Sinitiainen (Cyanistes caeruleus) – tuntomerkit, elintavat ja levinneisyys

Tutustu sinitiaisen tuntomerkkeihin, elintapoihin ja levinneisyyteen — pieni, värikäs Paridae-lintu Euroopan ja Länsi-Aasian metsiin, pesintä- ja havaintotiedot.

Sinitiainen, Cyanistes caeruleus, on Paridae-heimoon kuuluva lintulaji. Se on 10,5–12 cm pitkä.

Tuntomerkit

Sinitiainen on pieni, värikäs tiaislintu, jonka tunnistaa helposti sinisestä päästä ja kirkkaan keltaisesta vatsasta. Pään pääväri on sininen, posket ovat valkoiset ja silmän yli kulkee ohut tumma juova. Selkä on vihertävän sinertävä ja siivissä näkyy sinisiä sekä valkoisia värityksiä. Sukupuolet muistuttavat toisiaan, mutta uros voi olla hieman kirkkaampi. Nuoret ovat sameamman värisiä ja niillä on usein himmeämmät sävyt.

• Pituus: 10,5–12 cm
• Paino: yleensä noin 8–12 g
• Siipiväli: noin 17–20 cm

Elintavat ja käyttäytyminen

Sinitiainen on aktiivinen ja ketterä lintulaji: se kiipeilee oksilla, roikkuu alaspäin ja tavoittaa hyönteisiä usein takaapäin. Se on laajasti yleinen ruokailija sekä metsissä että pihoilla ja puistoissa. Pesimäaikaan ravinto koostuu pääasiassa hyönteisistä ja niiden toukista, mutta talvella ja keväällä linnun ruokavalioon kuuluu myös siemeniä ja pähkinöitä. Sinitiainen käy mielellään lintulaudoilla ja rasvapuikoilla, ja sitä voi houkutella puutarhaan pähkinöillä, auringonkukansiemenillä ja rasvapalloilla.

Laulut ja äänet ovat korkeita ja kirskuvia; tavallisia kutsuhuutoja ovat terävät ”siit-siit” -tyyppiset äänet. Lintu on sosiaalinen talvella ja kerääntyy usein sekaryhmiin muiden tiais- ja pajulintulajien kanssa.

Lisääntyminen

Sinitiainen pesii yleensä pääosin puiden koloissa, mutta ottaa mielellään vastaan myös tekopesän eli linnunpöntön. Pesän pohjan materiaaleina käytetään sammalta, ruohoja ja höyheniä. Pesintäaika sijoittuu kevääseen; muninta alkaa usein huhti–toukokuu. Munia on tyypillisesti 7–12, joskus jopa 13 munaa. Emolla on päävastuu munien haudonnasta (haudonta-aika noin 14 vuorokautta), ja poikaset lähtevät pesästä yleensä noin 16–22 vuorokauden iässä.

Usein sinitiainen tekee yhden, harvemmin kaksi pesuetta vuodessa. Poikasten kuoriuduttua molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten ruokintaan.

Levinneisyys ja elinympäristö

Sinitiainen on laajalle levinnyt ja yleinen paikallinen pesijä. Se elää koko lauhkean ja subarktisen Euroopan ja Länsi-Aasian lehtimetsissä tai sekametsissä. Laji esiintyy myös puistoissa, pihapiireissä ja kaupunkialueilla, joissa on sopivia pesäpaikkoja. Useimmat ovat paikallisia vakituisia asukkaita eikä laajaa muuttoa esiinny, mutta yksittäisiä lyhyitä siirtymiä tai paikallisia muuttoja voi tapahtua ruokinnan ja säiden mukaan.

Uhat ja suojelutilanne

Sinitiainen on maailmanlaajuisesti laajalle levinnyt ja yleinen laji, ja sen suojelutilanne on hyvä (IUCN:n luokittelussa vähintään huolta aiheuttamaton). Paikallisesti pesimäkantoihin voivat kuitenkin vaikuttaa elinympäristön pirstoutuminen, pesäpaikkojen vähentyminen ja pesintäaikaiset säävaihtelut. Linnunpöntöt ja luonnonmetsien suojelu auttavat ylläpitämään ja parantamaan kannan elinmahdollisuuksia.

Vuorovaikutus ihmisen kanssa

Sinitiainen on yksi yleisimmistä lintulajista lintulaudoilla ja sitä pidetään monessa maassa tervetulleena vieraan. Pönttökiintiöiden ripustaminen ja ruokinta talvella tukevat lajin menestymistä erityisesti kaupunkiympäristöissä. Lisäksi sinitiaisella on merkitystä hyönteisväestön säätelijänä, sillä se kuluttaa runsaasti hyönteisiä pesimäkaudella.

Span class='c1'> 

Käyttäytyminen

Sinitiaiset ja isotiaiset muodostavat talvella sekaparvia, ja ensin mainitut ovat ehkä parempia voimistelijoita hoikkien oksien päällä. Sinitiainen kiipeää usein runkoa pitkin lyhyin, nykivin hyppelyin ja matkii näin puukiipijää. Yleensä lintu yöpyy murattipuissa tai ikivihreissä, mutta kovalla säällä se suojautuu koloon. Sinitiaiset ovat hyvin ketteriä ja voivat roikkua melkein mistä tahansa.

Sinitiaisen keskimääräinen elinajanodote on 1,5 vuotta [1].

Ruokavalio

Sinitiainen on tuholaisten tuhooja. Se on mieltynyt eri puiden nuoriin silmuihin ja saattaa repiä ne palasiksi hyönteisten löytämisen toivossa. Mikään laji ei kuitenkaan tuhoa enemmän kokkideja ja kirvoja, jotka ovat monien kasvien pahimpia vihollisia. Se syö myös lehtikaivosmätää ja vihreitä kilpikirvoja (Tortricidae). Siemeniä syödään, kuten koko tämän suvun lajit.

Oppiminen

Mielenkiintoinen esimerkki kulttuurisesti välittyvästä oppimisesta linnuissa oli 1960-luvulta peräisin oleva ilmiö, jossa sinitiaiset opettivat toisiaan avaamaan perinteisiä brittiläisiä maitopulloja, joissa oli foliokorkki, jotta niiden alla olevaan kermaan päästäisiin käsiksi. Tämä käytös on viime aikoina vähentynyt, koska maitoa on alettu ostaa supermarketeista ja vanhojen pullojen sijasta käytetään kovakorkisia astioita.

 
Toista mediaa Syö maapähkinöitä puutarhan linnunruokintapöydästä.  

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on sinitiainen?

K: Kuinka pitkä sinitiainen on?

K: Onko sinitiainen yleinen lintu?

K: Missä sinitiainen asuu?

K: Muutteleeko sinitiainen?

K: Mihin sukuun sinitiainen kuuluu?

K: Mikä on sinitiaisen tieteellinen nimi?

Hae kirjaimella