Peter Lalor – Eureka-kapinan johtaja ja Victorian poliitikko
Peter Lalor — Eureka-kapinan johtaja, joka nousi Victorian vaikutusvaltaiseksi poliitikoksi. Lue hänen tarinansa, roolinsa demokratian synnyssä ja vaikutuksestaan Australiaan.
Peter Lalor (5. helmikuuta 1827 – 9. helmikuuta 1889) oli Eureka Stockade-kapinan johtaja ja myöhemmin merkittävä poliitikko Victorian osavaltiossa. Eureka Stockade oli yksi Australian tunnetuimmista väkivaltaisista mielenosoituksista, ja monet pitävät sitä demokratian alkuna Australiassa. Lalorista tuli kapinan jälkeen symboli boorien (kaivostyöläisten) vastarinnalle, mutta hänen myöhempi uransa politiikassa herätti myös ristiriitaisia tunteita.
Espan tausta ja muutto Australiaan
Lalor syntyi Tenakillissa, Queensin kreivikunnassa Irlannissa perheeseen, joka oli aktiivinen Irlannin politiikassa. Hänen isänsä Patrick toimi parlamentin alahuoneessa Queensin kreivikunnan edustajana. Peter opiskeli Dublinissa ja työskenteli aluksi rakennusinsinöörinä. Irlannin poliittiset levottomuudet ja Australian kultakuume houkuttelivat hänet matkaan: hän lähti veljensä Richardin kanssa Victoriaan vuonna 1852.
Australiassa Lalor ja hänen veljensä osallistuivat muun muassa Melbournen ja Geelongin välisen rautatien rakentamiseen. Vuonna 1853 Peter etsi kultaa Ovens-joen alueelta. Richard palasi takaisin Irlantiin ja toimi myöhemmin parlamentissa. Peter kokeili myös kaupankäyntiä Melbournessa myymällä viiniä ja tupakkaa, mutta suuntasi vuonna 1854 Ballaratiin etsimään kultaa. Hän perusti leirin Eureka Leadin varrelle East Ballaratiin, jossa monet irlantilaiset kaivostyöläiset asettuivat.
Eureka-kapina ja Lalorin johtajuus
Ballaratin kultakentillä kasvoi tyytymättömyys valvontamaksuihin (license fee), viranomaisten kovakouraisuuteen ja kaivostyöläisten vähäisiin poliittisiin oikeuksiin. Nämä ongelmat keräsivät kaivostyöläisiä vastustusliikkeiksi, jotka vaativat muutoksia hallintoon ja äänioikeuden laajentamista. Lalor nousi näiden liikkeiden näkyväksi johtohahmoksi: hänet valittiin monien kaivostyöläisten keskuudessa puheenjohtajaksi ja järjestäjäksi.
Kapinan huipentuma oli 3. joulukuuta 1854, kun hallituksen joukot hyökkäsivät kaivostyöläisten leiriin, joka oli suojattu niin kutsutulla Eureka-muuri- eli stockade-linnoituksella. Taistelussa kaatui ja haavoittui useita ihmisiä; Lalor itse haavoittui vakavasti ja menetti myöhemmin osan vasemmasta kädestään luodin aiheuttaman vamman seurauksena. Vaikka kapina kukistettiin aseellisesti, sen julkinen vaikutus oli suuri: monet australialaiset säälivät kaivostyöläisten kohtaloa ja vaativat poliittisia uudistuksia.
Seuraukset ja poliittinen ura
Eurekan jälkeen monia kapinallisia vastaan nostetut syytteet johtuivat tuolloin paineista, mutta lopulta suurin osa syytteistä hylättiin tai syytetyt vapautettiin, mikä heijasti yleistä myötätuntoa kaivostyöläisiä kohtaan. Kapinan seurauksena Victorian hallinto otti käyttöön useita uudistuksia, kuten kaivostyöläisten oikeuksien parantamisen ja laajempia demokraattisia uudistuksia.
Peter Lalor siirtyi nopeasti poliittiseen uraan. Hänet valittiin Victorian lainsäätöelimeen edustamaan kaivosalueita, ja hän toimi pitkään parlamentissa. Myöhemmin hän toimi myös Victorian edustajainhuoneen puhujana (Speaker), mikä teki hänestä merkittävän vaikuttajan siirtokunnan poliittisessa elämässä. Lalorin poliittinen suunta oli kuitenkin muuttumassa: hänestä tuli ajan myötä konservatiivisempi ja maatalous- sekä omistajuusperusteisia intressejä tukevampi poliitikko, mikä aiheutti pettymyksen joidenkin entisten kannattajien keskuudessa.
Henkilökohtainen elämä ja perintö
Lalorin haava ja siitä seurannut käden menettäminen muistuttavat hänen osallistumisestaan kapinaan ja sen rajuista vaiheista. Hän jäi Australiassa pysyvästi ja vaikutti Victorian poliittiseen kehitykseen vuosikymmenten ajan. Peter Lalor kuoli 9. helmikuuta 1889.
Hänen perintönsä on kaksijakoinen: toisaalta hänet muistetaan rohkeana johtajana, jonka toiminta vauhditti demokraattisia uudistuksia Australiassa; toisaalta hänen myöhempi konservatiivinen politiikkansa ja siirtyminen tavallisen kaivostyöläisen intresseistä etäämmälle ovat herättäneet kritiikkiä. Eureka-lippu ja tapahtumat Ballaratissa ovat edelleen vahvoja australialaisen kansallisen muistamisen symboleja, ja Lalorin nimi esiintyy monissa muistomerkeissä ja paikannimissä ympäri Victoriaa.
- Keskeiset tapahtumat: saapuminen Australiaan 1852, osallistuminen Melbourne–Geelong-rautatien rakentamiseen, siirtyminen Ballaratiin 1854, johtaminen Eureka-kapinassa 3.12.1854, haavoittuminen ja myöh. menettää käsi.
