D. B. Cooper | mies, joka kaappasi lentokoneen 24. marraskuuta 1971

D. B. Cooper (tunnetaan myös nimellä Dan Cooper) on peitenimi miehelle, joka kaappasi lentokoneen 24. marraskuuta 1971. Tuohon aikaan lentomatkustajia ei tutkittu ennen koneeseen nousua. Hän kuljetti pommin Portlandin (Oregon) ja Seattlen (Washington) välisellä lennolla. Hän sai lunnaiksi 200 000 dollaria. Hän hyppäsi lentokoneesta, joka oli Boeing 727. Kun hän hyppäsi, kone oli Tyynenmeren luoteisosassa, ehkä Woodlandin yläpuolella Washingtonissa. Vuosien varrella on mainittu satoja epäiltyjä, mutta vakuuttavia todisteita siitä, kuka Cooper oli tai missä hän asui, ei ole löytynyt. FBI uskoo, ettei hän selvinnyt hypystä. Useat ihmiset ovat yrittäneet selittää, mitä hypyn jälkeen tapahtui. Osa näistä selityksistä on ristiriidassa keskenään.

Koska kukaan ei odottanut hänen hyppäävän ja koska sen jälkeisistä tapahtumista tiedetään vain vähän, ihmiset ovat edelleen kiinnostuneita tapauksesta. Cooperin tapaus (FBI:n antama koodinimi "Norjak") on edelleen ratkaisematon mysteeri.

Tapaus on kuuluisa todisteiden puutteesta. Muutamia tärkeitä johtolankoja on kuitenkin ilmennyt. Vuoden 1978 lopulla löydettiin kyltti, jossa oli ohjeet siitä, miten 727-koneen takaportaat lasketaan alas, vain muutama lentominuutti Cooperin suunnitellulta pudotusalueelta pohjoiseen. Tämän uskotaan olevan peräisin sen koneen takaportaista, josta Cooper hyppäsi. Helmikuussa 1980 kahdeksanvuotias Brian Ingram löysi Columbia-joen rannalta 5 880 dollaria mätäneviä 20 dollarin seteleitä. Cooperin virallinen fyysinen kuvaus on pysynyt muuttumattomana, ja sitä pidetään luotettavana. Lentoemännät Schaffner ja Mucklow, jotka viettivät eniten aikaa Cooperin kanssa, haastateltiin samana iltana eri kaupungeissa, ja he antoivat lähes identtiset kuvaukset: noin 1,78 metriä pitkä, 82 kiloa painava, nelikymppinen, läheltä katsoen lävistävä^{[ ei ole annettu lähteessä]} ruskeat silmät ja ruskehtava iho. Koska solmioklipsi oli kiinnitetty vasemmalle puolelle, on mahdollista, että Cooper oli vasenkätinen; hän poltti Raleigh Cigerettejä ja joi Bourbonia ja soodaa.Vaikka hän tiesi, että ilmalentokonetta voitiin laskea alas, Cooperin oli kysyttävä, miten ilmalentokonetta käytettiin, mikä osoittaa, että vaikka hän tiesi ilmalentokoneesta, hänellä ei ollut käytännön kokemusta sen käytöstä.

