Brittiläiset (brittonit): kelttiläinen kansa Britanniassa
Brittiläiset (brittonit) — kelttiläinen kansa Britanniassa: rautakausi, roomalaisaika ja siirtymä Walesiin, Cornwalliin ja Bretagneen. Historia, kulttuuri ja perintö.
Brittiläiset (myös brittonit) olivat kelttiläinen kansa, joka puhui kelttiläistä kieltä, joka tunnettiin nimellä Common Brittonic. He asuivat Isossa-Britanniassa pääosin rautakaudella, roomalaisella Britanniassa ja roomalaisten Britanniasta poistumisen jälkeisellä subroomalaisella kaudella. Brittiläisten yhteisöt muodostuivat useista heimoista ja pienemmistä kuningaskunnista, ja heidän elinkeinonsa perustuivat maatalouteen, karjankasvatukseen, käsityöhön ja paikalliseen kauppaan.
Kulttuuri ja yhteiskunta
Ennen roomalaisten tuloa brittiläiset elivät monissa osissa saarta itsenäisinä heimoina, joilla oli omat hallintomuotonsa ja uskonnolliset käytäntönsä. Arkeologiset löydöt — kuten linnoitukset (hillfortit), hautamuistomerkit, korut ja pronssikauden sekä rautakauden esineet — kertovat monimuotoisesta kulttuurista. Rooman vallan aikaan osa brittiläisistä alueista romanisoitui: syntyi kaupunkeja, teitä ja villa-kartanoita, ja paikallista eliittiä vaikutettiin roomalaiseen tapaan.
Kielen kehitys ja perintö
Common Brittonic kehittyi vähitellen erillisiksi kieliksi: nykywalesin kantamuoto, kornin kantamuoto sekä Bretagnen alueelle siirtyneiden brittiläisten puhuma bretoni. Lisäksi pohjoisissa osissa, nykyisen Etelä-Skotlannin ja Pohjois-Englannin alueilla, puhuttiin sukua olevaa kieltä, josta käytetään nimeä cumbric — se on sittemmin kuollut kieli. Brittiläisten kieliperintö näkyy edelleen paikannimissä, kielissä (esim. kymrin kieli sekä kornin ja bretonin herätystyöt) ja kulttuurisissa perinteissä.
Rooman jälkeinen aika ja muuttoliikkeet
Kun roomalaiset poistuivat 400–500-luvuilla, Britannian länsi- ja pohjoisosissa syntyi useita subroomalaisia kuningaskuntia (esimerkiksi Rheged, Strathclyde, Dumnonia), joissa brittiläiset jatkoivat elämäänsä paikallisine hallintorakenteineen. Samanaikaisesti mantereen alueelta, erityisesti Armorican rannikkoalueelta, saapui 400–600-luvuilla brittiläisiä siirtolaisia, jotka asuttivat alueen ja antoivat sille nimen Bretagne; tästä on johtunut nykyisen Bretagnen bretonin kieli. Armoricaan suuntautunut muuttoliike oli merkittävä osa brittiläisten historiaa.
Anglosaksien saapuminen ja assimilaatio
Anglosaksien tulo 400–600-luvuilla muutti saaren poliittista karttaa: he valloittivat suurimman osan nykyisen Englannin alueesta ja perustivat omia kuningaskuntiaan. Tämän seurauksena monet brittiläiset joutuivat vetäytymään länteen ja pohjoiseen — osan väestöstä sijoittuessa Cornwalliin, Etelä-Skotlantiin ja Walesiin — tai muuttivat Armoricaan. Jäljelle jääneet sulautuivat anglosaksiseen yhteiskuntaan ja kielen vaihtuminen johti brittiläisten kielten paikalliseen häviämiseen monilla alueilla.
