Influenssa, jota kutsutaan myös nimellä grippi, on hengitystieinfektio, jonka aiheuttavat RNA-virus-tyyppiset influenssavirukset. Influenssa ei ole vain lapsuusiän sairaus: sitä voi sairastaa kaikenikäiset, mutta oireet voivat olla pahimmat iäkkäillä, pienillä lapsilla ja kroonisista sairauksista kärsivillä. Influenssaviruksia on useita eri tyyppejä (esim. A, B ja C), ja niiden muuntelun vuoksi ihmiset voivat sairastua influenssaan useammin kuin kerran. Nimi influenza tulee italian kielestä: influenza, joka tarkoittaa "vaikutusta".
Influenssavirus leviää yleensä pisaratartuntana, kun tartunnan saanut aivastaa, yskii tai puhuu, mutta myös kosketuksen kautta (esim. sameen pinnan kautta kädestä silmiin tai nenään). Tartuttavuus alkaa usein jo päivää ennen oireiden puhkeamista ja jatkuu yleensä 5–7 päivää oireiden alkamisen jälkeen; lapsilla ja immuunipuutteisilla tartuttavuus voi olla pidempi.
Tavallisimmat oireet voivat vaihdella, mutta tyypillisiä ovat:
- nopea alkaminen, korkea kuume
- väsymys ja lihaskivut
- päänsärky
- kuiva yskä ja kurkkukipu
- nuha tai nenän tukkoisuus
- joissain tapauksissa pahoinvointi ja oksentelu (useammin lapsilla)
Taudinaiheuttajat ja eläimet: Influenssaviruksia esiintyy myös eläimissä. Erityisesti lintujen influenssatyypit toimivat luonnollisina varastoina ja voivat toisinaan tarttua muihin lajeihin. Myös siat, hevoset ja useat muut nisäkkäät voivat sairastua influenssaan, ja joissain tilanteissa eläimistä voi tapahtua niin sanottu zoonoottinen tartunta ihmisiin. Influenssa A -tyypit aiheuttavat tyypillisesti epidemiakausia ja joskus pandemioita, kun taas B-tyypit aiheuttavat pääosin ihmisissä rajoitetumpia epidemioita. C-tyypin influenssa aiheuttaa yleensä lievempiä hengitystieoireita.
Diagnoosi ja hoito: Influenssan diagnoosi perustuu usein oireisiin ja vallitsevaan epidemiatilanteeseen, mutta varmistus voidaan tehdä laboratorioissa esimerkiksi PCR-testillä tai antigeeni nopeustesteillä. Hoito on pääosin oireenmukaista: lepoa, riittävästi nesteitä ja tarvittaessa kuumetta alentavia lääkkeitä (esim. parasetamoli tai ibuprofeeni). Alle 18-vuotiailla ei tule käyttää asetyylisalisyylihappoa (aspiriinia) influenssan yhteydessä ilman lääkäriä, koska harvinainen mutta vakava Reye'n oireyhtymä on mahdollinen.
Antiviruksia (esim. oseltamiviiri tai zanamiviiri) voidaan määrätä vaikeassa influenssassa tai riskiryhmille. Niiden teho on paras, jos hoito aloitetaan mahdollisimman pian (yleensä 48 tunnin sisällä oireiden alusta), ja hoidon tarve arvioidaan yksilöllisesti.
Ehkäisy perustuu ensisijaisesti vuosittaiseen influenssarokotukseen, joka suositellaan erityisesti riskiryhmille: iäkkäät, raskaana olevat, kroonista sairautta sairastavat henkilöt, terveydenhuollon ammattilaiset ja pikkulapset. Rokotteet sisältävät yleensä useita viruskantoja, ja koostumus päivitetään vuosittain, koska virukset muuttuvat. Muita ehkäisykeinoja ovat hyvä käsihygienia, yskimishygienia (nenän ja suun peittäminen) sekä sairastamisen aikana pysyminen poissa töistä tai koulusta, jotta tartuntoja ei leviäisi.
Mahdolliset komplikaatiot voivat olla vakavia ja vaatia sairaalahoitoa: sekundaarinen bakteeripneumonia, hengitysvaikeudet, sydänlihastulehdus (myokardiitti), aivojen tulehdus (encefalitis) tai kroonisten sairauksien paheneminen. Näiden vuoksi riskiryhmiin kuuluvien kannattaa hakeutua hoitoon nopeasti, jos influenssan oireet alkavat tai pahenevat.
Milloin hakeutua lääkäriin: Jos hengitys vaikeutuu, rintakipu, voimakas sekavuus, jatkuva korkea kuume tai oliguria (vähentynyt virtsamäärä) ilmenee, hakeudu välittömästi hoitoon. Myös pienet lapset, ikääntyneet ja immuunipuutteisilla matala kynnys lääkärin arvioon on suositeltava.
Yhteenvetona: influenssa on tarttuva hengityselintauti, jonka vakavuus vaihtelee. Rokotus, hyvä hygienia ja riskiryhmien suojaaminen ovat keskeisiä keinoja taudin ehkäisyssä, ja varhainen hoito auttaa vähentämään komplikaatioita.