Diabetes (diabetes mellitus) – määritelmä, syyt, oireet ja hoito

Tyypin 1 diabetes mellitus

Tyypin 1 diabetes Mellitus syntyy, kun henkilön oma immuunijärjestelmä tuhoaa insuliinia valmistavan haiman osan. Kun haima ei tuota insuliinia, veressä oleva glukoosi eli sokeri ei pääse elimistön niihin osiin, jotka tarvitsevat sokeria elääkseen. Elääkseen tyypin 1 diabetesta sairastavan henkilön on käytettävä insuliinia koko loppuelämänsä ajan. Hänen on tarkistettava verensokeriarvonsa säännöllisesti, usein monta kertaa päivässä.

Tyypin 1 diabetesta esiintyy useimmiten nuorilla ihmisillä, mutta sitä voi esiintyä myös aikuisilla, joskin paljon harvemmin. Noin yhdellä kymmenestä diabeetikosta on tyypin 1 diabetes.

Tyypin 2 diabetes mellitus

Tyypin 2 diabetes Mellitus on hyvin erilainen sairaus kuin tyypin 1 diabetes. Tyypin 2 diabeteksessa henkilö valmistaa insuliinia, mutta joko insuliini ei toimi elimistössä niin kuin sen pitäisi tai insuliinia ei valmisteta riittävästi glukoosin käsittelyyn. Kun insuliini ei toimi niin kuin sen pitäisi, veressä oleva glukoosi (sokeri) ei pääse sokeria tarvitseviin kehon osiin.

Raskausdiabetes

Raskausdiabetes mellitus on kuin tyypin 2 diabetes. Sitä esiintyy joillakin naisilla raskauden aikana.

Muut diabetestyypit

Muita diabetestyyppejä ovat muun muassa:

• Aikuisten latentti autoimmuunidiabetes (LADA)
• Nuorten aikuistumisdiabetes (MODY).

Tyypin 2 diabetes esiintyy useimmiten iäkkäillä henkilöillä, jotka ovat ylipainoisia.

Tyypin 1 diabeteksen oireet alkavat yleensä äkillisesti. Tyypin 2 diabeteksessa oireet voivat olla lieviä tai niitä ei esiinny lainkaan. Näin ollen sitä on paljon vaikeampi havaita.

• Usein toistuva virtsaaminen
• Liiallinen jano
• Lisääntynyt nälkä
• Painonpudotus
• Hedelmäinen hengityksen haju
• Väsymys
• Kiinnostuksen ja keskittymisen puute
• Oksentelu ja vatsakipu (usein luullaan flunssaksi).
• Käsien tai jalkojen pistely tai puutuminen.
• Näön hämärtyminen
• Usein esiintyvät infektiot
• Hitaasti paranevat haavat
• Kastelu - lapsilla ja aikuisilla

Komplikaatiot ovat ongelmia, jotka johtuvat sairaudesta. Diabeteksen tapauksessa on olemassa kahdenlaisia komplikaatioita. Ensimmäinen tapahtuu nopeasti, ja siihen voidaan puuttua nopeasti. Tätä kutsutaan akuutiksi komplikaatioksi. Toisenlainen komplikaatio johtuu siitä, että verensokeri on liian korkea useiden vuosien ajan, ja sitä kutsutaan krooniseksi komplikaatioksi tai pitkäaikaiskomplikaatioksi.

Veren glukoosipitoisuuden ylittymistä kutsutaan "hyperglykemiaksi". Jos se on hyvin korkea, se voi aiheuttaa akuutteja komplikaatioita. Tyypin 1 diabeetikoilla yksi näistä komplikaatioista on diabeettinen ketoasidoosi, joka on hätätilanne ja jonka voi usein havaita hedelmäisestä hajusta hengityksessä. Toinen akuutti komplikaatio, joka on yleisempi tyypin 2 diabeetikoilla, on ei-ketoottinen hyperosmolaarinen kooma, joka on myös hyvin vaarallinen.

Liian matalaa verensokeria kutsutaan hypoglykemiaksi. Se voi myös aiheuttaa akuutteja komplikaatioita. Jos verensokeri on liian alhainen, diabeetikolla voi olla monia oireita, kuten hikoilua, vapinaa, vihaa (tai passiivisuuden tunnetta) ja mahdollisesti jopa pyörtymistä. Hypoglykemiaa sairastava diabeetikko voi olla sekava tai jopa tajuton. He saattavat vaikuttaa siltä, että ovat juoneet liikaa alkoholia. Vaikea hypoglykemia on erittäin vaarallinen ja voi aiheuttaa kuoleman. Hypoglykemian paras hoito on sen välttäminen. Jos se tapahtuu, glukoosia sisältävän ruoan (esimerkiksi pöytäsokerin) syöminen parantaa yleensä tilan nopeasti. Joskus sitä hoidetaan antamalla injektio glukagoniksi kutsuttua lääkettä. Glukagoni on haiman tuottama hormoni. Sillä on insuliinin vastakkainen vaikutus. Glukagonin antaminen saa veren glukoosipitoisuuden nousemaan pakottamalla varastoitunutta glukoosia vereen. Hypoglykemia johtuu yleensä liian suuresta diabeteslääkityksen määrästä, liian vähäisestä ravinnosta, liikunnasta tai näiden yhdistelmästä.