- Poliittinen ura: valinta Victorian lainsäätöelimeen, pitkä vaikutuskausi, myöhemmin myös puhujana (Speaker) ja kiistanalainen siirtymä konservatiivisempiin linjoihin.
- Perintö: merkittävä hahmo Australian demokraattisen kehityksen historiassa; Eureka-kapina nähdään monille symbolina kansalaisoikeuksien ja äänioikeuden laajentumisesta.
Eureka Stockade
Vuonna 1854 kullankaivajat työskentelivät kultakentillä (alueella, jossa kultaa löydettiin) ja suuttuivat kullankaivuluvan hinnasta. Ballaratissa kaivostyöläiset perustivat Ballaratin reformiliiton ja vaativat muutoksia lakeihin. Lalor oli Reformiliiton puheenjohtaja. Erityisen raa'an lupajahdin jälkeen 30. marraskuuta 1854 kaivostyöläiset kokoontuivat yhteen Bakery Hillillä vaatien, että liitto tekisi jotain suojellakseen heitä poliisin väkivallalta. Kukaan tavallisista puhujista ei ollut paikalla, joten Lalor astui esiin ja piti innostavan puheen. Kapinalliset kaivostyöläiset liehuttivat uutta Eureka-lippuaan.
Hän sai kaivostyöläiset lupaamaan, että he suojelevat toisiaan sekä oikeuksiaan ja vapauksiaan. Hän kehotti kaivostyöläisiä hankkimaan aseita ja olemaan valmiina, jos poliisi ja hallituksen joukot hyökkäävät heidän kimppuunsa. Lalorista tuli liiton uusi johtaja. He rakensivat pienen linnakkeen eli stockadin Eurekaan itäiseen Ballaratiin. Tähän linnakkeeseen, EurekaStockadeen, hyökkäsi 275 hallituksen sotilasta 3. joulukuuta 1854 kello 3.00 aamulla. Kaksikymmentäkaksi kaivostyöläistä sai surmansa, ja Lalor loukkaantui vakavasti. Ystävät piilottivat hänet sotilailta, ja hän pääsi pakenemaan. Hänen vasen kätensä jouduttiin amputoimaan.
Politiikka
Eurekan jälkeen Lalor piileskeli Geelongissa, kunnes poliisi ja innokkaat palkkionmetsästäjät päättivät etsiä häntä. Hallitus muutti lakeja, ja kultakenttien kaivostyöläiset saivat valita ihmisiä parlamenttiin. Lalor valittiin marraskuussa 1855. Osana demokraattisia muutoksia Victoria sai perustuslain vuonna 1856, ja Lalor valittiin uuteen parlamenttiin. Hänen poliittiset näkemyksensä eivät olleet niin demokraattisia kuin Ballaratin kaivostyöläiset halusivat. Hän vastusti sitä, että kaikille annettaisiin äänioikeus, ja hän halusi, että osa parlamentin jäsenistä nimitettäisiin eikä valittaisi. Lalorista tuli useiden kaivosyhtiöiden vastuuhenkilö. Hän kannatti jopa kaivoksissaan työskentelevien kaivostyöläisten palkanalennuksia. Häntä pidettiin kiinnostuneempana rahasta ja vallasta kuin ihmisten oikeuksista. Vuonna 1859 hän vaihtoi parlamenttipaikkansa toiselle alueelle, eikä enää edustanut Ballaratin kaivostyöläisiä.
Tammikuussa 1871 Lalor menetti paikkansa vaaleissa. Hänestä tuli Clunesin vesikomission puheenjohtaja, jonka tehtävänä oli hankkia vettä Clunesin kaupunkiin. Hänet äänestettiin uudelleen parlamenttiin vuonna 1874. Vuonna 1875 hänestä tuli postipäällikkö (postipalvelusta vastaava) ja myöhemmin kauppa- ja tulliasioista vastaava komissaari. Vuosina 1880-1887 hän toimi lakiasäätävän kokouksen puhemiehenä. Lalorin vaimo ja tytär kuolivat vuonna 1887, ja hän sairastui myös diabetekseen, joten hän lopetti puhemiehenä toimimisen, mutta pysyi South Grantin edustajana kuolemaansa asti.
Hänen kuolemansa jälkeen Peter Laloria muistetaan Ballaratissa (Sturt ja Dawson Streetsin kulmassa) sijaitsevalla patsaalla, Melbournen esikaupunki on nimetty hänen mukaansa ja Australian parlamentissa on myös hänen mukaansa nimetty Lalor-niminen jaosto.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Milloin Peter Lalor on syntynyt?
V: Peter Lalor syntyi 5. helmikuuta 1827.
K: Mitä hänen isänsä teki?
V: Hänen isänsä Patrick edusti Queensin piirikuntaa alahuoneessa.
K: Minne Peter ja hänen veljensä menivät vuonna 1852?
V: Vuonna 1852 Peter ja hänen veljensä lähtivät Irlannista Australian Victoriaan.
K: Millaista työtä he tekivät Australiaan saavuttuaan?
V: Australiaan saavuttuaan he työskentelivät Melbournen ja Geelongin välisen rautatien rakentamisessa.
K: Mihin Peter meni etsimään kultaa vuonna 1853?
V: Vuonna 1853 Peter meni Ovens-joelle etsimään kultaa.
K: Minkä yrityksen hän perusti Melbournessa?
V: Hän perusti Melbournessa viiniä ja tupakkaa myyvän yrityksen.
K: Mistä hän päätti etsiä kultaa vuonna 1854?
V: Vuonna 1854 hän päätti mennä Ballaratiin etsimään kultaa.
Etsiä