Muammar al-Gaddafi – libyalainen johtaja ja vallanpitäjä (c.1942–2011)
Muammar al‑Gaddafi (n.1942–2011) — Libyan johtaja vuosina 1969–2011: vallankumous, ideologia, autoritaarinen valta ja hänen vaikutuksensa Libyan politiikkaan ja historiaan.
Muammar Muhammad Abu Minyar al-Gaddafi(arabia: مُعَمَّر القَذَّافِي Muʿammar al-Qaḏḏḏāfī audio )[variaatiot] (c. 1942 - 20. lokakuuta 2011), joka tunnetaan paremmin nimellä eversti Gaddafi, oli libyalainen poliitikko. Hän hallitsi Libyaa vuosina 1969-2011.
Tausta ja nousu valtaan
Gaddafi syntyi noin vuonna 1942 lähellä Sirteaä, keskisessä Libyassa. Hän tuli sotilasopintoihin, ja 1969 hän johti nuorten upseerien muodostamaa vallankaappausta (Free Officers Movement), jonka seurauksena kuningas Idris syrjäytettiin. Vallankaappauksen jälkeen Gaddafiista tuli maan todellinen johtaja, aluksi sotilasjunttan kautta ja myöhemmin eri nimikkeillä itsevaltainen valtias.
Hallintotapa ja ideologia
Gaddafi kehitti oman poliittisen ohjelmansa, niin kutsutun "Kolmannen teorian" ja sen tiivistyksen Green Book-muotoon. Siinä hän yhdisti elementtejä arabinaisesta natsionalismista, sosialismista ja suoran demokratian ajatuksesta. Vuonna 1977 hän julisti Libyan "Jamahiriyaksi" eli "kansojen valtaksi", mikä oli ideologinen yritys korvata perinteinen valtio itsehallinnollisilla kansankongresseilla.
Sisäpolitiikka ja talous
Gaddafin hallinto käytti öljytuloja infrastruktuurin, terveydenhuollon ja koulutuksen kehittämiseen, mikä paransi monia elinolosuhteita ja nosti elintasoa verrattuna moniin naapurimaihin. Samalla hänen valtansa perustui yksipuolueettomuuteen, poliittiseen vainoon, sensuuriin ja ihmisoikeusloukkausten raportteihin. Hallinnon aikana esiintyi väkivaltaisia puhdistuksia ja vangitsemisia; tunnettuja tapauksia ovat muun muassa Abu Salimin vankilaaukkoaminen 1990-luvulla, jossa kuoli satoja vangittuja (tapauksen tarkka laajuus on kiistanalainen).
Ulkopolitiikka
Gaddafi tavoitteli suurempaa vaikutusvaltaa sekä arabimaissa että Afrikassa. Hän tuki erilaisia vapautusliikkeitä ja kapinallisryhmiä Afrikassa ja Lähi-idässä, mikä teki hänestä epämiellyttävän tahon monille länsivalloille. Libyaa liitettiin 1980- ja 1990-luvuilla useisiin terrori-iskuihin; tunnetuin niistä on Pan Am Flight 103:n (Lockerbie) räjähdys vuonna 1988, jonka seurauksena Libyaa vastaan asetettiin talouspakotteita ja poliittista eristystä.
2000-luvun alussa Gaddafi pyrki normalisoimaan suhteita länsimaihin: Libya ilmoitti luopuvansa ydinase- ja kemiallisten aseiden kehittämisestä, maksoi korvauksia terroritekoihin liittyen ja sai asteittain poistettua pakotteita. Samanaikaisesti hän haaveili suurista afrikkalaisista integraatiohankkeista ja toimi aktiivisesti Afron unionin suuntaan.
Henkilökohtinen elämä ja johtajaprofiili
Gaddafi tunnettiin sekä eklektisestä pukeutumisestaan (mm. perinteiset beduiinitelttaa muistuttavat esiintymisasut) että vahvasta persoonallisesta herruudestaan. Hänellä oli useita puolisoita ja useita lapsia, joista jotkut, kuten Saif al-Islam ja Mutassim, nousivat näkyviin poliittisissa rooleissa ennen vuoden 2011 tapahtumia.
