Elmet (Elfed): Yorkshiren brittiläinen kuningaskunta 5.–7. vuosisadan historia
Elmet (Elfed) — Yorkshiren viimeinen brittiläinen kuningaskunta 5.–7. vuosisadan historiassa. Lue sen rajat, kulttuuri ja perintö.
Elmet (vanha englanti: Elfed ) oli itsenäinen brittiläinen kuningaskunta. Se sijaitsi Yorkshiren myöhemmän West Riding of Yorkshiren alueella. Elmet esiintyy varhaiskeskiajalla 5. vuosisadan ja 7. vuosisadan alun välisenä aikana. Sen itäinen naapuri oli Anglian Deiran kuningaskunta. Etelässä sijaitsi Mercian anglialainen kuningaskunta. Lännessä se rajoittui Irlanninmereen. Elmet oli viimeinen säilynyt brittiläinen kuningaskunta anglosaksisella varhaiskaudella.
Sijainti ja rajat
Elmetin tarkat rajat eivät ole täysin selviä, koska kirjalliset lähteet ovat niukkoja ja maantieteelliset käsitteet muuttuivat ajan myötä. Yleisesti sen katsotaan kattaneen alueen, joka vastaa osaa nykyaikaisesta West Yorkshiresta: jokilaaksot ja ylämaat Aire-, Wharfe- ja Calder-jokien ympärillä. Alueen keskus on oletettu sijainneen lähellä nykyisiä Leedsin ja Ilkleyn seutuja. Rajojen paikannus perustuu arkeologisiin löydöksiin, paikannimiin ja myöhempiin lähteisiin, mutta täsmällinen raja-alue pysyy tutkijoiden tulkintojen varassa.
Historia
Elmet syntyi todennäköisesti Rooman vallan jälkeisestä ajasta, jolloin brittiläiset (keltinkieliset) heimot ja yhteisöt säilyttivät paikallista hallintoa ja kulttuuria. Sen asema pohjois- ja itäisellä Britannialla oli poikkeuksellinen, koska monet muut alueet olivat jo anglosaksisten valtakuntien hallinnassa.
5.–7. vuosisadan aikana Elmet toimi itsenäisenä kuningaskuntana, mutta joutui jatkuvaan paineeseen ympäröivistä anglialaisista valtioista. Perinteisten lähteiden mukaan Elmet menetti itsenäisyytensä 600-luvun alussa anglosaksiseen valloitukseen, ja alue liitettiin osaksi Deiraa ja myöhemmin Northumbriaa. Koska kirjallista materiaalia on niukasti, tapahtumien yksityiskohdat ja kronologia sisältävät epävarmuuksia.
Kulttuuri ja yhteiskunta
Elmetin asukkaat olivat brittiläistä alkuperää ja puhuivat brittiläistä kelttiläistä kieltä, joka liittyi muinaiseen jaetun kieliperheen kautta myöhempään walesin ja kornin kieleen. Yhteiskunta perustui kuninkaallisiin ja paikallisiin johtajiin, ja uskonnollisissa kysymyksissä alueelle levisi kristinusko, joka oli brittiläisessä muodossaan erillään ja myöhemmin rinnakkainen manttelin alla levinneen anglosaksisen kirkon kanssa.
Maisema oli sekoitus viljelysmaita, laajoja metsäalueita ja kumpuilevia maastoja. Monet roomalaiset linnoitukset ja teiden solmukohdat jatkoivat merkitystään, ja niitä hyödynnettiin uusien asutuskeskusten ja hallinnon tukikohtina.
Arkeologia ja lähteet
Tietoa Elmetistä saadaan paitsi niukoista kirjallisista maininnoista myös arkeologisista löydöksistä: linnoitukset, hautauspaikat, keramiikka ja roomalaisajan jatkokäyttö antavat viitteitä asutuksesta ja talouselämästä. Paikannimet ja paikallinen perimätieto tukevat käsitystä brittiläisestä jatkuvuudesta alueella pitkälle varhaiskauteen.
Perintö
Elmetin nimi ja muisto ovat säilyneet paikallisessa perinteessä ja nykykulttuurissa. Nimen jälkiä voi löytää paikannimistä ja kulttuurisista viittauksista, ja alueen historia kiinnostaa sekä tutkijoita että yleisöä. Koska lähteitä on vähän, Elmet toimii esimerkkinä siitä, miten paikalliset brittiläiset yhteisöt sopeutuivat ja lopulta sulautuivat laajempiin anglosaksisiin valtarakenteisiin.
Huomio: Elmetin historia sisältää useita epävarmuustekijöitä, ja tutkijoiden tulkinnat muuttuvat sitä mukaa kun uusia löytöjä ja tutkimuksia julkaistaan.
Elmetin kuningaskunta Mercian ja Deiran välissä.
Historia
Elmet syntyi roomalaisesta Britanniasta brittiläisenä kuningaskuntana. Elmetsæte (Elmetin kansa) mainittiin Tribal Hidage -kirjassa 600 kätköilijänä. Elmet saattoi alun perin olla Briganttien alankansa. Ceredig, Elmetin viimeinen kuningas, kukistui vuonna 617 Deiran Edwinin toimesta Leedsin tienoilla Etelä-Pennineillä. Edwin karkotti Ceredigin Elmetistä, ja siitä lähtien Elmet oli osa Northumbriaa.
Elmetin kuninkailla oli kuninkaallinen asuinpaikka Campodonumissa (mahdollisesti Doncasterin lähellä) ja toinen Loidisissa (Leeds). Elmetsæte olivat ilmeisesti kristittyjä ainakin silloin, kun Northumbria valloitti heidät. Bede kirjoitti Thrydwulf-nimisestä apotista ja hänen luostaristaan Elmetin metsässä.
Elmetin kuninkaat
- Mascuid Gloff (syntynyt noin vuonna 440) - saattoi olla ensimmäinen kuningas. Hän oli Rhegedin kuningas Gwrast Lledlwmin poika.
- Madog - Kuoli Catraethin taistelussa noin 600-luvulla.
- Gwallawg - Taisteli Deiraa vastaan noin 585.
- Ceredig - Viimeinen kuningas; Edwin of Deira karkotti hänet Elmetistä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Elmet?
A: Elmet oli itsenäinen brittiläinen kuningaskunta, joka sijaitsi alueella, joka myöhemmin oli Yorkshiren West Riding of Yorkshire.
K: Minkä ajanjakson aikana Elmet esiintyi asiakirjoissa?
V: Elmet esiintyi asiakirjoissa varhaiskeskiajalla 5. vuosisadan ja 7. vuosisadan alun välisenä aikana.
K: Mikä oli Elmetin itäinen naapuri?
V: Elmetin itäinen naapuri oli Anglian Deiran kuningaskunta.
K: Mikä kuningaskunta sijaitsi Elmetin eteläpuolella?
V: Anglian Mercian kuningaskunta oli Elmetin eteläpuolella.
K: Mikä oli Elmetin länsiraja?
V: Lännessä Elmet rajoittui Irlanninmereen.
K: Oliko Elmet viimeinen säilynyt brittiläinen kuningaskunta anglosaksisen ajan alussa?
V: Kyllä, Elmet oli viimeinen säilynyt brittiläinen kuningaskunta anglosaksisen ajan alussa.
K: Mitä sana "Elmet" tarkoittaa vanhassa englannissa?
V: Vanhassa englannissa sana "Elmet" tarkoittaa "Elfed".
Etsiä