Gaius Plinius Secundus (23 jKr. – 25. elokuuta 79 jKr.), joka tunnetaan paremmin nimellä Plinius vanhempi, oli merkittävä roomalainen kirjailija, luonnontieteilijä ja luonnonfilosofi. Hän oli myös sotilas- ja laivastoupseeri sekä läheinen ystävä keisari Vespasianuksen kanssa.
Elämä ja ura
Plinius syntyi noin vuonna 23 jKr. Pohjois-Italiassa, Comum-kaupungissa. Hän kuului ratsuväenluokkaan (equites) ja urallaan toimi mm. Rooman merivoimien eri komennustehtävissä. Myöhemmin hän toimi muun muassa Misenumin laivaston komentajana, mistä hänen roolinsa erikoisesti Vesuviuksen purkauksen yhteydessä muistetaan.
Hän käytti paljon aikaa kirjoittamiseen, tutkimuksiin ja kenttähavaintoihin: matkusti Italian ja Välimeren alueen maisemissa, tutki kasveja, eläimiä, mineraaleja ja maantiedettä sekä keräsi laajasti tietoa vanhemmista lähteistä.
Luonnonhistoria (Naturalis Historia)
Pliniuksen pääteos on tietosanakirjamainen Luonnonhistoria (Naturalis Historia), laaja teos, joka käsittää 37 kirjaa ja kattaa aiheita tähtitieteestä, maantieteestä ja antropologiasta eläintieteeseen, kasvitieteeseen, mineraaleihin, kaivoksiin ja metallityöhön sekä taidehistoriaan. Teos koottiin lukuisista aiemmista lähteistä ja omista havainnoista; se sisältää sekä systemaattista kuvausta että anekdootteja ja kansanperinnettä.
Vaikka Plinius ei aina erottanut tarkasti omia havaintojaan ja toisten kirjoittajien kertomuksia — ja vaikka osa teoksesta on virheellistä tai kulttuurisesti värittynyttä — Luonnonhistoria on erittäin arvokas lähde, koska se säilytti ja välitti monien antiikin kirjoittajien tietoja, jotka muuten olisivat menetetty. Teos vaikutti voimakkaasti keskiajalla ja renessanssin aikana luonnontieteelliseen ajatteluun ja tietokirjojen rakenteeseen.
Kuolema Vesuviuksen purkauksessa
Plinius vanhempi kuoli 25. elokuuta 79 jKr. Vesuviuksen purkauksen yhteydessä. Hänen nuorempi sukulaisensa, Plinius nuorempi, kirjoitti kuvauksen tapahtumista kahdessa kirjeessään, jotka ovat tärkein lähde Pliniuksen kuolemaan liittyen. Plinius vanhempi oli saanut tiedon podesta ja lähetti laivaston osan auttamaan paenneita rannikkoalueilla; hän myös päätti lähteä merelle pelastaakseen ja etsiäkseen tietoa purkauksesta.
Kun hän saapui Stabiae-nimisen paikan läheisyyteen, purkauksen tuhkapilvi ja kaasut olivat pahentaneet tilannetta. Pliniuksen kuolinsyyksi on esitetty myrkyllisten höyryjen hengittämistä tai tukehtumista tuhkaan; hänen ruumiinsa löydettiin myöhemmin kuolleena omasta teltastaan. Pliniuksen yritys pelastaa ystävänsä ja tämän perhe samoin kuin hänen kuolemansa jäivät elämään Pliny nuoremman kirjeiden kautta.
Perintö
Plinius vanhemman teokset ja erityisesti Luonnonhistoria säilyttävät runsaasti tietoa antiikin luonnontieteistä ja -kulttuurista. Hänen työtään luetaan sekä historiallisen lähteenä että esimerkkinä varhaisen tietokirjallisuuden järjestämisestä. Vaikka moderni tiede on kumonnut monia hänen väitteitään, hänen järjestelmällinen kokoamistyönsä auttoi säilyttämään tietoa, joka olisi muuten voinut kadota.
Plinius muistetaan myös esikuvana tiedonhankkijana: uteliaana, matkustavana ja laajasti lukeneena tutkijana, joka pyrki yhdistelemään eri tieteenalojen havaintoja kokonaiskuvaksi luonnosta.
Pliniuksen elämästä ja teoksista saa lisätietoa sekä antiikin lähteistä että nykyaikaisesta tutkimuksesta, ja hänen nimensä liitetään edelleen intohimoiseen luonnon tuntemiseen ja tietoisuuden levittämiseen.