Sinivalas
Sinivalas (Balaenoptera musculus) on merinisäkäs, joka kuuluu paaluvalaiden alaluokkaan (Mysticeti). Ne kasvavat noin 30 metrin pituisiksi. Suurin löydetty sinivalas oli 190 tonnia painava ja 98 metriä pitkä. Suurempien yksilöiden pituudeksi on mitattu 110 jalkaa, mutta niitä ei ole koskaan punnittu. Tämä tekee sinivalaista suurimmat koskaan maapallolla olleet eläimet, jopa suurimpia dinosauruksia suuremmat.
Sinivalaat syövät pääasiassa hyvin pieniä olentoja, kuten krillejä. Nämä tuuman pituiset, katkaravun kaltaiset äyriäiset uivat parvissa. Etelämantereen kesällä näitä krillejä on niin paljon, että ne värjäävät veden oranssiksi. Sinivalas voi syödä päivittäin kahdeksasta kymmeneen tonnia krilliä.
Sinivalaan vartalo on pitkä ja hoikka. Se voi olla päältä sinertävän harmaan eri sävyjä ja alapuolelta hieman vaaleampi. On olemassa ainakin kolme erillistä alalajia: B. m. musculus Pohjois-Atlantilla ja Pohjois-Tyynellämerellä, B. m. intermedia eteläisellä valtamerellä ja B. m. brevicauda (tunnetaan myös nimellä kääpiösinivalas) Intian valtamerellä ja eteläisellä Tyynellämerellä. Intian valtamerellä tavattu B. m. indica saattaa olla toinen alalaji. Kuten muidenkin paaluvalaiden, sen ruokavalio koostuu lähes yksinomaan pienistä krilleistä.
Sinivalaita esiintyi aikoinaan runsaasti kaikkialla maailmassa. 1800-luvulla valaanpyytäjät metsästivät ne lähes sukupuuttoon. Kansainvälinen yhteisö suojeli niitä lopulta vuonna 1966. Vuonna 2002 julkaistussa raportissa arvioitiin, että maailmassa on 5 000-12 000 sinivalaita, jotka elävät ainakin viidessä ryhmässä. Pygmi-alalajin uudemmat tutkimukset viittaavat siihen, että tämä saattaa olla aliarvio. Ennen valaanpyyntiä suurin populaatio oli Etelämantereella, ja sen määrä oli noin 239 000 (vaihteluväli 202 000-311 000). Jäljellä on vain paljon pienempiä (noin 2 000) keskittymiä kussakin itäisen Pohjois-Tyynenmeren, Etelämantereen ja Intian valtameren ryhmässä. Pohjois-Atlantilla on kaksi muuta ryhmää ja eteläisellä pallonpuoliskolla ainakin kaksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on sinivalaan tieteellinen nimi?
V: Sinivalaan tieteellinen nimi on Balaenoptera musculus.
K: Kuinka pitkäksi sinivalas voi kasvaa?
V: Sinivalaat voivat kasvaa noin 30 metriä pitkiksi. Suurin löydetty sinivalas oli 98 metriä pitkä, ja suurempien yksilöiden pituudeksi on mitattu 110 metriä.
K: Mitä sinivalaat syövät?
V: Sinivalaat syövät pääasiassa hyvin pieniä olentoja, kuten krillejä, jotka ovat tuuman pituisia katkaravun kaltaisia äyriäisiä, jotka uivat parvissa. Etelämantereen kesällä näitä krillejä on niin paljon, että ne värjäävät veden oranssiksi. Sinivalas voi syödä päivittäin kahdeksasta kymmeneen tonnia krilliä.
K: Miltä sinivalas näyttää?
V: Sinivalaan vartalo on pitkä ja hoikka, ja se voi olla päältä siniharmaan eri sävyjä ja alta hieman vaaleampi.
K: Onko sinivalailla eri alalajeja?
V: Kyllä, sinivalailla on ainakin kolme eri alalajia: B. m. musculus (esiintyy Pohjois-Atlantilla ja Pohjois-Tyynellämerellä), B. m. intermedia (esiintyy Eteläisellä valtamerellä) ja B. m. brevicauda (tunnetaan myös nimellä kääpiösinivalas), jota esiintyy Intian valtamerellä ja Eteläisellä Tyynellämerellä). Voi olla myös toinen alalaji nimeltä B. m indica, jota tavataan myös Intian valtamerellä....
Kysymys: Milloin sinivalaita suojeltiin kansainvälisellä oikeudella?
V: Sinivalaita alettiin suojella kansainvälisellä lainsäädännöllä vuonna 1966 sen jälkeen, kun valaanpyytäjät olivat metsästäneet ne lähes sukupuuttoon 1800-luvulla.
K: Missä Pohjois-Atlantin sinivalaita voi nykyään nähdä?
V Pohjois-Atlantin sinivalaita voi nykyään nähdä Saguenay-St Lawrencen meripuistossa lähellä Tadoussacia, QC, Kanada.
