Krillit (krilliäyriäiset): laji, elämäntavat ja ekologinen merkitys

Krillit ovat pieniä, noin tuuman pituisia katkarapuja muistuttavia äyriäisiä, joita esiintyy kaikissa maailman merissä. Ravinteikkailla alueilla ne esiintyvät valtavina parvina, joissa on yli 10 000 krilliä kuutiometrillä. Ne syövät kasviplanktonia ja vähäisemmässä määrin eläinplanktonia.

Krillit ovat ekologisesti erittäin tärkeitä, koska ne ovat lähellä ravintoketjun pohjaa. Ne muodostavat suurimman osan monien eläinten ravinnosta. Etelämeressä yksi laji, Etelämantereen krilli, Euphausia superba, muodostaa arviolta yli 500 000 000 tonnin biomassan (490 000 000 000 pitkää tonnia; 550 000 000 000 lyhyttä tonnia), joka on noin kaksi kertaa suurempi kuin ihmiskunnan biomassa. Niitä syövät monet eläimet, kuten valaat, hylkeet, pingviinit, linnut, kalat, kalmarit ja valashait. Tästä yli puolet syödään vuosittain, ja se korvataan kasvulla ja lisääntymisellä.

Useimmat krillilajit tekevät suuria vertikaalisia vaelluksia. Ne eroavat muista äyriäisistä, kuten katkaravuista, ulkoisesti näkyvien kidustensa perusteella.

Luokittelu ja ulkonäkö

Krillit kuuluvat luokkaan Euphausiacea. Ne muistuttavat ulkonäöltään pieniä katkarapuja, mutta niiden anatomia eroaa muun muassa kidusten ja raajojen sijoittumisen suhteen. Useimmilla lajeilla on läpinäkyvä tai vaaleanpunertava keho; jotkut lajit ovat tummempia. Monet krillit omaavat valonelimillä varustettuja osia (fotoforeja), joiden avulla ne voivat tuottaa bioluminesenssia.

Koko, elinikä ja lisääntyminen

Krillien koko vaihtelee lajista riippuen yleensä muutamasta millimetristä useisiin senttimetreihin; monet lajit kuitenkin jäävät useita senttimetrejä pitkiksi. Elinkaari vaihtelee lajista riippuen tyypillisesti 2–7 vuotta. Lisääntyminen tapahtuu lajeilla eri tavoilla: osa lajeista on kaanonisia hedelmöittäjiä, jotka vapauttavat mätimunia mereen, joiden toukat kehittyvät vesipatsaassa, kun taas muut lajit kantavat ja hoitavat munia kehossaan. Lisääntymiskierto liittyy usein vuodenaikaisiin muutoksiin, ravinteiden saatavuuteen ja veden lämpötilaan.

Elintavat ja ravinto

Krillit ovat pääasiassa suodattajia ja kuluttavat erityisesti kasviplanktonia, kuten piileviä ja syanobakteereja. Joissain tilanteissa ne syövät myös eläinplanktonia ja hajottunutta orgaanista ainesta. Syöminen tapahtuu erilaisten harjamaisten ruokailuelinten avulla, jotka suodattavat mikroskooppista partikkeleita vedestä.

Vertikaaliset vaellukset

Monet krillilajit tekevät erityisen merkittäviä vertikaalisia vaelluksia eli liikkuvat syvemmältä pintavesiin yöksi ja palaavat päivällä syvemmälle. Tämä vuorokauden rytmi (diel vertical migration) auttaa niitä välttämään päiväsaikaista saalistusta ja hyödyntämään yön valoisampia ruokailuolosuhteita. Vaellusten syvyys voi olla kymmeniä tai satoja metrejä riippuen lajista ja alueesta.

Ekologinen merkitys

Krillit ovat keskeisessä asemassa merellisissä ravintoketjuissa. Ne siirtävät energian kasviplanktonista suuremmille eläimille, ja erityisesti Etelämeressä Euphausia superba on avainlaji. Krillit:

• toimivat tärkeänä ravinnonlähteenä monille suurille eläimille (mm. valaat, hylkeet, pingviinit ja kalat),
• auttavat hiilen siirtymisessä pintavesistä syvemmälle ilmaisten osan hiilestä kiertoon (krillien ulosteet ja kuolleet ruumiit laskeutuvat pohjalle),
• vaikuttavat paikalliseen planktonyhteisöön ja siten koko ekosysteemin toimintaan.

Kalastus ja ihmiskäyttö

Krillejä kalastetaan kaupallisesti erityisesti eläinrehuksi, kalanrehuksi ja omega-3-öljyjen raaka-aineeksi. Erityisesti Etelämanner on merkittävä krillikohde kalastukselle, ja kalastuksen hallinta pyritään sovittamaan biologisiin rajoihin. Krillituotteita käytetään myös ravintolisissä ja akvaariokasvatuksessa.

Uhkat ja suojelu

Krilleihin kohdistuu useita uhkia:

• Ilmastonmuutos: Lämpenevät vedet ja muuttuva jääpeite vaikuttavat krillien lisääntymiseen ja ruokaketjuun, erityisesti Etelämerellä, jossa jää on tärkeä nuorille krilleille.
• Merten happamoituminen: Voi haitata krillien kehitystä ja kuorellisten äyriäisten kalkkikuoren muodostumista.
• Liiallinen kalastus: Paikallinen liikakasutus voi heikentää populaatioita ja niihin tukeutuvia lajeja.

Monet kansainväliset sopimukset ja alueelliset kalastusjärjestöt pyrkivät seuraamaan ja säätelemään krillikantojen hyödyntämistä, jotta kalastus olisi ekologisesti kestävää.

Tutkimus ja seuranta

Krillipopulaatioiden tutkimuksessa käytetään muun muassa akustisia mittauksia, planktonverkkoja ja satelliittidataa levätuoton ja jääpeitteen muuttumisen seuraamiseen. Genetiikka ja molekyylimenetelmät auttavat lajitunnistuksessa ja populaatioiden yhteyksien tutkimisessa. Tutkimus on tärkeää sekä ekosysteemin ymmärtämiseksi että kestävän kalastuksen varmistamiseksi.

Yhteenveto

Krillit ovat pieniä mutta ekosysteemille keskeisiä äyriäisiä, jotka välittävät energiaa planktonista suurempiin eläimiin ja vaikuttavat merien hiilenkiertoon. Niiden tulevaisuus riippuu merien terveydestä, ilmastonmuutoksen kehityksestä ja ihmistoiminnasta. Siksi krillien suojelu ja kestävä hyödyntäminen ovat tärkeitä sekä luonnon monimuotoisuuden että ihmisten elinkeinojen kannalta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat krillit?

K: Mitä krillit syövät?

K: Miksi krillit ovat ekologisesti tärkeitä?

K: Kuinka paljon biomassaa Etelämantereen krillillä on?

K: Kuka syö krilliä?

K: Kuinka paljon biomassasta syödään vuosittain?

Hae kirjaimella