Sarah Siddons — walesiläinen tragedianäyttelijä, tunnettu Lady Macbeth
Sarah Siddons (1755–1831) — walesiläinen tragedianäyttelijä, ikoninen Lady Macbeth. Syväeläytyvä Shakespeare-tulkinta, joka määritteli 1700-luvun näyttämötaiteen.
Sarah Siddons (5. heinäkuuta 1755 – 8. kesäkuuta 1831) oli walesiläinen näyttelijä, joka nousi 1700-luvun loppupuolen ja 1800-luvun alun Englannin merkittävimmäksi tragedianäyttelijäksi. Hänet muistetaan erityisesti Shakespearen Lady Macbethin
Varhainen elämä ja perhe
Siddons syntyi walesiläiseen näyttelijäperheeseen ja oli vanhin lapsi. Hän oli John Philip Kemblen, Charles Kemblen, Stephen Kemblen, Ann Hattonin ja Elizabeth Whitlockin vanhempi sisar. Perheen vaikuttava teatteritausta antoi hänelle mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä näyttelijänä jo nuorena.
Ura ja merkittävät esiintymiset
Siddons aloitti uransa muuttuvissa päänäyttämöissä ja nousi vähitellen kuuluisuuteen niin provinssilavoilla kuin Lontoon tärkeimmillä teattereilla. Hän esiintyi muun muassa Lontoon suurilla näyttämöillä ja oli erityisen suosittu tragedioiden rooleissa. Sarah Siddonsin tyyli oli hillitty mutta voimakas: hän painotti rooliensa tunnekeskeisyyttä ja arvokasta läsnäoloa.
Lady Macbeth ja taiteellinen vaikutus
Vaikka Siddons esitti monia traagisia rooleja, hänet yhdistetään erityisesti Lady Macbethin hahmoon. Hänen tulkintansa korosti hahmon sisäistä ristiriitaa ja moraalista painolastia, ja se vakiinnutti hänen asemansa aikakauden merkittävimpänä tragedianäyttelijänä. Siddonsin esiintymisistä tehtiin myös tunnettuja muotokuvia; taiteilija Joshua Reynolds kuvasi hänet muun muassa nimikkeellä "The Tragic Muse", ja niin kutsuttu "Siddons' attitude" viittaa hänen vaikutusvaltaiseen esiintymisasentoonsa, joka jäi yleiseen visuaaliseen muistikuvaan.
Työtapa ja vastaanotto
Siddonsin näyttelijäntyöä luonnehdittiin usein suureksi arvokkuudeksi, voimakkaaksi tunneilmaisuksi ja tarkaksi psykologiseksi tulkinnaksi. Arvostelijat ja yleisö ihailevat hänen kykyään tehdä traagisista hahmoista inhimillisiä ja koskettavia. Hänen maineensa ulottui laajalti Britanniaan ja vaikutti seuraaviin näyttelijäsukupolviin.
Elämäntyö ja perintö
Siddons jätti pitkän ja vaikutusvaltaisen uran, ja häntä pidetään yhtenä englantilaisen näyttämötaiteen keskeisistä hahmoista 1700–1800-lukujen vaihteessa. Hänen tulkintansa Shakespearen ja muiden tragedioiden naisrooleista määrittelivät osaltaan aikakauden näyttämöestetiikkaa. Siddonsin elämästä ja urasta on kirjoitettu runsaasti, ja hänen kuvansa ja muistokuvansa ovat säilyttäneet aseman teatterihistoriassa.
Kuolema
Sarah Siddons kuoli 8. kesäkuuta 1831. Hänen perintönsä elää edelleen teatteritutkimuksessa ja näyttämökäytännöissä, ja hänet muistetaan esikuvallisena tragedianäyttelijänä, jonka esiintymiset koskettivat niin aikalaisia kuin myöhempiä katsojia.
