Bede (Pyhä Bede) – Englannin kirkon historioitsija ja 'Englannin historian isä'

Bede (Pyhä Bede) — northumbrialainen munkki ja historioitsija, jonka teos Historia ecclesiastica teki hänestä "Englannin historian isän". Lue elämästä ja vaikutuksesta.

Bede (myös Pyhä Bede tai kunnianarvoisa Bede) (noin 673–26. toukokuuta 735) oli munkki ja Englannin kirkon varhainen historioitsija. Hän kuului Monkwearmouth-Jarrow'n northumbrialaisiin sisarluostareihin ja vietti suuren osan elämästään Jarrow'ssa, jossa oli merkittävä kirjasto. Molemmat luostarit sijaitsivat Englannin Durhamin kreivikunnassa (nykyisin Tyne and Wear). Hänet tunnetaan laajalti kirjailijana ja oppineena; hänen kuuluisin teoksensa Historia ecclesiastica gentis Anglorum (Englannin kansan kirkollinen historia) on antanut hänelle arvonimen "Englannin historian isä".

Elämä ja oppi

Bede syntyi noin vuonna 672–673 pohjois-Englannissa. Perimätiedon mukaan hän annettiin luostariin lapsena ja hänet kasvatettiin ja koulutettiin siellä; tärkeinä opettajina pidetään muun muassa Benedict Biscopiä ja abotti Ceolfrithiä. Bede eli suurimman osan elämästään munkkina Monkwearmouth-Jarrow'n yhteisössä, jossa hänellä oli pääsy laajaan kirjalliseen kokoelmaan ja jossa hän kirjoitti suurimman osan teoksistaan.

Kirjallinen tuotanto

Bede oli tuottelias kirjoittaja: hänen nimensä alle lasketaan useita kymmeniä teoksia, joista useimmat on kirjoitettu latinaksi. Hänen työnsä kattoivat historiaa, teologiaa, raamatunkommentaareja, hagiografiaa (pyhimystarinoita) sekä laskentaa ja kalenterikysymyksiä (computus), jotka liittyivät erityisesti pääsiäisen ajoittamiseen.

• Historia ecclesiastica gentis Anglorum (valmiina 731) – laaja esitys Englannin kirkon ja kansojen historiasta, paikallisista tapahtumista ja hengellisistä henkilöistä.
• De temporum ratione (Päivät ja ajat) – teos kalenterista, ajanlaskusta ja pääsiäisen ajoittamisesta; tärkeä länsieurooppalaiselle computus-perinteelle.
• Raamatunkommentaarit – useita selityksiä Uuden ja Vanhan testamentin kirjoihin.
• Elämäkerrat ja kertomukset luostareista, esimerkiksi aboteista ja paikallisista pyhistä.

Tieteellinen lähestymistapa ja metodit

Bede yhdisti kirjalliset lähteet, aiemmat kronikat ja suulliset kertomukset pyrkien kriittiseen arvioon ja kronologiseen järjestykseen. Hän käytti roomalaisia ja varhaiskeskiaikaisia lähteitä, kuten Gildasta ja etelän kirjoittajia, sekä yhteyksiä mannereurooppalaisiin oppineisiin. Erityisesti hänen pyrkimyksensä selittää tapahtumien ajallisen järjestyksen ja hänen laskentamenetelmänsä vaikuttivat voimakkaasti keskiajan kronologiaan; Bede popularisoi myös Anno Domini -ajanlaskun käyttöä.

Merkitys ja perintö

Beden teokset ovat ensiarvoisia lähteitä anglosaksisen ajan historiantutkimukselle. Hän muotoili paljon siitä kuvasta, jonka keskiajan ja myöhemmät aikakaudet ovat saaneet Englannin varhaisesta kristillistymisestä, luostarielämästä ja kirkollisesta kehityksestä. Hänen selkeä kielensä, järjestelmällinen lähestymistapansa ja laaja-alainen oppineisuus tekivät hänestä vaikutusvaltaisen hahmon niin keskiajalla kuin myöhemminkin.

Kunnianosoitukset ja muistaminen

Bedea on palvottu pyhimyksenä sekä katolisessa että anglikaanisessa perinteessä; hänen muistopäivänsä on yleisesti 25. toukokuuta. Vuonna 1899 paavi Leo XIII julisti hänet kirkon opettajaksi (Doctor of the Church), ja hänet tunnetaan monissa kielissä nimellä "Venerable Bede" (Vanhurskas tai kunnioitettu Bede).

Manuskriptit, käännökset ja tutkimus

Monet Beden teoksista ovat säilyneet käsikirjoituksina keskiajalta nykyaikaisiin painoksiin ja käännöksiin. Hänen latinankieliset teoksensa on käännetty useille kielille, ja ne ovat edelleen keskeistä lähdeaineistoa anglosaksisen Britannian historian, kirkon historian ja varhaisen keskiajan tutkimuksessa.

