Bede (myös Pyhä Bede tai kunnianarvoisa Bede) (noin 673–26. toukokuuta 735) oli munkki ja Englannin kirkon varhainen historioitsija. Hän kuului Monkwearmouth-Jarrow'n northumbrialaisiin sisarluostareihin ja vietti suuren osan elämästään Jarrow'ssa, jossa oli merkittävä kirjasto. Molemmat luostarit sijaitsivat Englannin Durhamin kreivikunnassa (nykyisin Tyne and Wear). Hänet tunnetaan laajalti kirjailijana ja oppineena; hänen kuuluisin teoksensa Historia ecclesiastica gentis Anglorum (Englannin kansan kirkollinen historia) on antanut hänelle arvonimen "Englannin historian isä".

Elämä ja oppi

Bede syntyi noin vuonna 672–673 pohjois-Englannissa. Perimätiedon mukaan hän annettiin luostariin lapsena ja hänet kasvatettiin ja koulutettiin siellä; tärkeinä opettajina pidetään muun muassa Benedict Biscopiä ja abotti Ceolfrithiä. Bede eli suurimman osan elämästään munkkina Monkwearmouth-Jarrow'n yhteisössä, jossa hänellä oli pääsy laajaan kirjalliseen kokoelmaan ja jossa hän kirjoitti suurimman osan teoksistaan.

Kirjallinen tuotanto

Bede oli tuottelias kirjoittaja: hänen nimensä alle lasketaan useita kymmeniä teoksia, joista useimmat on kirjoitettu latinaksi. Hänen työnsä kattoivat historiaa, teologiaa, raamatunkommentaareja, hagiografiaa (pyhimystarinoita) sekä laskentaa ja kalenterikysymyksiä (computus), jotka liittyivät erityisesti pääsiäisen ajoittamiseen.

  • Historia ecclesiastica gentis Anglorum (valmiina 731) – laaja esitys Englannin kirkon ja kansojen historiasta, paikallisista tapahtumista ja hengellisistä henkilöistä.
  • De temporum ratione (Päivät ja ajat) – teos kalenterista, ajanlaskusta ja pääsiäisen ajoittamisesta; tärkeä länsieurooppalaiselle computus-perinteelle.
  • Raamatunkommentaarit – useita selityksiä Uuden ja Vanhan testamentin kirjoihin.
  • Elämäkerrat ja kertomukset luostareista, esimerkiksi aboteista ja paikallisista pyhistä.

Tieteellinen lähestymistapa ja metodit

Bede yhdisti kirjalliset lähteet, aiemmat kronikat ja suulliset kertomukset pyrkien kriittiseen arvioon ja kronologiseen järjestykseen. Hän käytti roomalaisia ja varhaiskeskiaikaisia lähteitä, kuten Gildasta ja etelän kirjoittajia, sekä yhteyksiä mannereurooppalaisiin oppineisiin. Erityisesti hänen pyrkimyksensä selittää tapahtumien ajallisen järjestyksen ja hänen laskentamenetelmänsä vaikuttivat voimakkaasti keskiajan kronologiaan; Bede popularisoi myös Anno Domini -ajanlaskun käyttöä.

Merkitys ja perintö

Beden teokset ovat ensiarvoisia lähteitä anglosaksisen ajan historiantutkimukselle. Hän muotoili paljon siitä kuvasta, jonka keskiajan ja myöhemmät aikakaudet ovat saaneet Englannin varhaisesta kristillistymisestä, luostarielämästä ja kirkollisesta kehityksestä. Hänen selkeä kielensä, järjestelmällinen lähestymistapansa ja laaja-alainen oppineisuus tekivät hänestä vaikutusvaltaisen hahmon niin keskiajalla kuin myöhemminkin.

Kunnianosoitukset ja muistaminen

Bedea on palvottu pyhimyksenä sekä katolisessa että anglikaanisessa perinteessä; hänen muistopäivänsä on yleisesti 25. toukokuuta. Vuonna 1899 paavi Leo XIII julisti hänet kirkon opettajaksi (Doctor of the Church), ja hänet tunnetaan monissa kielissä nimellä "Venerable Bede" (Vanhurskas tai kunnioitettu Bede).

Manuskriptit, käännökset ja tutkimus

Monet Beden teoksista ovat säilyneet käsikirjoituksina keskiajalta nykyaikaisiin painoksiin ja käännöksiin. Hänen latinankieliset teoksensa on käännetty useille kielille, ja ne ovat edelleen keskeistä lähdeaineistoa anglosaksisen Britannian historian, kirkon historian ja varhaisen keskiajan tutkimuksessa.

Yhteenveto: Bede oli keskeinen oppinut, jonka laaja tuotanto yhdisti historian, teologian ja tieteellisen laskennan. Hänen Historia ecclesiastica -teoksensa vaikutus Englannin ja laajemmin länsieurooppalaisen historiankirjoituksen kehitykseen on ollut merkittävä, minkä vuoksi häntä usein kutsutaan "Englannin historian isäksi".