Elmet (vanha englanti: Elfed ) oli itsenäinen brittiläinen kuningaskunta. Se sijaitsi Yorkshiren myöhemmän West Riding of Yorkshiren alueella. Elmet esiintyy varhaiskeskiajalla 5. vuosisadan ja 7. vuosisadan alun välisenä aikana. Sen itäinen naapuri oli Anglian Deiran kuningaskunta. Etelässä sijaitsi Mercian anglialainen kuningaskunta. Lännessä se rajoittui Irlanninmereen. Elmet oli viimeinen säilynyt brittiläinen kuningaskunta anglosaksisella varhaiskaudella.
Sijainti ja rajat
Elmetin tarkat rajat eivät ole täysin selviä, koska kirjalliset lähteet ovat niukkoja ja maantieteelliset käsitteet muuttuivat ajan myötä. Yleisesti sen katsotaan kattaneen alueen, joka vastaa osaa nykyaikaisesta West Yorkshiresta: jokilaaksot ja ylämaat Aire-, Wharfe- ja Calder-jokien ympärillä. Alueen keskus on oletettu sijainneen lähellä nykyisiä Leedsin ja Ilkleyn seutuja. Rajojen paikannus perustuu arkeologisiin löydöksiin, paikannimiin ja myöhempiin lähteisiin, mutta täsmällinen raja-alue pysyy tutkijoiden tulkintojen varassa.
Historia
Elmet syntyi todennäköisesti Rooman vallan jälkeisestä ajasta, jolloin brittiläiset (keltinkieliset) heimot ja yhteisöt säilyttivät paikallista hallintoa ja kulttuuria. Sen asema pohjois- ja itäisellä Britannialla oli poikkeuksellinen, koska monet muut alueet olivat jo anglosaksisten valtakuntien hallinnassa.
5.–7. vuosisadan aikana Elmet toimi itsenäisenä kuningaskuntana, mutta joutui jatkuvaan paineeseen ympäröivistä anglialaisista valtioista. Perinteisten lähteiden mukaan Elmet menetti itsenäisyytensä 600-luvun alussa anglosaksiseen valloitukseen, ja alue liitettiin osaksi Deiraa ja myöhemmin Northumbriaa. Koska kirjallista materiaalia on niukasti, tapahtumien yksityiskohdat ja kronologia sisältävät epävarmuuksia.
Kulttuuri ja yhteiskunta
Elmetin asukkaat olivat brittiläistä alkuperää ja puhuivat brittiläistä kelttiläistä kieltä, joka liittyi muinaiseen jaetun kieliperheen kautta myöhempään walesin ja kornin kieleen. Yhteiskunta perustui kuninkaallisiin ja paikallisiin johtajiin, ja uskonnollisissa kysymyksissä alueelle levisi kristinusko, joka oli brittiläisessä muodossaan erillään ja myöhemmin rinnakkainen manttelin alla levinneen anglosaksisen kirkon kanssa.
Maisema oli sekoitus viljelysmaita, laajoja metsäalueita ja kumpuilevia maastoja. Monet roomalaiset linnoitukset ja teiden solmukohdat jatkoivat merkitystään, ja niitä hyödynnettiin uusien asutuskeskusten ja hallinnon tukikohtina.
Arkeologia ja lähteet
Tietoa Elmetistä saadaan paitsi niukoista kirjallisista maininnoista myös arkeologisista löydöksistä: linnoitukset, hautauspaikat, keramiikka ja roomalaisajan jatkokäyttö antavat viitteitä asutuksesta ja talouselämästä. Paikannimet ja paikallinen perimätieto tukevat käsitystä brittiläisestä jatkuvuudesta alueella pitkälle varhaiskauteen.
Perintö
Elmetin nimi ja muisto ovat säilyneet paikallisessa perinteessä ja nykykulttuurissa. Nimen jälkiä voi löytää paikannimistä ja kulttuurisista viittauksista, ja alueen historia kiinnostaa sekä tutkijoita että yleisöä. Koska lähteitä on vähän, Elmet toimii esimerkkinä siitä, miten paikalliset brittiläiset yhteisöt sopeutuivat ja lopulta sulautuivat laajempiin anglosaksisiin valtarakenteisiin.
Huomio: Elmetin historia sisältää useita epävarmuustekijöitä, ja tutkijoiden tulkinnat muuttuvat sitä mukaa kun uusia löytöjä ja tutkimuksia julkaistaan.
