Harry Laverne Anderson – yhdysvaltalainen näyttelijä, koomikko ja taikuri

Harry Laverne Anderson (14. lokakuuta 1952 – 16. huhtikuuta 2018) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, koomikko ja taikuri. Hänet tunnetaan parhaiten tuomari Harry Stonen roolista vuosien 1984–1992 televisiosarjassa Night Court, jossa hänen leikkisä, improvisaatioon nojannut koominen tyylinsä ja taikurikäsityönsä toivat hahmolle tunnistettavan ilmeen. Hänet muistetaan myös roolistaan Richie Tozierina Stephen Kingin vuonna 1990 ilmestyneessä minisarjassa It, sekä vierailuistaan ja toistuvasta roolistaan Harry 'The Hat' Gittesinä sarjassa Cheers. Anderson syntyi Newportissa, Rhode Islandissa.

Ura ja tyyli

Anderson yhdisti urallaan stand up -komiikkaa ja taikuria, ja hänen esiintymisensä saattoi sisältää sekä perinteistä slapstick-huumoria että taiturimaista esitystä. Hän esiintyi laajasti televisiossa sekä komedia- että draamamaisemmissa tuotannoissa, ja esiintyi myös live-yleisölle muun muassa kabaree- ja kasinokeikoilla. Monet muistavat hänet lämpimästi improvisaatiokyvystä sekä siitä, että hän toi taikuuden elementtejä osaksi televisioviihdettä.

Merkittäviä rooleja ja esiintymisiä (valikoidusti):

• Tuomari Harry Stone – Night Court (1984–1992), joka teki hänestä kotitalousnimen monissa maissa.
• Harry 'The Hat' Gittes – useita vierailuja sarjassa Cheers, jossa hahmon viehättävä huijariluonne ja hatun temput jäivät katsojien mieleen.
• Richie Tozier – Stephen Kingin It-minisarja (1990), jossa Anderson näytteli yhtä tarinan keskeisistä aikuisista hahmoista.

Henkilökohtainen elämä ja kuolema

Tammikuun 2018 lopulla Anderson sai useita aivohalvauksia, jotka heikensivät hänen terveyttään merkittävästi. Myöhemmin hän sairastui myös influenssaan (influenssa), ja 16. huhtikuuta 2018 Anderson kuoli unissaan influenssan aiheuttamaan aivohalvaukseen kotonaan Ashevillessä, Pohjois-Carolinassa. Hän oli 65-vuotias.

Perintö

Harry Andersonin vaikutus näkyy erityisesti siinä, miten hän yhdisti taikuuden ja komiikan televisioesiintymisissä. Hänen lämmin ja humoristinen esiintymistyylinsä sekä kykynsä improvisoida muistetaan yhä kollegojen ja fanien keskuudessa. Kuolemansa jälkeen hänestä kerrottiin laajalti, ja hän sai jälkikäteen kiitosta monilta viihdealalla työskenteleviltä henkilöiltä ja faneilta, jotka arvostivat hänen ainutlaatuista lähestymistapaansa viihteeseen.