Elämäkerta
Nuoret
Hän syntyi Sarah Kemble Breconissa, Brecknockshiressä, Walesissa. Hän oli näyttelijä ja johtaja Roger Kemblen vanhin tytär. Hän matkusti seurueensa kanssa, johon kuului suurin osa hänen perheenjäsenistään ja Sarah "Sally" Ward.
Näyttelemisestä oli vasta tulossa kunnioitettava ammatti naiselle. Aluksi hänen vanhempansa eivät pitäneet siitä, että hän oli päättänyt ryhtyä näyttelijäksi.
Ura
Vuonna 1774 Siddons sai ensimmäisen menestyksensä Belvideran roolissa Thomas Otwayn teoksessa Venice Preserved. Tämän roolin ansiosta David Garrick huomasi hänet. Myöhemmin Garrick lähetti jonkun katsomaan, miten hän näytteli Calista Thomas Rowen Fair Penitent -teoksessa. Tämän jälkeen hänet kiinnitettiin Drury Lanelle. Hän oli kokematon. Tämän ja muiden tekijöiden vuoksi hänen ensimmäiset esiintymisensä Portiana Venetsian kauppias -näytelmässä ja muissa rooleissa eivät saaneet hyvää vastaanottoa. Hän sai Drury Lanen johtajalta viestin, jonka mukaan hänen palveluksiaan ei enää tarvittaisi. Hän oli omien sanojensa mukaan :
joka karkotettiin Drury Lanelta kelvottomana ehdokkaana maineeseen ja onneen.
Vuonna 1777 hän lähti leikkimään maakuntiin. Seuraavien kuuden vuoden ajan hän työskenteli maakuntien, erityisesti Yorkin ja Bathin seurueissa. Hänen maineensa kasvoi. Hänen seuraava Drury Lane -esiintymisensä 10. lokakuuta 1782 oli hyvin erilainen. Hän oli välitön sensaatio, kun hän näytteli nimiroolin Garrickin sovituksessa Thomas Southernen näytelmästä Isabella, or, The Fatal Marriage.
Hänen tunnetuin roolinsa oli Lady Macbeth. Koska hän osasi hyvin ilmaista tunteita näyttellessään Lady Macbethin murhanhimoisia intohimoja, hän pystyi vangitsemaan yleisönsä. Lady Macbeth oli näytelmä, joka sopi parhaiten hänen näyttelemiseensä. Hän oli pitkä ja hänellä oli silmiinpistävä vartalo, loistava kauneus, voimakkaan ilmeikkäät silmät ja juhlallisen arvokas käytös. Tämän ansiosta hän pystyi pitämään hahmoa omana itsenään.
Lady Macbethin jälkeen hän esitti Desdemonaa Othellossa, Rosalindia elokuvassa As You Like It, Ofeliaa ja Volumniaa, kaikki suurella menestyksellä. Kuningatar Katariinassa hän löysi roolin, joka sopi hänen näyttelijänlahjoilleen lähes yhtä hyvin kuin Lady Macbethin rooli.
Se oli alku kahdellekymmenelle vuodelle, joiden aikana hän oli Drury Lanen kuningatar. Hänen julkisuusasemaansa on kutsuttu "myyttiseksi" ja "monumentaaliseksi". "1780-luvun puoliväliin mennessä Siddons oli vakiintunut kulttuuri-ikoniksi". Hän sekoittui Lontoon yhteiskunnan kirjalliseen ja sosiaaliseen eliittiin. Hän tunsi sellaisia ihmisiä kuin Samuel Johnson, Edmund Burke, Hester Thrale Piozzi ja William Windham.
Vuonna 1802 hän jätti Drury Lanen. Sen jälkeen hän esiintyi ajoittain kilpailevan teatterin, Covent Gardenin, näyttämöllä. Siellä hän antoi 29. kesäkuuta 1812 ehkä teatterihistorian erikoisimman jäähyväisesityksen. Hän esitti kuuluisinta rooliaan, Lady Macbethia, ja yleisö kieltäytyi antamasta näytelmän jatkua unissakävelykohtauksen päätyttyä. Lopulta, kuilun myrskyisien suosionosoitusten jälkeen, esirippu aukesi uudelleen ja Siddons löydettiin istumasta omissa vaatteissaan ja hahmossaan - minkä jälkeen hän piti yleisölle tunteikkaan kahdeksan minuutin mittaisen jäähyväispuheen.
