Tietosanakirja tai ensyklopedia on kokoelma tietoa, yleensä järjestettyjä artikkeleiksi tai merkinnöiksi ja julkaistuina kirjoina tai sarjoina. Tietosanakirjoja voidaan kutsua myös sanakirjoiksi, jos ne sisältävät lyhyempiä määritelmiä tai selityksiä eri sanoista ja käsitteistä.
Kaikki tietosanakirjat olivat alun perin painettuja, kunnes 1900-luvun lopulla osa niistä julkaistiin myös CD-ROM-levyillä ja Internetissä. 2000-luvulla suurin osa uusista tietosanakirjoista on ensisijaisesti verkossa julkaistuja. Suurin englanninkielinen tietosanakirja on englanninkielinen Wikipedia, joka sisältää miljoonia artikkeleita ja perustuu vapaaehtoisiin toimittajiin ja yhteisölliseen muokkaamiseen. Toisinaan mainitaan myös Encyclopædia Britannica, joka pitkään oli suurin painettu yleisteos; Britannica kuitenkin lopetti säännöllisen painetun julkaisun vuonna 2012 ja toimii nykyisin pääosin verkossa. Molemmista lähteistä voi löytää tietoa hyvin monenlaisista aiheista, mutta niiden toimitukselliset mallit eroavat toisistaan.
Historia
Kirjasarjoja ja kokoelmia, joiden tarkoituksena oli koota laajasti ihmisen tietoa, on julkaistu tuhansien vuosien ajan. Tunnettu varhainen esimerkki on roomalaisen luonnontutkijan Plinius vanhemman teos Luonnonhistoria. Nimitys "tietosanakirja" juontuu 1500-luvulta ja tarkoitti silloin pyrkimystä koottuun tai "täydelliseen" tietoon. Ranskalainen filosofi Denis Diderot oli keskeinen hahmo, kun hänen ja muiden toimittama Encyclopédie 1700-luvulla esitteli laajan, useiden kirjoittajien yhteistyönä syntyneen tietokokoelman.
Julkaisemisen ja järjestämisen käytännöt
Kirjapainon keksimisen jälkeen tiedon kokoamisessa alettiin erottaa sanakirjat ja laajat tietosanakirjat: jälkimmäiset sisälsivät pitkiä artikkeleita tai esseitä eri aiheista. Tietosanakirjat voivat olla yleisteoksia, jotka kattavat monenlaisia aihealueita, tai erikoistuneita teoksia tietylle tieteenalalle tai ammattialalle. Esimerkiksi tieteen sanakirjaa saatettiin pitää tietosanakirjana, jos se sisälsi laajoja esseitä tai kappaleita, pidettiin asiantuntevina esityksinä kyseiseltä alalta.
Järjestämistapoina on käytetty sekä aiheittain ryhmittelyä että aakkosellista järjestystä. Monet myöhemmät teokset luopuivat aiheittaisesta rakenteesta ja laittoivat eri aiheita käsittelevät esseet aakkosjärjestykseen sen sijaan, että ne olisi ryhmitelty tiukasti tieteenalojen mukaan. Sana "ensyklopedia" on myös otettu monien teosten otsikkoon, viitaten laajempaan pyrkimykseen kattavaan tietoon.
Nykyaikaiset verkkoversiot ja toimintamallit
Modernit tietosanakirjat toimivat eri malleilla:
- Perinteinen toimituksellinen malli: kustantajat palkkaavat asiantuntijoita kirjoittamaan, tarkistamaan ja päivittämään artikkeleita; tällainen malli soveltui erityisesti painettuihin ja kaupallisiin teoksiin.
- Yhteisöllinen malli: artikkeleita voi muokata suuri joukko vapaaehtoisia (esimerkiksi Wikipedia), ja muokkauksia valvotaan yhteisön käytäntöjen sekä teknisten työkalujen avulla.
- Hybridimallit: osa verkkojulkaisuista käyttää asiantuntijoita ja toimitustiimejä mutta ottaa myös vastaan käyttäjien ehdotuksia ja korjauksia.
- Maksullinen vs. ilmainen: jotkin palvelut vaativat tilausta tai maksua, toiset ovat vapaasti käytettävissä.
Britannican kaltaiset kustantamot perustettiin julkaisemaan laajoja tietosanakirjoja yksityisasiakkaille ja kirjastoille myytäväksi. Näissä malleissa kustantajat usein palkkasivat satoja asiantuntijoita kirjoittamaan artikkeleita sekä lukemaan ja valitsemaan niitä. Internet-aikakaudella jotkin verkkotietosanakirjat antoivat maksavien asiakkaidensa lähettää artikkeleita muista tietosanakirjoista; toiset hyväksyivät kirjoituksia myös ei-maksavilta käyttäjiltä (kirjautumattomilta tai rekisteröitymättömiltä käyttäjiltä), jolloin sisältö syntyy yhteisöllisesti.
Luotettavuus ja käyttö
Tietosanakirjan luotettavuus riippuu toimitustavasta, lähteiden käytöstä ja päivityskäytännöistä. Lukijan kannattaa huomioida
- onko artikkeli toimituksellisesti tarkistettu tai asiantuntijan kirjoittama;
- onko artikkeli viitteistetty ja mistä lähteistä tieto on peräisin;
- päivitetäänkö sisältöä säännöllisesti ja näkyykö muokkaushistoria (verkkopalveluissa);
- onko sisältö tarkoitettu yleiskatsaukseksi vai syvälliseksi tieteelliseksi artikkeliksi.
Tietosanakirjat ovat edelleen tärkeä lähtökohta tiedonhakuun: ne tarjoavat nopeasti yleiskuvan aiheesta ja viitteitä jatkolukemiseen. Syvällisempää tai tieteellisesti tarkastettua tietoa haettaessa on hyvä tarkistaa lähteet ja täydentää haku luotettavista tieteellisistä julkaisuista tai erikoisalan käsikirjoista.
