Operaatio Entebbe

Hijacking

Kesäkuun 27. päivänä 1976 neljä palestiinalaista kaappasi Air Francen lennon AF-139. Kolmasosa koneen matkustajista oli juutalaisia. Kaksi kaappareista oli Palestiinan vapautusrintaman (PFLP) jäseniä. Kaksi muuta olivat saksalaisen Baader-Meinhof-jengin jäseniä. Kaappaajat pakottivat koneen Entebbeen.

Kone laskeutui Entebbeen 28. kesäkuuta kello 3 aamulla. Kaappareihin liittyi kolme muuta henkilöä. Keskipäivällä matkustajat siirrettiin vanhaan terminaalirakennukseen. Ugandan diktaattori ja presidentti Idi Amin meni lentokentälle tapaamaan panttivankeja. Hän kertoi heille työskentelevänsä heidän vapauttamisekseen. Hän sanoi, että Ugandan armeija oli paikalla auttamassa heitä pitämään heidät turvassa. Seuraavana päivänä kaappaajat sanoivat, että jos 53 muuta terroristia ei vapauteta vankiloista, he alkavat tappaa panttivankeja. Näistä 53 henkilöstä 13 oli vankiloissa Ranskassa, Länsi-Saksassa, Keniassa ja Sveitsissä. Muut 40 olivat Israelissa. Kaappaajat sanoivat, että vangit oli vapautettava 1. heinäkuuta kello 14 mennessä.

Israelin puolustusvoimat (IDF) piti 29. kesäkuuta kokouksen, jossa keskusteltiin panttivankien vapauttamiseen tähtäävästä hyökkäyksestä. Tähän liittyi kolme suurta ongelmaa. Ensimmäinen ongelma oli se, että Uganda oli 2000 mailin päässä. Ongelmana oli myös se, että koneen omisti ranskalainen yhtiö. Kolmas pääongelma oli se, että vain kolmasosa matkustajista oli juutalaisia. Ja heistä kaikki eivät olleet Israelista.

Seuraavana päivänä selvisi, että Idi Amin ei itse asiassa pyrkinytkään vapauttamaan panttivankeja. Hän työskenteli PFLP:n tukemiseksi. Tämä aiheutti muita ongelmia pelastusoperaatiolle. Heidän oli nyt huolehdittava Ugandan armeijasta lentokentällä. Suuri osa panttivangeista vapautettiin 1. heinäkuuta. Kaappareilla oli edelleen hallussaan 106 matkustajaa, jotka kaikki olivat israelilaisia tai juutalaisia. Vapautetut panttivangit lennätettiin Pariisiin ja Lontooseen. Israelin hallitus ilmoitti vapauttavansa Israelissa pidetyt vangit. Tämän vuoksi kaappaajat suostuivat aloittamaan panttivankien tappamisen vasta 4. heinäkuuta. Everstiluutnantti Yonatan Netanyahu asetettiin johtamaan Israelin tehtävää vapauttaa jäljellä olevat panttivangit. Koulutus operaatiota varten alkoi seuraavana päivänä. Siinä käytettiin tietoja, jotka he olivat saaneet vapautetuilta matkustajilta. Vanhaa Entebbessä kuvattua kotivideota käytettiin näyttämään heille enemmän lentoaseman ulkoasua.

Hyökkäys

Pian puolenpäivän jälkeen 3. heinäkuuta neljä C-130-konetta lähti Israelista joukkojen kanssa pelastustehtävään. Niiden reitti Entebbeen oli valittu huolellisesti, jotta venäläiset alukset tai egyptiläiset tutkat eivät näkisi niitä. Kello 23.00 kone saapui Entebbeen. Mustaa Mercedestä ja kahta Land Roveria käytettiin johtamaan joukkoja lentokentälle. Ajoneuvot olivat samoja, joita Aminin tiedettiin käyttävän. Mersussa oli Ugandan liput, ja kaikilla 35 kommandopoliisilla oli ugandalaiset univormut. Kun he pääsivät lähelle rakennusta, jossa panttivankeja pidettiin, kaksi vartijaa meni pysäyttämään heidät. Netanjahu käski ajoneuvojaan hidastamaan vauhtia. Kun vartijat olivat kantaman sisällä, hän käski joukkojensa ampua heidät äänenvaimennetuilla aseilla. Toinen vartijoista sai osuman ja kuoli. Toinen ei saanut surmansa. Kun hän yritti käyttää asettaan, Israelin joukot tappoivat hänet nopeasti AK-47:llä. Tämä aiheutti paljon meteliä, ja kaapparit tiesivät, että jotain oli nyt tapahtumassa. Yllätysmomentin uskottiin menetetyn. Joukot siirtyivät nopeasti rakennukseen. Rakennuksen ulkopuolella ollut terroristi juoksi sisälle huutaen: "Ugandalaiset ovat tulleet hulluiksi - he ampuvat meitä!". Yllätysmomentti oli yhä olemassa. Terroristit eivät tajunneet, että israelilaiset joukot hyökkäsivät heidän kimppuunsa.

Tulos

Israelilaisilta kesti noin 10 minuuttia tyhjentää rakennus. Koko hyökkäys kesti vain 99 minuuttia. Ugandalaiset sotilaat ja kaikki seitsemän terroristia saivat surmansa. 106 matkustajasta kolme kuoli. 102 pelastettiin. Yhtä panttivankia ei löydetty. Netanjahua oli ammuttu rintaan, ja 10 muuta israelilaissotilasta oli haavoittunut. Netanjahu oli ainoa, joka kuoli. Israelilaiset tuhosivat myös ainakin 8 venäläisvalmisteista MIG-hävittäjää. Tämä oli neljäsosa Ugandan ilmavoimista.

Tämän jälkeen panttivangit lennätettiin Nairobiin, Keniaan. Siellä israelilaiset lääkärit hoitivat joitakin loukkaantuneita. Ainakin kaksi ihmistä siirrettiin sikäläiseen sairaalaan. Pelastetut panttivangit vietiin sitten takaisin Israeliin. Myöhemmin selvisi, että yksi nainen, kadonnut panttivanki, oli viety lentokentältä lääketieteellisistä syistä. Ugandalaiset tappoivat hänet myöhemmin. Hänen ruumiinsa palautettiin Israeliin vasta vuonna 1979.

Vaikka operaatio tunnetaan virallisesti nimellä Operaatio Entebbe, siitä käytetään useammin nimeä Operaatio Jonathan, joka on nimetty Yonatan Netanjahun mukaan.