Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) – tehtävä, toimivalta ja historia

Tutustu Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) tehtävään, toimivaltaan ja historiaan — Haagista oikeudenkäynteihin kansanmurhasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) perustettiin 1. heinäkuuta 2002. Se tutkii ja rankaisee ihmisiä kansanmurhasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista. Sitä kutsutaan joskus ICC:ksi tai ICCt:ksi.

ICC:n päätoimisto sijaitsee Haagissa Alankomaissa. Sillä on pienemmät toimistot New Yorkissa, Kampalassa, Kinshasassa, Buniassa, Abéchéssa ja Banguissa.

Kansainvälinen rikostuomioistuin eroaa kansainvälisestä tuomioistuimesta (ICJ). Suurin ero on siinä, että ICJ ratkaisee valtioiden välisiä kiistoja, mutta ICC rankaisee ihmisiä.

Tehtävä ja toimivalta

ICC:n tehtävänä on varmistaa, että vakavimmista kansainvälisistä rikoksista vastaavat henkilöt joutuvat vastuuseen. Käytännössä ICC:n toimivaltaan kuuluvat:

• kansanmurha,
• rikokset ihmisyyttä vastaan,
• sotarikokset, ja
• hyökkäysrikos (crime of aggression), jonka soveltaminen tuli mahdolliseksi myöhemmin Rooman sopimuksen lisäyksen myötä.

ICC voi tutkia ja nostaa syytteitä vain, jos rikokset on tehty joko alueella, jonka valtio on ICC:n osapuoli, tai jos tekijä on sellaisen valtion kansalainen. Lisäksi tapaus voi tulla ICC:n tutkittavaksi, jos valtio itse saattaa asian tuomioistuimen käsittelyyn tai jos Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto viittaa tapauksen ICC:lle.

Periaatteet ja menettelyt

• Komplementaarisuus: ICC toimii vain silloin kun kansalliset oikeusjärjestelmät eivät pysty tai eivät halua tutkia tai oikeudenkäydä asianmukaisesti.
• Admissibility (asian vastaanottokelpoisuus): ICC arvioi muun muassa tapauksen vakavuuden ja kansallisen kyvyn käsitellä asiaa ennen kuin aloittaa tutkinnan.
• Syyttäjä: ICC:n syyttäjä (Prosecutor) toimii riippumattomasti. Syyttäjä voi aloittaa tutkinnan jäsenvaltion pyynnöstä, YK:n turvallisuusneuvoston määräyksestä tai omasta aloitteestaan (proprio motu) tietyin turva- ja hyväksymismenettelyin.
• Toimeenpano: ICC:llä itsellään ei ole poliisivoimia tai pakottavia takavarikko- tai pidätystoimia; se on riippuvainen valtioiden yhteistyöstä muun muassa pidätyksissä ja todistajien suojelussa.

Historia ja Rooman peruskirja

ICC perustettiin Rooman peruskirjan (Rome Statute) voimaantulon myötä. Rooman sopimus hyväksyttiin 17. heinäkuuta 1998 ja tuli voimaan 1. heinäkuuta 2002. Sittemmin sopimusta on täydennetty muun muassa hyökkäysrikoksen määrittelyllä (Kampalan päivitys 2010), jonka soveltaminen tuli mahdolliseksi vuonna 2018.

Tuomioistuimen kehitys on ollut vaiheittaista: alussa ICC käynnisti useita esitutkintoja ja oikeudenkäyntejä eri konflikteissa, ja sen käytännöt ovat muotoutuneet tuomioistuinten päätösten ja osapuolten yhteistyön kautta.

Jäsenyys, rakenne ja yhteistyö

ICC:n jäseninä ovat sellaiset valtiot, jotka ovat ratifioineet Rooman peruskirjan. Vaikka jäsenvaltioita on laaja joukko eri maanosista, merkittäviä valtioita, kuten Yhdysvaltoja, Kiinaa, Venäjää ja Intiaa, ei ole ICC:n jäseninä. Tästä seuraa että ICC:n toimivalta ei ole universaali.

Tuomioistuimen päätöksenteosta vastaavat muun muassa:

• tuomarit (Judges),
• syyttäjä (Prosecutor),
• rekisteri (Registry) ja
• valtiotapaamisten kokous (Assembly of States Parties), joka valvoo hallinnollisia asioita.

ICC tekee yhteistyötä YK:n, kansallisten viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa. YK:n turvallisuusneuvosto voi viitata tapauksia ICC:lle, kuten on tapahtunut Libyan ja Sudanin tilanteissa.