Agentit arvelivat, että Cooper otti peitenimensä suositusta ranskankielisestä belgialaisesta sarjakuvasarjasta, jossa esiintyi kuvitteellinen sankari Dan Cooper, Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien koelentäjä, joka osallistui lukuisiin sankarillisiin seikkailuihin, kuten laskuvarjohyppyihin. (Eräässä sarjan kannessa, joka on kuvattu FBI:n verkkosivustolla, koelentäjä Cooper hyppää laskuvarjolla.) Koska Dan Cooper -sarjakuvia ei koskaan käännetty englanniksi eikä niitä tuotu Yhdysvaltoihin, he arvelivat, että hän oli törmännyt niihin palvelusmatkallaan Euroopassa. Koska Cooper ei ainoastaan vaatinut lunnaita "uusissa amerikkalaisissa valuutoissa" vaan saattoi myös käyttää Dan Cooperin sarjakuvanimeä, on arveltu, että "D.B. Cooper" saattoi olla kanadalainen. Vuonna 2007 FBI paljasti myös, että Cooper oli valinnut hänelle toimitetuista kahdesta ensisijaisesta laskuvarjosta vanhemman, eikä teknisesti parempaa ammattilaisurheiluvarjoa, ja että kahdesta varavarjosta hän valitsi "nuken", käyttökelvottoman yksikön, jossa oli ommeltu varjo ja joka oli tarkoitettu luokkahuoneessa tapahtuviin esittelyihin, vaikka kokenut laskuvarjohyppääjä olisi huomannut, että se ei ollut toiminnassa. Hän käytti myös sen toimivan laskuvarjon narua, jolla hän hyppäsi, rahapussin kiinnittämiseen. Cooper näytti tuntevan Seattlen alueen ja saattoi olla ilmavoimien veteraani, koska hän todisti tunnistaneensa Tacoman kaupungin ilmasta, kun suihkukone kiersi Puget Soundia, ja koska hän totesi Mucklow'lle täsmällisesti, että McChordin ilmavoimien tukikohta sijaitsi noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä Seattle-Tacoman lentoasemalta - tämä on yksityiskohta, jota useimmat siviilit eivät tiedä tai kommentoi. Hänen taloudellinen tilanteensa oli hyvin todennäköisesti epätoivoinen. FBI:n eläkkeelle jääneen tutkinnanjohtajan Ralph Himmelsbachin mukaan kiristäjät ja muut rikolliset, jotka varastavat suuria rahasummia, tekevät sen lähes aina siksi, että he tarvitsevat sitä kiireellisesti; muuten rikos ei ole huomattavan riskin arvoinen. Olettaen, että Cooper ei ollut laskuvarjojääkäri vaan ilmavoimien veteraani, erikoisagentti Larry Carr, joka johti Cooperin tutkintaryhmää vuodesta 2006 sen lakkauttamiseen vuonna 2016, ehdotti mahdollisuutta, että hän oli lentokoneen rahdinkuljettaja. Tällainen tehtävä olisi antanut hänelle tietoa ja kokemusta ilmailualalta, ja kuormaajat - koska he heittävät lastia lentävistä lentokoneista - käyttävät hätävarjoja ja saavat alkeellisen hyppykoulutuksen. Tällainen koulutus olisi antanut Cooperille laskuvarjoja koskevan käytännön tietämyksen, mutta "ei välttämättä riittävää tietämystä, jotta hän olisi selvinnyt hengissä hyppäämisestä".

FBI suhtautui epäilevästi Cooperin selviytymismahdollisuuksiin ja päätteli, että häneltä puuttuivat ratkaisevat laskuvarjohyppytaidot ja kokemus. "Alun perin ajattelimme, että Cooper oli kokenut hyppääjä, ehkä jopa laskuvarjojääkäri", Carr sanoi. "Tulimme muutaman vuoden kuluttua siihen tulokseen, että tämä ei yksinkertaisesti pitänyt paikkaansa. Kukaan kokenut laskuvarjohyppääjä ei olisi hypännyt pilkkopimeässä yössä, sateessa, 172 mailin tuntinopeudella [77 m/s] puhaltava tuuli kasvoillaan, jalassaan lenkkarit ja trenssitakki. Se oli yksinkertaisesti liian riskialtista. Hän ei myöskään huomannut, että hänen varavarjonsa oli vain harjoitusvarjo ja se oli ommeltu kiinni, minkä ammattitaitoinen laskuvarjohyppääjä olisi tarkistanut." Cooper ei myöskään ottanut kypärää mukaansa tai pyytänyt sitä, ja hän hyppäsi marraskuussa Washingtonin osavaltion yläpuolella toimimattomalla laskuvarjolla todennäköiseen -9 °C:n (15 °F) tuuleen 3 000 metrin (10 000 jalan) korkeudessa ilman asianmukaista suojaa äärimmäistä tuulen kylmyyttä vastaan.

