Dame Elizabeth "Liz" Rosemond Taylor DBE (27. helmikuuta 1932 – 23. maaliskuuta 2011) oli brittiläis‑amerikkalainen näyttelijä ja yksi 1900‑luvun tunnetuimmista elokuvanäyttelijöistä. Hän syntyi Hampsteadissa Lontoossa amerikkalaisiin vanhempiin ja aloitti uraa lapsinäyttelijänä. Taylor tunnettiin erityisesti silmiensä väristä, joka mediassa usein kuvattiin violettina, ja hänestä tuli nopeasti Hollywoodin suurimpia tähtiä.
Ura
Taylorin läpimurto tapahtui lapsiroolissa elokuvassa National Velvet (1944). Hän solmi uransa aikana pitkäaikaisen sopimuksen MGM‑studion kanssa ja nousi 1950– ja 1960‑lukujen pääosanäyttelijöiden joukkoon. Merkittäviä elokuvia hänen urallaan olivat muun muassa Father of the Bride, A Place in the Sun, Giant, Cat on a Hot Tin Roof ja Suddenly, Last Summer. Taylor voitti parhaan naispääosan Oscarin elokuvasta BUtterfield 8 ja myöhemmin toisen Oscar‑palkinnon roolistaan elokuvassa Who's Afraid of Virginia Woolf? (1966).
1960‑luvulla hän näytteli myös suuren ja valtavalla budjetilla toteutetun historiallisen draaman Cleopatra pääosassa; filmin tuotanto ja Taylorin suhde näyttelijä Richard Burtonin kanssa muodostivat suurta julkista kiinnostusta. Taylor ja Burton esiintyivät yhdessä yhteensä 11 elokuvassa, ja heidän yhteistyönsä sekä myrskyisä avioliittonsa tekivät heistä median seuratuimpia pariskuntia. 1970‑luvulta lähtien Taylor esiintyi elokuvissa harvemmin mutta teki jonkin verran televisio‑ ja teatteritöitä koko elämänsä ajan.
Henkilökohtainen elämä
Taylorin yksityiselämä oli usein julkisuuden kohteena. Hän meni naimisiin kahdeksan kertaa seitsemän miehen kanssa (Richard Burtonin kanssa kahdesti). Hänen aviomiehiään olivat mm. Conrad Hilton Jr., Michael Wilding, Mike Todd, Eddie Fisher, Richard Burton, senaattori John Warner ja Larry Fortensky. Taylorilla oli useita lapsia ja hän toimi myös tuki‑ ja holhoojarooleissa laajemmassa perhepiirissä.
Elämänsä aikana Taylor kärsi useista pitkäaikaisista terveysongelmista ja leikkauksista. Häneen liittyi julkista keskustelua myös kipulääkkeiden käytöstä ja sen seurauksista. 2000‑luvulle tultaessa hänen terveyteensä kohdistui yhä enemmän raskaiden vaivojen jaksoja, ja loppuvuosina hän oli usein sairaalahoidossa.
AIDS‑aktivismi ja kunnianosoitukset
1980‑luvulta lähtien Taylorista tuli yksi näkyvimmistä julkisuuden henkilöistä, jotka puhuivat hiv‑ ja aids‑kriisistä sekä keräsivät varoja taisteluun sitä vastaan. Hän oli mukana perustamassa American Foundation for AIDS Research (amfAR) ‑säätiötä vuonna 1985 ja perusti oman Elizabeth Taylor AIDS Foundation ‑säätiön vuonna 1993. Taylor käytti julkista asemaansa ja verkostojaan varainkeruuseen, tiedon levittämiseen ja stigmaa vastaan taistelemiseen. Aktivismistaan hän sai useita tunnustuksia, muun muassa Jean Hersholt Humanitarian Award ‑kunniapalkinnon ja muita arvostettuja palkintoja sekä huomionosoituksia.
Taylorille myönnettiin myös useita kunniamerkkejä ja kunnianosoituksia hänen pitkästä urastaan ja hyväntekeväisyystyöstään, ja American Film Institute listasi hänet yhdeksi merkittävimmistä valkokangaslegendoista.
Kuolema ja perintö
Elizabeth Taylor kuoli 23. maaliskuuta 2011 Los Angelesissa 79‑vuotiaana sydämen vajaatoimintaan pitkällisten terveysongelmien jälkeen. Hänen kuolemansa herätti laajaa surua ympäri maailmaa. Taylor jätti jälkeensä laajan elokuvaperinnön, vaikuttavan hyväntekeväisyys‑ ja aktivismiperinnön hiv/aids‑työssä sekä vahvan kulttuurisen jäljen, joka säilyy sekä elokuvahistoriassa että julkisen terveyden edistämisessä.
