Sinitiainen, Cyanistes caeruleus, on Paridae-heimoon kuuluva lintulaji. Se on 10,5–12 cm pitkä.
Tuntomerkit
Sinitiainen on pieni, värikäs tiaislintu, jonka tunnistaa helposti sinisestä päästä ja kirkkaan keltaisesta vatsasta. Pään pääväri on sininen, posket ovat valkoiset ja silmän yli kulkee ohut tumma juova. Selkä on vihertävän sinertävä ja siivissä näkyy sinisiä sekä valkoisia värityksiä. Sukupuolet muistuttavat toisiaan, mutta uros voi olla hieman kirkkaampi. Nuoret ovat sameamman värisiä ja niillä on usein himmeämmät sävyt.
- Pituus: 10,5–12 cm
- Paino: yleensä noin 8–12 g
- Siipiväli: noin 17–20 cm
Elintavat ja käyttäytyminen
Sinitiainen on aktiivinen ja ketterä lintulaji: se kiipeilee oksilla, roikkuu alaspäin ja tavoittaa hyönteisiä usein takaapäin. Se on laajasti yleinen ruokailija sekä metsissä että pihoilla ja puistoissa. Pesimäaikaan ravinto koostuu pääasiassa hyönteisistä ja niiden toukista, mutta talvella ja keväällä linnun ruokavalioon kuuluu myös siemeniä ja pähkinöitä. Sinitiainen käy mielellään lintulaudoilla ja rasvapuikoilla, ja sitä voi houkutella puutarhaan pähkinöillä, auringonkukansiemenillä ja rasvapalloilla.
Laulut ja äänet ovat korkeita ja kirskuvia; tavallisia kutsuhuutoja ovat terävät ”siit-siit” -tyyppiset äänet. Lintu on sosiaalinen talvella ja kerääntyy usein sekaryhmiin muiden tiais- ja pajulintulajien kanssa.
Lisääntyminen
Sinitiainen pesii yleensä pääosin puiden koloissa, mutta ottaa mielellään vastaan myös tekopesän eli linnunpöntön. Pesän pohjan materiaaleina käytetään sammalta, ruohoja ja höyheniä. Pesintäaika sijoittuu kevääseen; muninta alkaa usein huhti–toukokuu. Munia on tyypillisesti 7–12, joskus jopa 13 munaa. Emolla on päävastuu munien haudonnasta (haudonta-aika noin 14 vuorokautta), ja poikaset lähtevät pesästä yleensä noin 16–22 vuorokauden iässä.
Usein sinitiainen tekee yhden, harvemmin kaksi pesuetta vuodessa. Poikasten kuoriuduttua molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan.
Levinneisyys ja elinympäristö
Sinitiainen on laajalle levinnyt ja yleinen paikallinen pesijä. Se elää koko lauhkean ja subarktisen Euroopan ja Länsi-Aasian lehtimetsissä tai sekametsissä. Laji esiintyy myös puistoissa, pihapiireissä ja kaupunkialueilla, joissa on sopivia pesäpaikkoja. Useimmat ovat paikallisia vakituisia asukkaita eikä laajaa muuttoa esiinny, mutta yksittäisiä lyhyitä siirtymiä tai paikallisia muuttoja voi tapahtua ruokinnan ja säiden mukaan.
Uhat ja suojelutilanne
Sinitiainen on maailmanlaajuisesti laajalle levinnyt ja yleinen laji, ja sen suojelutilanne on hyvä (IUCN:n luokittelussa vähintään huolta aiheuttamaton). Paikallisesti pesimäkantoihin voivat kuitenkin vaikuttaa elinympäristön pirstoutuminen, pesäpaikkojen vähentyminen ja pesintäaikaiset säävaihtelut. Linnunpöntöt ja luonnonmetsien suojelu auttavat ylläpitämään ja parantamaan kannan elinmahdollisuuksia.
Vuorovaikutus ihmisen kanssa
Sinitiainen on yksi yleisimmistä lintulajista lintulaudoilla ja sitä pidetään monessa maassa tervetulleena vieraan. Pönttökiintiöiden ripustaminen ja ruokinta talvella tukevat lajin menestymistä erityisesti kaupunkiympäristöissä. Lisäksi sinitiaisella on merkitystä hyönteisväestön säätelijänä, sillä se kuluttaa runsaasti hyönteisiä pesimäkaudella.
Span class='c1'>
