Brittiläiset (myös brittonit) olivat kelttiläinen kansa, joka puhui kelttiläistä kieltä, joka tunnettiin nimellä Common Brittonic. He asuivat Isossa-Britanniassa pääosin rautakaudella, roomalaisella Britanniassa ja roomalaisten Britanniasta poistumisen jälkeisellä subroomalaisella kaudella. Brittiläisten yhteisöt muodostuivat useista heimoista ja pienemmistä kuningaskunnista, ja heidän elinkeinonsa perustuivat maatalouteen, karjankasvatukseen, käsityöhön ja paikalliseen kauppaan.
Kulttuuri ja yhteiskunta
Ennen roomalaisten tuloa brittiläiset elivät monissa osissa saarta itsenäisinä heimoina, joilla oli omat hallintomuotonsa ja uskonnolliset käytäntönsä. Arkeologiset löydöt — kuten linnoitukset (hillfortit), hautamuistomerkit, korut ja pronssikauden sekä rautakauden esineet — kertovat monimuotoisesta kulttuurista. Rooman vallan aikaan osa brittiläisistä alueista romanisoitui: syntyi kaupunkeja, teitä ja villa-kartanoita, ja paikallista eliittiä vaikutettiin roomalaiseen tapaan.
Kielen kehitys ja perintö
Common Brittonic kehittyi vähitellen erillisiksi kieliksi: nykywalesin kantamuoto, kornin kantamuoto sekä Bretagnen alueelle siirtyneiden brittiläisten puhuma bretoni. Lisäksi pohjoisissa osissa, nykyisen Etelä-Skotlannin ja Pohjois-Englannin alueilla, puhuttiin sukua olevaa kieltä, josta käytetään nimeä cumbric — se on sittemmin kuollut kieli. Brittiläisten kieliperintö näkyy edelleen paikannimissä, kielissä (esim. kymrin kieli sekä kornin ja bretonin herätystyöt) ja kulttuurisissa perinteissä.
Rooman jälkeinen aika ja muuttoliikkeet
Kun roomalaiset poistuivat 400–500-luvuilla, Britannian länsi- ja pohjoisosissa syntyi useita subroomalaisia kuningaskuntia (esimerkiksi Rheged, Strathclyde, Dumnonia), joissa brittiläiset jatkoivat elämäänsä paikallisine hallintorakenteineen. Samanaikaisesti mantereen alueelta, erityisesti Armorican rannikkoalueelta, saapui 400–600-luvuilla brittiläisiä siirtolaisia, jotka asuttivat alueen ja antoivat sille nimen Bretagne; tästä on johtunut nykyisen Bretagnen bretonin kieli. Armoricaan suuntautunut muuttoliike oli merkittävä osa brittiläisten historiaa.
Anglosaksien saapuminen ja assimilaatio
Anglosaksien tulo 400–600-luvuilla muutti saaren poliittista karttaa: he valloittivat suurimman osan nykyisen Englannin alueesta ja perustivat omia kuningaskuntiaan. Tämän seurauksena monet brittiläiset joutuivat vetäytymään länteen ja pohjoiseen — osan väestöstä sijoittuessa Cornwalliin, Etelä-Skotlantiin ja Walesiin — tai muuttivat Armoricaan. Jäljelle jääneet sulautuivat anglosaksiseen yhteiskuntaan ja kielen vaihtuminen johti brittiläisten kielten paikalliseen häviämiseen monilla alueilla.
Perintö ja merkitys
Brittiläisten perintö on yhä nähtävissä Britannian kulttuurissa, kielissä ja paikannimistössä. Nykywalesi, kornin kielen herätysliike ja bretoni ovat suoria jatkeita brittiläisestä kielestä ja kulttuurista. Historialliset ja arkeologiset tutkimukset valottavat brittiläisten elämänmuotoa, uskontoa ja yhteiskuntarakenteita sekä heidän kohtaamistaan roomalaisten ja myöhemmin anglosaksien kanssa. Brittiläisten tarina on keskeinen osa Britannian ja Bretagnen varhaishistoriaa ja antaa ymmärrystä kelttiläisten yhteyksistä manner-Eurooppaan.
