Thomas Wolsey — Englannin kardinaali ja Henrik VIII:n valtiojohtaja (1471–1530)

Thomas Wolsey — vaikutusvaltainen Englannin kardinaali ja Henrik VIII:n valtiojohtaja (1471–1530). Nousu vallan huipulle, vaikutusvalta ja lopullinen romahdus.

Thomas Wolsey (syntynyt noin 1471–1476 Ipswichissä, Suffolkissa; kuollut 29. marraskuuta 1530) oli englantilainen kirkkoherra ja valtiomies, joka nousi 1500-luvun alun vaikutusvaltaisimmaksi valtiojohtajaksi kuningas Henrik VIII:n hallituskaudella. Hänet nimitettiin kardinaaliksi vuonna 1515 ja hän toimi pitkään kuninkaan luottomiehenä, kunnes joutui 1529 valtakunnan politiikasta syrjään ja kuoli pian sen jälkeen.

Tausta ja nousu

Wolsey syntyi vaatimattomaan perheeseen Ipswichissä. Hän opiskeli Oxfordissa (Magdalen College), ja uran alkuvaiheessa hän palveli useita vaikutusvaltaisia kirkollisia ja hovihenkilöitä. Henrik VIII:n noustua valtaistuimelle Wolsey sai nopeasti kuninkaan suosion: hänestä tuli hovin almoner, myöhemmin useiden hiippakuntien piispa ja lopulta arkkipiispa. Wolsey kokosi suuren määrän kirkollisia ja maallisia virkoja, mikä teki hänestä valtakunnan rikkaimman miehen ja keskeisen vallan käyttäjän.

Valtatyö ja hallinto

Wolsey toimi pitkään kuninkaan pääministerinä ja Lord Chancellorin kaltaisissa tehtävissä. Hän järjesti hallinnon keskittämistä, tehosti oikeuslaitosta ja käytti muun muassa Star Chamber -oikeutta ylläpitämään julkista järjestystä ja ratkaisemaan riitoja. Hän oli tehokas järjestelmällinen virkamies, joka pyrki vakauttamaan maakuntien hallintoa ja valtiontaloutta, mutta samalla hänen valtansa ja moninkertaiset tulolähteensä herättivät kateutta ja vastustusta.

Ulkopolitiikka ja diplomaattinen rooli

Wolsey oli Henrik VIII:n ulkopolitiikan keskeinen johtaja. Hän neuvotteli merkittäviä sopimuksia ja järjesteli liittoutumia Euroopan suurvaltojen välillä. Tunnetuimpia diplomatian saavutuksia olivat 1518 solmittu yleinen rauhanehdotus (Treaty of London) ja 1520 järjestetty näyttävä valtiollinen tapaaminen Ranskan kuninkaan kanssa, kuuluisa Field of the Cloth of Gold. Hän pyrki tasapainottamaan suhteita Ranskan ja Habsburgien valtakunnan välillä, mutta Euroopan tapahtumat, kuten Rooman ryöstö 1527 ja keisari Kaarle V:n vaikutusvalta, rajoittivat hänen toimintamahdollisuuksiaan.

Avioliittoasiat ja syyt valtakauden päättymiseen

Wolseyn maine ja asema romahtivat osittain sen vuoksi, ettei hän onnistunut hankkimaan kuninkaalle haluttua ratkaisua avioliittoon liittyvään kysymykseen: Henrik halusi mitättömäksi todetuksi avioliiton Aragonin Katariinan kanssa ja uusi avioliitto Anne Boleynin kanssa, mutta paavin poliittinen asema ja kansainväliset paineet estivät nopean ratkaisun. Wolsey yritti neuvotella mitätöintiä ja käytti laajoja legitaalivaltuuksia, mutta epäonnistui. Vuonna 1529 häntä syytettiin praemunire-rikkomuksista (kutsuttaessa kirkollisen vallan asettamisesta maan lain yläpuolelle), hän menetti asemansa ja kuninkaan luottamuksen.

Vankilaan johtanut tuomio ja kuolema

Wolsey määrättiin palaamaan Lontooseen ja pidätettäväksi, ja hänet nimitettiin syytteeseen. Matkalla kohti oikeudenkäyntiä Wolsey sairastui ja kuoli 29. marraskuuta 1530 Leicesterissä ennen kuin häntä saatiin saattaa oikeuden eteen. Kuolema päätti hänen poliittisen uransa, mutta ei poistanut keskustelua hänen toiminnastaan ja motiiveistaan.

Perintö

Wolsey jätti jälkeensä moninaisia vaikutuksia: hän oli tehokas ja käytännöllinen järjestelijä, joka pyrki vahvistamaan keskushallintoa ja uudistamaan oikeusjärjestelmää. Samalla hänen valtapyrkimyksensä, suuri omaisuus ja kirkollisten virkojen sekalainen kerryttäminen synnyttivät kritiikkiä ja vihamiehiä. Wolsey oli myös merkittävä kulttuurin ja koulutuksen suojelija: hän perusti Oxfordiin Korttelin, Cardinal College'n (myöhemmin Christ Church), ja rakennutti suuren osan nykyisestä Hampton Courtin palatsista.

Historiallisesti Wolsey nähdään sekä taitavana diplomaattina ja hallinnollisena uudistajana että esimerkkinä vallan väärinkäytöstä ja liiallisesta itsekkyydestä. Hänen kokemuksensa heijastavat 1500-luvun Englannin poliittisia ja uskonnollisia murroksia sekä kuninkaallisen vallan kasvua.

Hae kirjaimella