat mieltään ja protestoivat?
V: Ihmiset osoittivat mieltään ja protestoivat monia eri asioita vastaan, kuten poliisin raakuutta, poikkeustilalakia, vapaiden vaalien puuttumista, korruptiota, sananvapauden rajoittamista, korkeaa työttömyyttä, alhaisia vähimmäispalkkoja, asuntojen riittämättömyyttä, elintarvikkeiden inflaatiota ja huonoja elinoloja vastaan.
K: Miten hallitus yritti rajoittaa mielenosoituksia?
V: Hallitus yritti hajottaa ja rajoittaa mielenosoituksia käyttämällä mellakkapoliisiryhmiä, joilla oli kilvet, kumiluoteja, pamput, vesitykkejä ja kyynelkaasua; toisinaan he käyttivät myös eläviä ammuksia. He myös katkaisivat internet-yhteydet ja asettivat ulkonaliikkumiskiellon.
K: Miten sosiaalinen media auttoi levittämään uutisia mielenosoitusten aikana tapahtuneesta?
V: Aktivistit käyttivät sosiaalisen median alustoja, kuten Twitteriä, Facebookia ja YouTubea, keskustellakseen keskenään, työskennelläkseen yhdessä ja pitääkseen kirjaa siitä, mitä mielenosoitusten aikana tapahtui. Tämä auttoi levittämään uutisia siitä, mitä Egyptissä ja muualla maailmassa tapahtui.
K: Mitä tapahtui 11. helmikuuta 2011?
V: 11. helmikuuta 2011 Mubarak erosi presidentin virasta.