2011 kapina, NATO-väliintulo ja kuolema
Keväällä 2011 arabikevään myötä Libyassa syttyivät laajat mielenosoitukset, jotka nopeasti muuttuivat aseelliseksi kapinaksi Gaddafia vastaan. Tilanne eskaloitui sisällissodaksi. Kansainvälinen yhteisö puuttui tilanteeseen YK:n mandaattia käyttäen, ja Naton johtama sotilaallinen interventio aloitettiin väestön suojelemiseksi. Gaddafin hallinto menetti pikkuhiljaa alueita ja lopulta Sirteestä tuli viimeinen suuri tukikohta.
Gaddafi vangittiin ja kuoli 20. lokakuuta 2011 Sirten lähistöllä välikohtauksessa kapinallisten kanssa. Tapahtumat herättivät laajaa kansainvälistä huomiota ja kiistoja tapahtumien kulusta. Hänen ruumistaan näytettiin julkisesti, mikä kuvasti dramaattista loppua pitkäkestoiselle vallalle.
Perintö ja arviointi
Gaddafin perintö on monisyinen ja kiistanalainen. Hänen hallintonsa toi siirtymiä modernisaatioon ja sosiaalisiin parannuksiin, mutta samaan aikaan se oli autoritaarinen ja syyllistyi ihmisoikeusloukkausten ja poliittisten pidätysten käyttöön. Kansainvälisesti hänet muistetaan sekavasti: jotkut pitivät häntä anti-imperialistina ja afrikkalaisen yhtenäisyyden puolestapuhujana, toiset taas destabilisoijana ja tukijana radikaaleille ryhmille. Libyan jälkeinen aika on jatkanut epävakautta, ja Gaddafin aika vaikuttaa edelleen maan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Lisätietoja
- Gaddafin teokset ja poliittinen kirjallisuus: Green Book kuvaa hänen poliittisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiään.
- Vuoden 2011 tapahtumat ja niiden seuraukset: niistä on runsaasti raportteja kansainvälisissä tutkimuksissa ja uutislähteissä.
Varhainen elämä
Muammar al-Gaddafi syntyi teltassa lähellä Qasr Abu Hadia. Hänen perheensä kuului pieneen heimoryhmään nimeltä Qadhadhfa. Hänen perheensä oli perimältään arabisoitunutta berberikansaa. Hän liittyi Libyan armeijaan vuonna 1961; armeija oli yksi harvoista keinoista, joilla hänen kaltaisensa alemman luokan libyalaiset saattoivat nousta yhteiskunnallisessa asemassa. Hänestä tuli eversti.
Libyan hallitsija
Gaddafista tuli Libyan valtionpäämies sen jälkeen, kun kuningas Idris syrjäytettiin vallasta vuonna 1969 tehdyssä verettömässä vallankaappauksessa. Hän hallitsi Libyaa 1. syyskuuta 1969 ja 23. elokuuta 2011 välisenä aikana. Vallankaappauksen jälkeen Gaddafi perusti Libyan arabitasavallan. Hän oli yksi historian pitkäaikaisimmista ei-kuninkaallisista hallitsijoista, sillä hän hallitsi yli 41 vuotta. Gaddafi käytti arabisosialistisia ja arabinationalistisia aatteita. Hän julkaisi kirjan filosofisista näkemyksistään vuonna 1975. Tämä kirja tunnetaan yleisesti nimellä Vihreä kirja. Vuonna 1977 hän jätti Libyan vallan ja jatkoi vallankumouksellisen roolia. Ihmiset kutsuivat häntä "vallankumouksen veljesjohtajaksi ja oppaaksi".
Libyan arabitasavalta nimettiin uudelleen sosialistiseksi Libyan arabijamahiriyaksi vuonna 1977, ja Gaddafi nimesi sen uudelleen suureksi sosialistiseksi Libyan arabijamahiriyaksi vuonna 1986.
1980-luvulla hän kehitti kemiallisia aseita, minkä vuoksi kriitikot kutsuivat Libyaa paria-valtioksi. Alankomaalaisessa tutkimuksessa todettiin, että Gaddafi oli rakentanut "miljardien dollarien imperiumin" öljyteollisuuden kansainvälisessä yrityksessä olevasta omaisuudesta. Se väittää myös, että hänen omaisuutensa on hajallaan suuressa osassa Eurooppaa, vaikka mitään jälkiä tai todisteita ei ole löydetty edes miljardista. Gaddafi oli erittäin kiinnostunut geopoliittisesta valvonnasta, hän oli OAPEC:n vankka kannattaja ja johti yleisafrikkalaista kampanjaa Afrikan yhdysvaltojen puolesta. Vuonna 1986 Yhdysvallat pommitti Libyaa, ja kohteena oli Gaddafin koti, mutta hän selvisi hengissä. Monet kansakunnat ja myös YK tuomitsivat pommitukset.
