Mercia

Varhaishistoria

Arkeologiset löydöt osoittavat, että ensimmäiset anglialaiset asutukset sijaitsivat Trent-joen laaksossa. Alkuperäisellä Mercian kuningaskunnalla oli monenlaista maata. Suurin osa siitä ei olisi ollut ensimmäinen valinta kenellekään, joka olisi halunnut asettua sinne asumaan. Ei, jos muualla oli tarjolla parempaa maata. Nimi "Mercia" tulee Mierce-heimon nimestä, joka tarkoittaa "rajakansaa". Se oli luultavasti nimi, joka tunnettiin jo Englannin keskiosissa ja jonka sinne asettuneet englantilaiset ottivat käyttöönsä. Bede kertoo, että englantilaiset olivat lähtöisin Pohjois-Saksan Anguluksesta. He olivat samaa sukua kuin itäenglantilaiset ja northumbrialaiset. Germaanisten heimojen hyökkäys Englantiin oli suhteellisen nopea. Noin vuoteen 650 mennessä Englanti oli suuri kokoelma pieniä kuningaskuntia, joilla kullakin oli sotapäällikkö tai pikkukuningas. Seitsemännen vuosisadan loppupuolella, 200 vuoden kuluessa heidän saapumisestaan Englantiin, syntyi heptarkia: anglosaksisen Englannin seitsemän kuningaskuntaa. Mercia oli anglosaksien hallitseva valta seitsemännen vuosisadan puolivälistä yhdeksännen vuosisadan alkuun. Useilla mercian aatelisnaisilla oli tärkeä rooli mercian asioissa. Tämä on vastakohta Wessexille, jossa naisilla oli harvoin aktiivinen rooli hallinnossa. Seitsemännen ja kahdeksannen vuosisadan aikana Mercia kamppaili pääasiassa Northumbrian kanssa. Yhdeksännellä vuosisadalla Wessex oli alueen hallitseva valta. Wessexin kuningas Egbert (802-839) oli yliherra, ja hän periytti tämän aseman ensimmäistä kertaa perillisilleen. Tästä lähtien Mercia oli Wessexin vasallikuningaskunta siihen asti, kunnes se lakkasi olemasta kuningaskuntana. Yhdeksännen vuosisadan viimeisellä neljänneksellä Mercia menetti suuren osan alueestaan keskiosissa tanskalaisille uudisasukkaille.

Kristinusko otettiin käyttöön Merciassa 650-luvulla. Ensimmäiset munkit olivat irlantilaisia, joita seurasivat northumbrialaiset. Vuoteen 653 mennessä perustettiin yksi piispanistuin, ja sen jälkeen seurasi joukko irlantilaiskoulutettuja piispoja. Vuonna 674 perustettiin toinen hiippakunta Itä-Mersiaan.

Merkittäviä kuninkaita

Penda (noin 626-655) oli Mercian pakanallinen kuningas. Hän pystyi kokoamaan useiden pienempien kuningaskuntien liiton, josta hän loi Mercian. Mutta 630-luvulla hän ei kyennyt kilpailemaan suurempien anglosaksisten kuningaskuntien kanssa, jotka olivat hänen ympärillään. Northumberland uhkasi laajentua Mercian alueelle. Penda piti sopivana liittoutua Gwyneddin, lännessä sijaitsevan hallitsevan brittiläisen kuningaskunnan kanssa. Se oli epätavallista yhteistyötä kristittyjen ja pakanoiden välillä, mutta se toimi. Yhdessä he kukistivat Northumbrian kuninkaan Edwinin, joka kuoli Hatfield Chasen taistelussa.

Athelred I (675-716) oli Pendan pojista kolmas Mercian kuningas. Hän tuhosi Kentiä estääkseen sitä irtautumasta hallinnastaan. Vuonna 679 hän kävi sotaa Northumbrian kanssa. Bede kertoo, että Canterburyn arkkipiispa Theodore toimi välittäjänä kahden kuninkaan välillä rauhan palauttamiseksi. Hän meni naimisiin Bernician kuninkaan tyttären Ostrythin kanssa. Hän oli kristitty kuningas, joka perusti useita kirkkoja ja luostareita. Hän luopui kuninkaasta vuonna 704 ja antoi kruunun veljenpojalleen Cenredille. Hän toimi Bardseyn luostarin apottina ja näyttää kuolleen noin vuonna 716.