Rouva Siddons vetäytyi virallisesti näyttämöltä vuonna 1812, mutta esiintyi edelleen erityistilaisuuksissa. Hänen viimeinen esiintymisensä oli 9. kesäkuuta 1819 Lady Randolphina John Home's Douglasissa.
Henkilökohtainen elämä
Hän aloitti Lady Greatheadin palvelijattarena Guy's Cliffe Housessa, lähellä Saxon Mill -tehtaan lähellä Coventry Roadilla, Warksissa.
Vuonna 1773, 18-vuotiaana, hän meni naimisiin näyttelijä William Siddonsin kanssa. Perheensä kanssa hänellä ei ollut yhtä paljon onnea. Hän sai seitsemän lasta, mutta viisi heistä kuoli. Hänen avioliittonsa William Siddonsin kanssa aiheutti monia ongelmia. He eivät voineet erota, mutta he erosivat ja asuivat eri paikkakunnilla.
Kuolema
Sarah Siddons kuoli vuonna 1831 Lontoossa. Hänet on haudattu Saint Mary's Cemetery at Paddington Greeniin.
Sarah Siddons Eufrasiana Arthur Murphyn teoksessa The Grecian Daughter, Theatre Royal, Drury Lane, vuonna 1782.
Reynoldsin muotokuva
Sir Joshua Reynolds maalasi kuuluisan muotokuvansa "Rouva Siddons traagisena muusana" vuonna 1784 (ks. Infobox) ja signeerasi sen tämän mekon helmaan, "sillä", hän sanoi hänelle, "olen päättänyt jäädä jälkipolville sinun vaatteesi helmaan".
Vuonna 1950 Joseph Mankiewicz näki muotokuvan ja päätti, että se sopisi All About Eve -elokuvan alkukohtauksen lavasteeksi. Kohtaus avattiin silloisen kuvitteellisen Sarah Siddons Society -seuran juhlasalissa. Tilaisuudessa luovutetaan Sarah Siddons -palkintopatsas, jonka esikuvana on Sarah Siddons traagisena muusana. Huippukohtauksen juhlissa maalaus on näkyvästi esillä Bette Davisin ja Marilyn Monroen välissä. Muotokuva hallitsee myös loppukohtausta, kun Anne Baxter siirtyy sen ohi.
Vuonna 1957 Bette Davis esitti Sarah Siddonsia maalauksen uudelleenluonnoksessa, joka järjestettiin osana Mestareiden näytelmää.
Sir Joshua Reynoldsin Sarah Siddons traagisena muusana, maalaus The Huntingtonissa, San Marinossa, Kaliforniassa.
Kulttuuriviittaukset
Kun All About Eve julkaistiin, Sarah Siddons -palkinto oli puhtaasti fiktiivinen palkinto. Nyt on kuitenkin olemassa amerikkalainen Sarah Siddons Award -palkinto teatterin draamallisista saavutuksista: aito ja arvostettu palkinto, joka on nimetty Siddonsin kunniaksi. Palkinnon jakaa vuosittain Chicagossa "Sarah Siddons Society".
Lontoon metron Vickersin rakentama sähköveturi on nimetty hänen mukaansa. Metropolitan Line -linjalla käytettyä veturia nro 12 käytettiin muiden vetureiden ohella vuoteen 1961 asti. Se on maalattu ruskeankeltaiseksi, ja se on nyt ainoa kahdestakymmenestä veturista, joka on säilynyt käyttökuntoisena. . []
Michael Corby, 1970-luvun The Babys -yhtyeen perustaja, on tiettävästi Sarah Siddonsin iso-iso-iso-iso-lapsenlapsenlapsenlapsi. []
Aiheeseen liittyvät sivut
- Kemble-perhe
Etsiä