Vuonna 1988 Yhdistyneet Kansakunnat asetti Libyalle talouspakotteita. Gaddafi alkoi tiivistää talous- ja turvallisuussuhteita länteen. Hän teki yhteistyötä tutkimuksissa, jotka koskivat Libyan väitettyjä länsivastaisia toimia, ja vuonna 1999 hän tarjoutui purkamaan Libyan joukkotuhoaseet, jotka tarkastettaisiin vuonna 2003. Tämän seurauksena YK:n pakotteet poistettiin samana vuonna.
Gaddafi valittiin Afrikan unioninpuheenjohtajaksi vuonna 2009.
2011 Libyan mielenosoitukset
Helmikuussa 2011 Libyan hallitusta vastaan järjestettiin suuria väkivaltaisia mielenosoituksia. Nämä mielenosoitukset liittyivät Tunisiassa, Egyptissä ja muualla arabimaailmassa järjestettyihin mielenosoituksiin. Protestit muuttuivat nopeasti sisällissodaksi. Gaddafi vannoi "kuolevansa marttyyrikuoleman" tarvittaessa taistelussaan kapinallisia ja ulkoisia voimia vastaan; hän sanoi myös, että "rauhanomainen protesti on yksi asia, mutta aseellinen kapina on toinen".
Syytteet rikoksista
Kansainvälinen rikostuomioistuin esitti 17. toukokuuta 2011 Gaddafia koskevan pidätysmääräyspyynnön väitetyistä rikoksista ihmisyyttä vastaan, joka hyväksyttiin 27. kesäkuuta, ja tuomioistuin antoi pidätysmääräyksen. Amnesty Internationalin kesäkuussa 2011 tekemän tutkimuksen mukaan todettiin, että monista väitetyistä rikoksista ei ollut todisteita ja että kapinalliset olivat syyttäneet virheellisesti sekä Gaddafia että hallitusta. Häntä syytettiin Skotlannissa tapahtuneen Lockerbien pommi-iskun tilaamisesta, jossa kuoli yli 200 ihmistä. Pommi-isku kohdistui siviilikoneeseen, joka pudotettiin alas.
Kuolema
Libyan sisällissota (2011) puhkesi helmikuussa. Tavoitteena oli Gaddafin syrjäyttäminen vallasta. Naton tukemat kapinalliset vangitsivat Gaddafin elävänä ja surmasivat hänet Sirtessä Libyassa 20. lokakuuta 2011. Sirte oli Gaddafin hallinnon viimeinen tukikohta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Kuka oli Muammar al-Gaddafi?
V: Muammar al-Gaddafi oli libyalainen poliitikko, joka hallitsi Libyaa vuosina 1969-2011.
K: Mikä oli Muammar al-Gaddafin koko nimi?
V: Muammar al-Gaddafin koko nimi oli Muammar Muhammad Abu Minyar al-Gaddafi.
K: Milloin Muammar al-Gaddafi syntyi?
V: Muammar al-Gaddafin tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä, mutta hän syntyi noin vuonna 1942.
K: Mikä oli Muammar al-Gaddafin lempinimi?
V: Muammar al-Gaddafin lempinimi oli eversti Gaddafi.
K: Kuinka monta vuotta Muammar al-Gaddafi hallitsi Libyaa?
V: Muammar al-Gaddafi hallitsi Libyaa 42 vuotta, vuodesta 1969 vuoteen 2011.
K: Milloin Muammar al-Gaddafi kuoli?
V: Muammar al-Gaddafi kuoli 20. lokakuuta 2011.
K: Mistä Muammar al-Gaddafi tunnettiin?
V: Muammar al-Gaddafi tunnettiin kiistanalaisesta johtamistyylistään ja politiikastaan sekä osallistumisestaan kansainvälisiin konflikteihin.
Etsiä