Krooniset komplikaatiot johtuvat useimmiten hyperglykemiasta (joka ei kuitenkaan ole niin korkea, että se aina aiheuttaisi akuutteja komplikaatioita). Se aiheuttaa vaurioita verisuoniin ja hermoihin. Verisuonten vaurioituminen voi lopulta aiheuttaa aivohalvauksia, sydänkohtauksia, munuaisten vajaatoimintaa, sokeutumista, ihohalvausten hidasta paranemista - jolloin myös infektioiden mahdollisuus kasvaa - ja jopa amputaatioita huonon verenkierron vuoksi (verenkierron heikkeneminen, yleensä jaloissa ja varpaissa). Hermovauriot voivat aiheuttaa sen, että diabeetikot eivät tunne kipua (tämä tapahtuu yleensä jaloissa). Tämä aiheuttaa heille enemmän vammoja, eivätkä he tajua satuttaneensa itseään. Hermovauriot voivat myös aiheuttaa kipua, vaikka varsinaista vammaa ei olisi. Kyseessä on eräänlainen haamukipu tai haamukipu. Kipu voi olla niin voimakasta, että vahvaa kipulääkitystä voidaan tarvita.

Korkean verensokerin aiheuttamien vahinkojen vuoksi on tärkeää hoitaa diabetes mellitusta. Tavoitteena on ylläpitää normaali verensokeritaso. Verensokerin normaali vaihteluväli on 80-120 mg/dl (milligrammaa glukoosia per desilitra verta) tai 3,5-7 mmol/l (millimoolia per litra verta). Nämä ovat eri tapoja ilmaista sama asia, aivan kuten jaardit ja metrit ovat eri etäisyyden mittayksiköitä.

Diabeetikoiden tulisi tarkistaa verensokerinsa usein. Näin varmistetaan, etteivät he saa hypoglykemiaa tai hyperglykemiaa. Glukometri on paristokäyttöinen mittauslaite, jolla tarkistetaan verensokeritaso. Diabeetikot kantavat glukometriä usein mukanaan ja tarkistavat verensokeritasonsa useita kertoja päivässä. He saattavat myös kärsiä voimakkaasta ummetuksesta ja tiheästä virtsaamisesta.

Lääkärit voivat käyttää myös hemoglobiini A1C -verikoetta. Tämä kirjoitetaan joskus Hgb-A1C tai muulla tavoin; vakiintunutta nimeä ei ole. Tämä kertoo lääkärille, mikä on ollut keskimääräinen verensokeri noin 90 viime päivän aikana. Jos taso on ollut liian korkea, se voi viitata siihen, että tarvitaan uutta lääkitystä, eri lääkeannoksia tai parempaa ruokavaliota.

Diabeetikkoja on seurattava diabeteksesta johtuvien komplikaatioiden merkkien varalta. Heidän on käytävä säännöllisesti silmälääkärillä, jotta voidaan tutkia, onko silmien verisuonet vaurioituneet. Jos tätä ei löydetä ja hoideta ajoissa, se voi aiheuttaa sokeutumisen. Diabeetikkojen virtsa tai veri on tutkittava säännöllisesti munuaisvaurion merkkien varalta. Heidän on tarkistettava jalkansa viiltojen, mustelmien, rakkuloiden jne. varalta vähintään joka päivä. Jalkoja on myös tarkistettava säännöllisesti hermovaurioiden, verenkiertohäiriöiden ja infektioiden varalta.

Tärkein tavoite diabeteksessa on pitää verensokeritaso mahdollisimman lähellä normaalia. Diabetesarvoista huolehtiminen edellyttää tietoisuutta. Sinun tulisi olla tietoinen verensokerisi tilasta, kuten siitä, milloin verensokeri nousee tai laskee. Koska se yleensä nousee syömisen jälkeen ja laskee liikunnan jälkeen, sen järkevä hoitaminen on usein monimutkaista ja vaatii yleensä huolellisuutta ja harkintaa. Hoito eroaa tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen välillä. Tyypin 1 diabetesta sairastavia hoidetaan insuliinilla. Tyypin 2 diabeetikot aloittavat yleensä ruokavaliolla, liikunnalla ja painonpudotuksella ja siirtyvät ehkä lääkitykseen (ja, vaikkakaan ei niin yleisesti, insuliiniin).

Koulutus on tärkeää molemmissa diabetestyypeissä. Diabeetikoiden on opittava ruokavaliosta. He oppivat arvioimaan ja seuraamaan, kuinka paljon hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa eri elintarvikkeissa on. He suunnittelevat ateriansa siten, että niissä on oikea määrä hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja. Tyypin 1 potilaat voivat päättää, kuinka paljon insuliinia he ottavat ennen ateriaa sen perusteella, kuinka paljon he syövät.

Diabeetikoiden on myös oltava varovaisia liikunnan suhteen. Liikunta on tärkeää terveyden ylläpitämiseksi, mutta voimakas tai pitkäaikainen liikunta voi aiheuttaa hypoglykemiaa. Tämän vuoksi diabeetikoiden on suunniteltava liikunta huolellisesti.

Verensokerin hallinnan lisäksi voidaan tarvita muita hoitoja. Diabeetikoilla on usein verisuonisairauksia, joten on tärkeää kiinnittää huomiota muihin sairauksiin, jotka voivat vaikuttaa verisuoniin. Diabetesta sairastavilla korkean verenpaineen (verenpainetaudin) ja korkean kolesterolin hoito on tavallista tärkeämpää. Molemmat näistä sairauksista vahingoittavat verisuonia. Hoidon tavoitteet voivat muuttua diabeetikoilla. Esimerkiksi ihmisillä, joilla ei ole diabetesta, verenpaineen tulisi olla 140/90 tai alle. Diabeetikoilla sen pitäisi olla 130/80 tai vähemmän.