Perintö ja merkitys
Brittiläisten perintö on yhä nähtävissä Britannian kulttuurissa, kielissä ja paikannimistössä. Nykywalesi, kornin kielen herätysliike ja bretoni ovat suoria jatkeita brittiläisestä kielestä ja kulttuurista. Historialliset ja arkeologiset tutkimukset valottavat brittiläisten elämänmuotoa, uskontoa ja yhteiskuntarakenteita sekä heidän kohtaamistaan roomalaisten ja myöhemmin anglosaksien kanssa. Brittiläisten tarina on keskeinen osa Britannian ja Bretagnen varhaishistoriaa ja antaa ymmärrystä kelttiläisten yhteyksistä manner-Eurooppaan.
Iceniheimon kuningatar Boadicea.
Nimi
Brittien nimi nykyenglannissa on lainattu osittain latinasta: Brittōn-, Brittō, ja osittain keskiajan ranskankielestä (anglo-normanti: bretoun). Roomalaisen Britannian aikana latinankielinen sana Brittō ja sen monikko Brittones korvasivat roomalaisten aikaisemman sanan Britanniasta kotoisin olevasta henkilöstä, Britannus, ja sen monikon Britannī. Roomalaisen Britannian asukkaat (roomalais-brittiläinen väestö) nimesivät itsensä latinaksi Brittones. Myös muut ihmiset nimesivät brittiläiset näin: roomalaisen historioitsijan Procopiuksen teoksessa heidät nimetään kreikaksi Βρίττωνες Bríttо̄nēs, ja Irlannissa brittiläiset nimettiin vanhoiksi irlantilaisiksi: Bretain. Jotkut nykyiset kelttiläiset kielet käyttävät myös tätä muotoa Britanniasta oli hyvin: Skotlannin gaelin kielessä: Breatainn ja irlannissa: Breatain.
Anglosaksinen historioitsija Bede käytti latinaksi kirjoittaessaan nimeä Bretto monikossa Brettones. Tämän kirjoitusasun e-vokaali saattaa olla peräisin anglosaksisen kielen sanasta brittiläiset: Vanha englanti: Brett, joka kirjoitetaan myös Britt-, Bryt-, Brytt-, Bret- ja Brit. Anglosaksit ottivat tämän nimen luultavasti roomalais-brittiläiseltä kieleltä. Latinankielinen: Brittus, lit.'brittiläinen' oli Britanniassa käytetty sana 5. vuosisadalta lähtien. Ei tiedetä, ottivatko anglosaksit nimen Brett latinankielisestä nimestä vai samansisältöisestä brittiläisestä sanasta. Anglosaksit ovat varmasti alkaneet käyttää sanaa Brett viimeistään 6. vuosisadalla. Jos he olisivat kopioineet brittiläisen sanan myöhemmin, sanassa olisi ollut -th- eikä -t-, kuten walesilaisessa sanassa Brython, lit. 'britti', 'britit'. Tällöin vanhan englannin kopiossa olisi ollut -tt-:n sijasta -þ- tai -ð-.
Nimeä käytettiin edelleen keskieurooppalaisessa englanninkielessä kirjoitusasuina Bret, Brette, Brettis. Keski-englannissa käytettiin myös muotoja Brut ja Brutt-, joiden kirjoitusasu oli kopioitu Troijan Brutuksen nimestä. Keskiajan mytologian mukaan Britannia oli nimetty Brutuksen mukaan. Varhaismodernissa englannissa käytettiin muotoja Brett ja Britt. Skotlannissa käytettiin kirjoitusasuja Bret ja Brit.
Oxfordin yliopiston ensimmäinen kelttiläisen kielen professori John Rhys oli ensimmäinen henkilö, joka käytti nimeä "Brython" (walesin kielen sanasta Brython) akateemisessa maailmassa toisena englanninkielisenä sanana briteistä. Hän nimesi brittiläisten kielet "brytoniksi" tai "brytonisiksi kieliksi". Rhys käytti näitä nimiä ollakseen selvillä siitä, mitä hän tarkoitti, koska "brittiläisen" kaltaiset nimet voivat olla moniselitteisiä (ja niillä voi olla useampi kuin yksi merkitys). "Brythonic" ja "Brythonic languages" ovat nimiä, jotka eivät ole enää yleisiä. Nimitykset "brittiläinen" ja "brittiläiset kielet" ovat nykyään yleisempiä kielitieteessä (kielten tutkimuksessa).
