Clarence Thomas (s. 23. kesäkuuta 1948) on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari. Hänet nimitettiin korkeimpaan oikeuteen vuonna 1991 presidentti George H. W. Bushin toimesta ja hänet vahvistettiin senaatissa lokakuussa 1991 äänin 52–48. Thomas on tällä hetkellä ainoa afroamerikkalainen tuomioistuimen jäsen ja toinen koskaan palvellut afroamerikkalainen jäsen; ainoa toinen oli Thurgood Marshall. Hänen vahvistusprosessinsa herätti laajaa julkista huomiota, kun professori Anita Hill syytti Thomasia seksuaalisesta häirinnästä. Asian käsittely, julkinen keskustelu ja senaatin kuulemiset vuonna 1991 jäivät laajasti mieliin, mutta Thomas vahvistettiin tuomariksi lokakuussa 1991.
Varhainen elämä ja koulutus
Clarence Thomas syntyi Georgiaan ja kasvoi köyhissä oloissa. Hän muutti nuorena Massachusettsiin ja opiskeli College of the Holy Crossissa, josta hän valmistui kandidaatiksi vuonna 1971. Tämän jälkeen Thomas opiskeli Yale Law Schoolissa ja valmistui lakimieheksi vuonna 1974. Koulutuksensa jälkeen hän työskenteli sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, mukaan lukien tehtävät osavaltion oikeuslaitoksessa ja liittovaltion virkamiestehtävissä.
Urakehitys ennen korkeinta oikeutta
Ennen virkaanastumistaan korkeimmassa oikeudessa Thomas toimi eri hallinnon tehtävissä, muun muassa tasa-arvoon ja työoikeuteen liittyvissä tehtävissä. Hänellä oli myös kokemus liittovaltion tuomioistuinjärjestelmästä: hän toimi Yhdysvaltain liittovaltion oikeusasteen tehtävissä ennen kuin nousi korkeimpaan oikeuteen. Thomasin ura on kulkenut selkeästi konservatiivisesta näkökulmasta, ja hänet tunnetaan tiukkana hallituksen vallan rajaajana sekä tekstuaalina ja alkuperäisyyttä (originalism) korostavana oikeusfilosofina.
Tuomaritoiminta ja oikeusfilosofia
Tuomarina Thomas on profiloitunut konservatiiviseksi ja tekstualistiseksi oikeusajattelijaksi. Hän korostaa perustuslain alkuperäistä merkitystä ja vastustaa usein laajempaa tuomioistuimen roolia poliittisesti latautuneissa kysymyksissä. Thomas on antanut vaikutusvaltaisia lausuntoja muun muassa liittovaltion vallan rajoittamisesta, toisen lisäyksen tulkinnasta, affirmative action -politiikasta sekä yksityisyyden suojan ja aborttioikeuksien kysymyksissä. Vuoden 2022 Dobbs-päätöksessä, jolla kumottiin Roe v. Waden suojaama liittovaltion aborttioikeus, Thomas julkaisi omaäänisen eriävän tai täydentävän mielipiteen, jossa hän kannusti myös muiden, perustuslakiin perustuvien yksityisyyden ja yksilönvapauksien oikeusperiaatteiden tarkistamista.
Kiistat ja eettiset kysymykset
Clarence Thomasin uraan liittyy useita kiistanalaisia teemoja. Eniten huomiota saanut oli vahvistusprosessin aikana esillä ollut Anita Hillin syytös seksuaalisesta häirinnästä. Myöhemmin Thomas on joutunut julkisen keskustelun kohteeksi myös recusal- eli esteellisyyspäätöksiin liittyen: hänen vaimonsa Virginia "Ginni" Thomasin poliittinen toiminta on herättänyt väitteitä siitä, että tuomarin tulisi vetäytyä joistakin tapauksista. Lisäksi hän on saanut kritiikkiä siitä, että hän usein pitää vähän esitelmiä tai väittelee kuulusteluissa ja että hän harvoin kysyy kysymyksiä suullisissa kuulemisissa, mikä on ollut osa hänen tapaansa toimia oikeudessa.
Merkitys ja perintö
Clarence Thomas on ollut korkeimman oikeuden pitkäaikainen ja merkittävä konservatiivinen ääni. Hänen vaikutuksensa näkyy tuomioistuimen kokoonpanon oikeistolaisessa käänteessä ja monissa tärkeissä päätöksissä, joissa perustuslain tulkinta on ollut keskeistä. Samalla hänen nimityksensä ja vahvistusprosessi ovat pitkään vaikuttaneet Yhdysvaltain poliittiseen keskusteluun sukupuolten välisestä kohtelusta, tuomarivapaudesta ja senaatin vahvistusprosesseista.
Henkilökohtainen elämä
Clarence Thomas on naimisissa Virginia "Ginni" Thomasin kanssa, joka on toiminut aktiivisesti poliittisissa ja yhteiskunnallisissa piireissä. Heidän yhteiselämänsä ja vaimon julkinen toiminta ovat ajoittain olleet julkisen keskustelun kohteena, etenkin kysymyksissä, jotka liittyvät tuomarin puolueettomuuteen ja esteellisyyteen.
Clarence Thomasin asema korkeimman oikeuden tuomarina, hänen oikeusfilosofiansa sekä hänen nimitysprosessinsa myötä syntynyt keskustelu tekevät hänestä keskeisen ja usein kiistanalaisen hahmon Yhdysvaltain oikeushistoriassa.