Joseph Frank "Buster" Keaton VI (4. lokakuuta 1895 - 1. helmikuuta 1966) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja elokuvaohjaaja. Hän on kuuluisin mykkäelokuvistaan, joissa hän osoitti taitonsa fyysisessä komediassa.

Entertainment Weekly -lehti listasi Keatonin seitsemänneksi "Kaikkien aikojen suurimpien ohjaajien" listallaan. Vuonna 1999 American Film Institute sijoitti Keatonin 21. sijalle listallaan "Kaikkien aikojen suurimmat miesnäyttelijät".

Kuuluisa elokuvakriitikko Roger Ebert kirjoitti, että Keaton "poikkeuksellisana 1920-luvun aikana hän teki taukoamatta elokuvien sarjan, jotka tekevät hänestä kiistatta kaikkien aikojen suurimman näyttelijä‑ohjaajan elokuvahistoriassa."

Varhaiselämä ja nousu

Keaton syntyi esiintyjäperheeseen ja aloitti näyttämöllä hyvin nuorena. Hän esiintyi vanhempiensa vaudeville‑esitysryhmässä, jossa kehitti varhaista komiikkaansa, akrobatiaansa ja taitoa pitää kasvoiltaan ilmeetön, niin kutsuttu "stone face" -ilme. Tarinan mukaan hän sai lempinimensä "Buster" keikkumisista ja kaatumisista lapsena — erään version mukaan jopa Houdini kutsui häntä "little buster".

Elokuvataiteilija ja tyyli

Keatonin ikoninen tyyli yhdisti tarkasti ajoitetun fyysisen komedian, visuaalisen kerronnan ja teknisen nerokkuuden. Hän suunnitteli kikat ja stuntit huolellisesti etukäteen ja kuvasi usein pitkiä otoksia, joissa liike ja sommittelu toimivat pääosassa. Keaton rakenteli usein elokuvien keskelle mekaanisia laitteita ja lavasteita, jotka itsessään olivat osa vitsiä — arkkitehtuuri, koneet ja ympäristö muuttuivat komedian osaksi.

Monet hänen tempauksistaan olivat hengenvaarallisia ja hän teki suurimman osan uhkarohkeista stuntista itse. Vaikka komedia vaikutti vaivattomalta, sen taustalla oli tarkka laskenta, fyysinen kestävyys ja vahva visuaalinen mielikuvitus.

Keskeiset elokuvat

  • Our Hospitality (1923) – Keatonin varhaisia itsenäisiä pitkän elokuvan saavutuksia, jossa yhdistyy huumori ja jännittävä tarina.
  • Sherlock Jr. (1924) – Metafiktio, jossa elokuvan unenomaiset siirtymät ja kamerakikkailu ovat keskeisiä.
  • The Navigator (1924) – Laivalla tapahtuva komedia, jossa Keatonin mittavat lavasteet ja visuaaliset ratkaisut korostuvat.
  • Seven Chances (1925) – Nopeatempoinen farssi ja laaja joukko fyysisiä gagseja.
  • The General (1926) – Alunperin taloudellisesti pettymys, mutta sittemmin arvostettu mestariteos; vuonna 2002 Sight & Sound -lehden maailmanlaajuisessa äänestyksessä elokuva oli 15. sijalla heidän "Kaikkien aikojen parhaat elokuvat" -listallaan.
  • Steamboat Bill, Jr. (1928) – Tunnettu erityisesti myrskyn aiheuttamasta vaarallisesta lavaste‑kohtauksesta, jossa talon julkisivu kaatuu Keatonin ympärille.

Urakehitys ja vaikeudet

Keatonin ura kukoisti 1920‑luvulla, mutta siirtyminen suurempiin studiojärjestelyihin 1920‑luvun lopulla — erityisesti sopimus Metro‑Goldwyn‑Mayerin (MGM) kanssa — rajoitti hänen luovaa vapauttaan. Lisäksi äänielokuvan tulo ja henkilökohtaiset ongelmat, kuten alkoholiongelmat, vaikuttivat hänen tuotantoonsa ja maineeseensa. Myöhemmin hän teki kuitenkin paluun esittävään työhön televisiossa ja elokuvissa sekä sai vanhemmalla iällä uutta arvostusta urastaan.

Palkinnot ja perintö

Keatonin merkitystä elokuvahistorialle on korostettu lukuisten kriitikoiden, tutkijoiden ja elokuvantekijöiden toimesta. Hänelle myönnettiin muun muassa merkittävä elinikäinen arvostus: Academy Honorary Award (kunnia‑Oscar) vuonna 1959 tunnustuksena hänen ainutlaatuisesta panoksestaan elokuvataiteeseen. Hänen töitään tutkitaan yhä elokuvakouluissa, ja hänen vaikutuksensa näkyy monissa myöhemmissä ohjaajissa ja komiikan tekijöissä.

Vaikutus ja nykyaika

Keatonin vaikutus ulottuu mykkäelokuvien aikakaudelta nykyaikaan: monta sukupolvea ohjaajia ja koomikoita on ammentanut ideaa visuaalisesta kerronnasta, kroppakomedian tarkasta ajoituksesta ja ennakkoluulottomasta mekaniikan käytöstä kerronnassa. Hänen elokuvansa ovat yhä katsottavia ja opettavaisia esimerkkejä siitä, miten kuva ja liike voivat kertoa tarinan ilman dialogia.

Keaton kuoli 1. helmikuuta 1966, mutta hänen maineensa mykkäelokuvien nerokkaana koomikkona ja ohjaajana on säilynyt ja vahvistunut ajan myötä. Hänen elokuviaan pidetään edelleen keskeisinä teoksina elokuvahistoriassa.