6. vuosisadan britit työntyivät länteen
Kelttiläiset heimot
Rautakaudesta lähtien Britannia oli jaettu useiden kelttiläisten heimojen kesken. Kun roomalaiset tulivat, monet heimot omaksuivat roomalaisen kulttuurin ja latinan kielen.
Keskus
- Brigantit - hallitsivat myöhemmin suurta osaa Pohjois-Englannista.
- Carvetii - Sijaitsee Solway Plainin alueella Hadrianuksen muurin pohjoispuolella.
- Corieltauvi - He asuivat nykyisen East Midlandsin alueella.
- Cornovii - asuivat nykyisen West Midlandsin alueella.
- Parisii - miehitti nykyisen Itä-Yorkshiren alueen.
Kaakkoinen
- Atrebatit - Asuivat nykyisen Länsi-Sussexin alueella, osassa Hampshirea ja Surreytä.
- Belgae - Olivat Hampshiren kreivikunnassa ja sen ympäristössä.
- Cantiaci - Asuivat ja antoivat nimensä nykyiselle Kentin kreivikunnalle.
- Catuvellauni - Asuivat alueella, josta myöhemmin muodostui Hertfordshire, Bedfordshire ja Cambridgeshire.
- Iceni - Olivat alueella, joka oli myöhemmin Norfolk, Suffolk, Cambridgeshire ja Huntingdonshire.
- Regnenses - He miehittivät nykyisen Itä-Sussexin ja Surreyn alueet.
- Trinovantit - hallitsivat Essexiä ja osia Hertfordshirestä ja Middlesexistä.
Länsi
- Deceangli - Heidän alueeseensa kuului Koillis-Wales.
- Demetat - antoivat nimensä Dyfedille; asuttivat myös nykyistä Pembrokeshireä ja Carmarthenshirea.
- Dobunni - Heidän alueeseensa kuuluivat Pohjois-Somerset, Bristol ja Gloucestershire.
- Dumnonit - miehittivät nykyisen Cornwallin ja Devonin alueet.
- Durotriges - Asuivat Dorsetin ja Hampshiren länsiosan myöhemmällä alueella.
- Gangani - He asuttivat suurta osaa Luoteis-Walesista.
- Ordovices - He asuivat Pohjois-Walesissa ja Angleseyssä.
- Silures - Heidän alueeseensa kuuluivat nykyiset Monmouthshire, Breconshire ja Glamorganshire.
Kelttiläiset heimot esiroomalaisessa Britanniassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Keitä olivat britit?
A: Britit olivat kansa, joka puhui kelttiläistä kieltä, joka tunnettiin nimellä Common Brittonic, ja joka asui Isossa-Britanniassa rautakauden, roomalaisen Britannian ja esiroomalaisen ajanjakson aikana.
K: Missä he asuivat?
V: Britit asuivat Isossa-Britanniassa rautakaudella, roomalaisella Britanniassa ja esiroomalaisella kaudella.
K: Mitä heille tapahtui anglosaksien saapumisen jälkeen?
V: Anglosaksien saapumisen jälkeen osa briteistä muutti Walesiin, Cornwalliin ja Etelä-Skotlantiin, kun taas osa muutti Armoricaan (joka nimettiin uudelleen Bretagneksi). Jäljelle jääneet sulautuivat anglosaksiseen yhteiskuntaan.
K: Mitä kieltä he puhuivat?
V: Brittiläiset puhuivat kelttiläistä kieltä, joka tunnetaan nimellä Common Brittonic.
K: Mikä on Armorica?
V: Armorica on Ranskan pohjoisrannikolla sijaitseva muinainen alue, jonka osa siirtolaisista briteistä nimesi uudelleen Bretagneksi.
K: Milloin he asuivat Isossa-Britanniassa?
V: Brittiläiset asuivat Isossa-Britanniassa rautakaudella, roomalaisella Britanniassa ja subroomalaisella kaudella roomalaisten lähdettyä Britanniasta.
Etsiä