Bitis on Afrikassa ja Arabian niemimaan eteläosassa elävien myrkkykäärmeiden suku. Tähän ryhmään kuuluu tällä hetkellä 14 hyväksyttyä lajia, ja se sisältää sekä yhdet maailman raskaimmista kivunsisäisistä kyykäärmeistä että pienempiä, hiekka- ja piennisäkkäisiin erikoistuneita lajeja. Bitis-lajeille tyypillistä ovat paksu ruumis, leveä pää ja hyvä naamioituminen, minkä ansiosta ne toimivat pääasiassa saalistuksen odottajina (ambush predators). Bitis tunnetaan usein yleisnimillä "afrikkalaiset kyykäärmeet" tai yksinkertaisesti "kyykäärmeet".

Tunnistus ja ulkonäkö

Bitis-suvun käärmeet ovat yleensä tukevarakenteisia ja lihaksikkaita. Niille ovat ominaisia:

  • leveä, kolmionmuotoinen pää ja vaakasuorat pupillit;
  • vahvat hampaat, joilla ne syöttävät myrkkyä saaliilleen;
  • erityinen suojaväritys ja kuviointi, joka auttaa sulautumaan maastoon (lehtiin, kiviin tai hiekkaan);
  • koon vaihtelu: pienimmät lajit voivat olla noin 20–40 cm pitkiä, kun taas suurimmat, kuten gabooninmyrkkykäärmeet, voivat kasvaa yli 1,5–2 metriä pitkäksi ja olla erittäin painavia.

Levinneisyys ja elinympäristö

Bitis-lajit elävät monenlaisissa elinympäristöissä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta aina Arabian niemimaan eteläosiin saakka. Ne viihtyvät muun muassa savanneilla, metsiköissä, aavikon reuna-alueilla ja kivikkomaastoissa. Joillakin lajeilla on kapea, erikoistunut elinalue; toisilla, kuten Bitis arietans (puff adder), on laajempi levinneisyys.

Ravinto ja käyttäytyminen

Bitis-käärmeet ovat yleisesti ottaen saalistuksen odottajia: ne piileskelevät, odottavat ohikulkevaa saalista ja iskivät nopeasti. Niiden ravintoon kuuluvat pienet nisäkkäät, linnut, toiset matelijat ja joskus suuremmat hyönteiset tai muut selkärangattomat. Useimmat lajit ovat aktiivisimmillaan hämärässä tai öisin, mutta saattavat liikkua myös päiväsaikaan lämpötilasta riippuen.

Myrkyllisyys ja ensiapu

Bitis-heimoon kuuluvien käärmeiden myrkky on yleensä voimakkaasti kudosta tuhoavaa (sytotoksista) ja usein myös verenvuotohäiriöitä aiheuttavaa (hemotoksista). Joidenkin lajien puremat voivat olla hengenvaarallisia ilman asianmukaista hoitoa. Ensisijaiset toimenpiteet pureman sattuessa ovat rauhoittaminen, liiallisen liikkumisen välttäminen ja mahdollisimman nopea siirtyminen lääkinnälliseen hoitoon — käytännössä sairaalaan, jossa on saatavilla käärmeenmyrkkyyn soveltuva antitoksiini ja tukihoitoja. Puremia tulee aina ottaa vakavasti.

Lisääntyminen

Useimmat Bitis-lajit ovat vivipaarisia eli ne synnyttävät eläviä poikasia (ovovivipaarisuus/vivipaarisuus), mikä on sopeuma elinympäristöihin, joissa munien hautominen saattaisi olla hankalaa. Kymmenet poikaset syntyvät kerralla lajeista riippuen, ja nuoret ovat alusta lähtien itsenäisiä saalistajia.

Lajisto ja tunnettavimmat lajit

Bitis-suku sisältää useita tunnettuja lajeja, esimerkiksi Bitis arietans (puff adder), Bitis gabonica (gabooninmyrkkykäärme), Bitis nasicornis (sarvipäämyrkkykäärme) ja pienemmät lajit kuten Bitis peringueyi (Peringueyn kyy). Lajien morfologia ja ekologia vaihtelevat suuresti, mikä tekee suvusta biologisesti monimuotoisen.

Suojelu

Monet Bitis-lajit kohtaavat uhkia, kuten elinympäristöjen häviämistä, metsästystä ja ihmisen vainoamista pelon takia. Joidenkin lajien kanta on vakaampi, kun taas toiset voivat olla paikallisesti uhanalaisia. Suojelutoimet keskittyvät elinympäristöjen suojeluun, koulutukseen ja tilanteiden hallintaan, joissa ihmiset ja käärmeet kohtaavat toisensa.

Bitis-suku on tärkeä osa afrikkalaista ja lähi-idän ekosysteemiia: ne säätelevät pienjyrsijöiden ja muiden saaliiden populaatioita sekä vaikuttavat ravintoverkon tasapainoon. Ihmisten kannalta on tärkeää tuntea lajin ominaisuudet ja toimia varovaisesti alueilla, joilla näitä käärmeitä esiintyy.