Tunnettuja tapauksia ja vaikutus

ICC on nostanut syytteitä ja antanut tuomioita useissa merkittävissä tapauksissa, vaikka käytännön pidätykset ja toteutus ovat usein vaikeita. Joitakin esimerkkejä:

• Thomas Lubanga – ensimmäinen tuomioistuimen antama tuomio sotarikoksista (lapset sotilaina).
• Ahmad Al Mahdi – tuomio kulttuuriperinnön tuhoamisesta (Timbuktu).
• Omar al-Bashir – kansainväliset pidätysmääräykset Darfurin tilanteesta; al-Bashiria ei kuitenkaan ole toimitettu ICC:lle.

ICC:n toiminta on vaikuttanut kansainväliseen oikeuteen ja vastuullisuuskulttuuriin: se on luonut ennakkotapauksia rangaistavuudesta ja lisännyt painetta kansallisten oikeusjärjestelmien toimia kohtaan.

Kritiikki ja haasteet

ICC:ää on kritisoitu ja tuettu monista syistä. Keskeisiä haasteita ovat:

• riippuvuus valtioiden yhteistyöstä: ilman pidätyksiä ja todistajayhteistyötä tuomiot ja oikeudenkäynnit jäävät usein toteutumatta;
• poliittinen kritiikki: väitteitä politisoitumisesta tai epätasaisesta syytteennostokäytännöstä, erityisesti Afrikkaa kohtaan;
• pitkät ja monimutkaiset menettelyt: oikeudenkäynnit voivat kestää vuosia ja kohtuuttomat kustannukset herättävät keskustelua tehokkuudesta;
• rajoitettu universaalius: merkittävät valtiot eivät ole osapuolia, mikä rajoittaa tuomioistuimen kattavuutta.

Mitä ICC merkitsee käytännössä?

ICC tarjoaa kansainvälisen foorumin vakavien rikosten oikeudelliselle käsittelylle, ja sen läsnäolo kannustaa valtioita kehittämään omia kykyjään vastata vakaviin rikoksiin. Käytännössä sen tehokkuus riippuu kuitenkin poliittisesta tahdosta, valtioiden yhteistyöstä ja siitä, kuinka hyvin kansainvälinen yhteisö pystyy tukemaan oikeudellisia ja institutionaalisia prosesseja.

Yhteenvetona: ICC on maailmanlaajuinen rikostuomioistuin, jonka tarkoituksena on estää ja rangaista kaikkein vakavimpia rikoksia, mutta sen vaikutus ja toiminta ovat riippuvaisia kansainvälisestä yhteistyöstä ja jäsenvaltioiden sitoutumisesta oikeusprosessiin.

Jäsenet

Tammikuun 1. päivänä 2008 ICC:n jäseniä oli 105 maata. Näillä mailla on velvollisuus auttaa ICC:tä.

Lähes kaikki Euroopan ja Etelä-Amerikan maat ovat jäseniä, ja noin puolet Afrikan maista on jäseniä. Aasiassa vain muutama maa on liittynyt.

Maailman kartta, jossa Kansainvälisen rikostuomioistuimen jäsenmaat on merkitty vihreällä.

Kuka tekee mitä?

ICC:ssä on 18 tuomaria. He kaikki tulevat ICC:n jäsenmaista. Kaksi tuomaria ei voi olla samasta maasta.

Syyttäjän tehtävänä on tutkia rikoksia. Jos hän löytää todisteita siitä, että henkilö on tehnyt jotain väärää, hän pyytää tuomareita aloittamaan oikeudenkäynnin.

Kansainvälistä rikostuomioistuinta hallinnoi sopimusvaltioiden yleiskokous. Yleiskokous valitsee tuomarit ja syyttäjän. Kullakin ICC:n jäsenmaalla on yksi ääni yleiskokouksessa.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen päätoimisto Haagissa

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Milloin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) perustettiin?

K: Millaisia rikoksia ICC tutkii ja rankaisee?

K: Millä nimellä ICC:tä joskus kutsutaan?

K: Missä sijaitsee ICC:n päätoimisto?

K: Missä muissa paikoissa ICC:llä on toimistoja?

K: Miten ICC eroaa kansainvälisestä tuomioistuimesta (ICJ)?

K: Mistä ICC tutkii ja rankaisee ihmisiä?

Hae kirjaimella