Peter Lalor

Eureka Stockade

Vuonna 1854 kullankaivajat työskentelivät kultakentillä (alueella, jossa kultaa löydettiin) ja suuttuivat kullankaivuluvan hinnasta. Ballaratissa kaivostyöläiset perustivat Ballaratin reformiliiton ja vaativat muutoksia lakeihin. Lalor oli Reformiliiton puheenjohtaja. Erityisen raa'an lupajahdin jälkeen 30. marraskuuta 1854 kaivostyöläiset kokoontuivat yhteen Bakery Hillillä vaatien, että liitto tekisi jotain suojellakseen heitä poliisin väkivallalta. Kukaan tavallisista puhujista ei ollut paikalla, joten Lalor astui esiin ja piti innostavan puheen. Kapinalliset kaivostyöläiset liehuttivat uutta Eureka-lippuaan.

Hän sai kaivostyöläiset lupaamaan, että he suojelevat toisiaan sekä oikeuksiaan ja vapauksiaan. Hän kehotti kaivostyöläisiä hankkimaan aseita ja olemaan valmiina, jos poliisi ja hallituksen joukot hyökkäävät heidän kimppuunsa. Lalorista tuli liiton uusi johtaja. He rakensivat pienen linnakkeen eli stockadin Eurekaan itäiseen Ballaratiin. Tähän linnakkeeseen, EurekaStockadeen, hyökkäsi 275 hallituksen sotilasta 3. joulukuuta 1854 kello 3.00 aamulla. Kaksikymmentäkaksi kaivostyöläistä sai surmansa, ja Lalor loukkaantui vakavasti. Ystävät piilottivat hänet sotilailta, ja hän pääsi pakenemaan. Hänen vasen kätensä jouduttiin amputoimaan.

Politiikka

Eurekan jälkeen Lalor piileskeli Geelongissa, kunnes poliisi ja innokkaat palkkionmetsästäjät päättivät etsiä häntä. Hallitus muutti lakeja, ja kultakenttien kaivostyöläiset saivat valita ihmisiä parlamenttiin. Lalor valittiin marraskuussa 1855. Osana demokraattisia muutoksia Victoria sai perustuslain vuonna 1856, ja Lalor valittiin uuteen parlamenttiin. Hänen poliittiset näkemyksensä eivät olleet niin demokraattisia kuin Ballaratin kaivostyöläiset halusivat. Hän vastusti sitä, että kaikille annettaisiin äänioikeus, ja hän halusi, että osa parlamentin jäsenistä nimitettäisiin eikä valittaisi. Lalorista tuli useiden kaivosyhtiöiden vastuuhenkilö. Hän kannatti jopa kaivoksissaan työskentelevien kaivostyöläisten palkanalennuksia. Häntä pidettiin kiinnostuneempana rahasta ja vallasta kuin ihmisten oikeuksista. Vuonna 1859 hän vaihtoi parlamenttipaikkansa toiselle alueelle, eikä enää edustanut Ballaratin kaivostyöläisiä.

Tammikuussa 1871 Lalor menetti paikkansa vaaleissa. Hänestä tuli Clunesin vesikomission puheenjohtaja, jonka tehtävänä oli hankkia vettä Clunesin kaupunkiin. Hänet äänestettiin uudelleen parlamenttiin vuonna 1874. Vuonna 1875 hänestä tuli postipäällikkö (postipalvelusta vastaava) ja myöhemmin kauppa- ja tulliasioista vastaava komissaari. Vuosina 1880-1887 hän toimi lakiasäätävän kokouksen puhemiehenä. Lalorin vaimo ja tytär kuolivat vuonna 1887, ja hän sairastui myös diabetekseen, joten hän lopetti puhemiehenä toimimisen, mutta pysyi South Grantin edustajana kuolemaansa asti.

Hänen kuolemansa jälkeen Peter Laloria muistetaan Ballaratissa (Sturt ja Dawson Streetsin kulmassa) sijaitsevalla patsaalla, Melbournen esikaupunki on nimetty hänen mukaansa ja Australian parlamentissa on myös hänen mukaansa nimetty Lalor-niminen jaosto.