Madelyn Lee Payne Dunham (/ˈdʌnəm/ DUN-əm; 26. lokakuuta 1922 - 2. marraskuuta 2008) oli Yhdysvaltain 44. presidentin Barack Obaman isoäiti. Hänen tyttärensä oli Obaman äiti, Ann Dunham. Madelyn ja hänen miehensä Stanley Armour Dunham kasvattivat Obaman kymmenvuotiaasta lähtien asunnossaan Honolulussa, Havaijilla. Hän kuoli kaksi päivää ennen kuin hänen pojanpoikansa valittiin presidentiksi.

Elämä ja perhe

Madelyn Dunham syntyi vuonna 1922 ja meni naimisiin Stanley Dunhamin kanssa. Pariskunnan ainoa lapsi, Ann Dunham, oli Barack Obaman äiti. Madelyn tunnettiin perhepiirissä lämpimänä ja kurinalaisena kasvattajana, joka yhdessä miehensä kanssa tarjosi nuorelle Barackille vakaan kodin hänen lapsuutensa ja nuoruusvuosiensa ajaksi Honolulussa.

Työura

Madelyn Dunham teki pitkän työuran pankkialalla. Hän työskenteli Bank of Hawaii -pankissa ja nousi urallaan merkittäviin tehtäviin; häntä on yleisesti kuvattu yhtenä harvoista naisista tuon ajan korkeammissa pankkiasemissa Havaijilla. Hänen työetiikkansa ja taloudellinen itsenäisyytensä olivat tärkeitä lasten ja lastenlasten arjessa.

Rooli Barack Obaman elämässä

Kun Barack Obama muutti asumaan isovanhempiensa luokse noin kymmenvuotiaana, Madelyn Dunhamista tuli hänelle arjen tuki ja esikuva. Isovanhemmat huolehtivat Obamasta hänen kouluihinsa asti, ja heidän kotinsa Honolulussa oli keskeinen ympäristö hänen muotoutuvalle identiteetilleen. Obama on kuvaillut isoäitiään ja hänen vaikutustaan elämäänsä myös kirjoissaan ja haastatteluissa.

Terveys, kuolema ja perintö

Madelyn Dunham oli viimeisinä elinvuosinaan sairaana. Hän kuoli 2. marraskuuta 2008. Kuolema ajankohtana — vain kaksi päivää ennen Barack Obaman valintaa Yhdysvaltain presidentiksi — herätti laajaa julkista huomiota ja kosketti monia. Häntä muistetaan perheen keskeisenä tukipilarina, työelämän edelläkävijänä ja vaikuttavana isoäitinä, jonka vaikutus välittyi myös Obaman arvoihin ja elämänkatsomukseen.

Muistelu

Madelyn Dunhamin elämästä ja roolista Obaman perheessä on raportoitu laajalti sekä amerikkalaisessa että kansainvälisessä mediassa. Hänen tarinansa kuvaa monella tapaa Yhdysvaltojen sodanjälkeisen sukupolven perhearvoja, naisten kasvavaa roolia työelämässä ja tunnesidettä, joka syntyy sukupolvien välisessä huolenpidossa.