Yhteenveto: Bede oli keskeinen oppinut, jonka laaja tuotanto yhdisti historian, teologian ja tieteellisen laskennan. Hänen Historia ecclesiastica -teoksensa vaikutus Englannin ja laajemmin länsieurooppalaisen historiankirjoituksen kehitykseen on ollut merkittävä, minkä vuoksi häntä usein kutsutaan "Englannin historian isäksi".

Life

Bede tunnettiin kunnioittavasti nimellä Venerable Bede pian kuolemansa jälkeen, mutta tämä ei liittynyt siihen, että roomalaiskatolinen kirkko harkitsisi pyhimykseksi julistamista. Bede itse sanoi syntyneensä vuonna 673 ja Wearmouthin luostarin mailla. Seitsemänvuotiaana hänen perheensä antoi hänet Wearmouthin apotin Benedict Biscopin koulutettavaksi. Bede ei kerro, oliko hänen perheensä aatelista vai ei. Bede vihittiin diakoniksi yhdeksäntoista vuotiaana, ja kolmekymppisenä hänet vihittiin papiksi. Vaikka hän toimi aktiivisesti yhteisössään, Bede piti opiskelua, kirjoittamista ja opettamista lempipuuhinaan. Hän opiskeli Raamattua ja latinaa. Hän oppi latinaa, koska sillä kielellä kirjoitettiin Raamattua ja muita luostarin kirjaston kirjoja. Hänen opetuksensa lienee ollut hyvin perusluonteista, ja hänen mielipiteensä olivat hyvin tavanomaisia (eivät mitenkään radikaaleja).

Elämänsä lopussa Bede sairastui ja hänellä oli hengitysvaikeuksia. Hän ryhtyi viimeistelemään joitakin kirjoituksiaan ja luopumaan niistä harvoista tavaroista, joita hän omisti. Bede kuoli taivaaseenastumispäivänä 26. toukokuuta 735.

De natura rerum , 1529

Historia Ecclesiastica

Bede kirjoitti aikanaan monia tieteellisiä, historiallisia ja teologisia teoksia. Monet niistä kopioitiin ja niitä käytettiin muissa luostareissa Englannissa ja Länsi-Euroopassa. Hänellä oli erityisesti yksi teos, josta hän on kuuluisa. Yksi arvokkaimmista ja tärkeimmistä anglosaksista historiaa käsittelevistä lähteistä on Beden teos Ecclesiastical History of the English Nation. Bede vietti suurimman osan elämästään Jarrow'ssa, ja siellä hän kirjoitti historiansa. Ecclesiastical History koostuu viidestä kirjasta ja noin 400 latinaksi kirjoitetusta sivusta. Se sisältää 800 vuotta Englannin historiaa Caesarin ajoista sen valmistumispäivään (731) asti. Viimeinen luku kertoo Bede itse.

Benedict Biscop oli yksi mies, joka mahdollisti Beden työn. Hän perusti Wearmouthin ja Jarrowin luostarit. Mikä tärkeämpää, hän loi kirjaston, josta Bede sai suurimman osan tiedoistaan. Kuollessaan vuonna 689 hän oli tehnyt neljä matkaa Roomaan ja etelään ja tuonut jokaisella kerralla mukanaan suuria kirjakokoelmia. Beden työ ei olisi vieläkään mahdollista ilman Ceolfridia, neljättä apottia. Hän kaksinkertaisti Benedictus Biscopin jättämän kirjaston koon. Bede itse ei matkustanut Yorkia ja Lindisfarnea pidemmälle. Ei ole tietoja siitä, että hän olisi koskaan vieraillut kaukana sijaitsevissa kirjastoissa. Bede sanoo lähteistään seuraavaa:

"

Jumalan avulla minä, Bede, Kristuksen palvelija ja Wearmouthissa ja Jarrow'ssa sijaitsevan siunattujen apostolien Pietarin ja Paavalin luostarin pappi, olen koonnut yhteen nämä tosiasiat Britannian kirkon ja erityisesti englantilaisen kirkon historiasta, sikäli kuin olen pystynyt selvittämään ne muinaisista kirjoituksista, esivanhempiemme perinteistä ja omasta henkilökohtaisesta tietämyksestäni.

"

Beden hauta

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Bede?

K: Mitkä olivat Beden arvonimet?

K: Mihin luostareihin Bede kuului?

K: Missä Bede vietti suuren osan ajastaan?

K: Mistä Bede on kuuluisin?

Kysymys: Millä kielellä Beden nimi oli alun perin?

K: Mikä oli Beden latinankielinen titteli?

Hae kirjaimella