Offa (757-796) oli ensimmäinen anglosaksisista kuninkaista, jota voidaan oikeutetusti kutsua "englantilaisten kuninkaaksi". Hän oli Pendan veljen Thingfrithin poika. Hän kamppaili saadakseen Merciaa hallintaansa tultuaan valtaan juuri sisällissodan jälkeen. Hän osoittautui kuitenkin häikäilemättömäksi, rohkeaksi ja luovaksi saadessaan Kentin, Sussexin ja Essexin hallintaansa. Offalla oli diplomaattisuhteet Kaarle Suuren kanssa. Hän oli yksi niistä harvoista anglosaksisista hallitsijoista, jotka olivat tekemisissä mantereen hallitsijoiden kanssa. Kirjeitä ja lahjoja vaihdettiin. Mutta kun Offa yritti saada poikansa naimisiin Kaarle Suuren tyttären kanssa, suhteet katkaistiin nopeasti. Frankkien satamat suljettiin brittiläisiltä aluksilta. Offa, joka osallistui vahvasti kirkollisiin asioihin, johti henkilökohtaisesti kirkolliskokouksia vuosina 786-7. Vuonna 787 hän sai paavin vakuuttuneeksi siitä, että Merciassa sijaitsevan Lichfieldin arkkipiispan virka oli perustettava. Hän halusi oman arkkipiispan, joka oli lähempänä kuin Canterburyn arkkipiispa. Hän järjesti valtakuntansa puolustuksen uudelleen. Yksi näistä puolustuksista, Offa's Dyke, oli massiivinen maavalli Mercian ja lännessä sijaitsevien walesilaisten kuningaskuntien välissä. Offa kuoli vuonna 796. Hänen poikansa Ecgfrith kesti kuninkaana vain 141 päivää. Mercia ei ollut enää koskaan yhtä voimakas kuin Offan valtakaudella.

Viikinkien hyökkäykset

Viikinkiryöstäjät surmasivat uuden mercianilaisen kuninkaan Raedwulfin vuonna 844. Vuonna 855 merkittiin, että viikinkijoukkoja oli Merciassa Wrekinin lähellä. Mutta vuonna 865 skandinaavisten hyökkääjien toiminta muuttui merkittävästi. Kyseessä oli paljon suurempi sotavoima kuin aiemmin oli nähty. Suuren pakana-armeijan saapuminen Itä-Angliaan. Jonkin aikaa tanskalaiset (viikingit) olivat kiinnostuneempia Northumbriasta. He saivat Yorkin haltuunsa, siirtyivät etelään Merciaan ja leiriytyivät talveksi Nottinghamiin. Keväällä 868 yhdistetty mercian ja länsisaksien armeija saapui viikinkejä vastaan, mutta taistelua ei käyty. Mercian kuningas Burghred teki rauhansopimuksen hyökkääjien kanssa, jotka sitten siirtyivät pohjoiseen Yorkiin. Vuonna 873 viikingit pakottivat Burghredin pois Merciasta ja asettivat sitten itse valitsemansa kuninkaan, Ceowulfin. Vuonna 874 pakanoiden armeija hajaantui, ja Halfdan, yksi johtajista, vei joukkonsa pohjoiseen. Vuonna 878 Wessexin kuningas Alfred hyökkäsi Mercian viikinkejä vastaan ja kukisti heidät. He kääntyivät kristinuskoon ja asettuivat asumaan Itä-Anglian maille.

Kuningaskunnan rappeutuminen

Yhdeksännellä vuosisadalla Mercian valtakunta taantui. Vuosina 873-74 Mercia valloitettiin pakanoiden armeijan toimesta. Vuonna 880 Wessex solmi avioliiton Mercian kanssa. Alfredin tytär Ethelflaeda meni naimisiin Mercian Ethelstanin (II) kanssa. Kun Ethelstan kuoli vuonna 912, Edvard vanhempi nimitti Ethelflaedan (hänen sisarensa) "merkeiläisten herraksi". Kun Ethelflaeda kuoli vuonna 918, Mercian aateliset luulivat nyt olevansa vapaita Wessexin hallinnasta. Edvard astui väliin ja nimitti Ethelflaedan tyttären, Aelfwynnin, hallitsemaan Merciaa edustajanaan. Mutta vuonna 919 Edward toi hänet takaisin Wessexiin. Sen jälkeen Merciaa pidettiin vain yhtenä hänen hallitsemansa maakuntana. Sen jälkeen seurasi joukko ealdormeja (jotka muistuttavat kreiviä Euroopassa). Canutin aikana vuonna 1017 Merciasta tuli yksi Englannin neljästä jaostosta.