 FBI arveli alusta alkaen, että Cooper ei selvinnyt hypystään. "Hän sukelsi erämaahan ilman suunnitelmaa, ilman oikeita varusteita ja niin kamalissa olosuhteissa, ettei hän luultavasti edes saanut varjoaan auki", Carr sanoi. Vaikka hän laskeutuisikin turvallisesti, agentit väittivät, että selviytyminen vuoristoisessa maastossa talven alkaessa olisi ollut lähes mahdotonta ilman rikoskumppania ennalta määrätyssä laskeutumispaikassa. Tämä olisi edellyttänyt tarkasti ajoitettua hyppyä, mikä puolestaan olisi edellyttänyt yhteistyötä lentohenkilökunnalta. Ei ole todisteita siitä, että Cooper olisi pyytänyt tai saanut miehistöltä apua, eikä siitä, että hänellä olisi ollut selkeää käsitystä siitä, missä hän oli hypätessään myrskyisään, pilviseen pimeyteen. National Geographicin vuonna 2009 julkaistussa erikoisohjelmassa "Robbery in the Sky" spekuloidaan, miksi Cooperia ja suurempaa osaa lunnaista ei ole löydetty .Eli Cooper kuoli pudotessaan Columbia-jokeen; joki oli tuolloin osa valtamerialusten reittiä, ja Cooperin jäännökset ja lunnaat joutuivat valtamerialuksen matkaan. Osa lunnasrahoista irtosi ja ajautui hiekkapenkereelle, josta ne löydettiin. Cooper ja loput rahoista haudattiin mereen.

 Lokakuussa 2007 FBI ilmoitti saaneensa Cooperin
osittaisen DNA-profiilin kaapatun koneen päälle jätetystä solmiosta. FBI:n varastosta oli kadonnut muuta materiaalia, jossa oli hänen DNA:nsa. Joulukuun 31. päivänä 2007 FBI elvytti sulkematta jääneen tapauksen: Se julkaisi verkossa ennennäkemättömiä luonnoksia ja tiedotteita. He tekivät näin, koska jotkut ihmiset saattaisivat muistaa ne ja auttaa Cooperin tunnistamisessa. Lehdistötiedotteessa FBI sanoi, ettei se edelleenkään usko Cooperin selvinneen hypystä, mutta halusi tietää, kuka Cooper oli. Maaliskuussa 2008 FBI ilmoitti, että toista mahdollista johtolankaa tutkitaan sen jälkeen, kun Cooperin todennäköisen hyppypaikan läheisyydestä Amboyn kaupungin läheltä Washingtonista löytyi repeytynyt, sotkeutunut laskuvarjo. FBI ilmoitti kuitenkin 1. huhtikuuta 2008, että kyseinen laskuvarjo ei ollut D. B. Cooperin. Neljän laskuvarjon pakkaamisesta vastannut mies sanoi, että hiljattain löydetty laskuvarjo ei ollut Cooperin, koska hänen laskuvarjonsa oli nailonia ja hiljattain löydetty laskuvarjo oli silkkiä ja peräisin 1940-luvulta.

Normaalisti rikoslainsäädäntö ei voi vaikuttaa ihmisiin vielä vuosien kuluttua heidän rikoksistaan (vanhentumisaika). Estääkseen D. B. Cooperia pakenemasta rangaistusta Portlandin suuri valamiehistö nosti vuonna 1976 syytteen D. B. Cooperia vastaan.

Vuodesta 1999 lähtien Arielissa, Washingtonissa on järjestetty vuosittain D. B. Cooperin hyppyjen vuosipäivänä D. B. Cooperin juhlat.

Hänen sanotaan olevan vammautunut veteraani.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Kuka on D.B. Cooper?

K: Minkä tyyppinen lentokone kaapattiin?

Kysymys: Miten D.B. Cooper sai lunnasrahansa?

Kysymys: Mikä fyysinen kuvaus D.B Cooperista on annettu?

Kysymys: Mitä johtolankoja tapauksesta on saatu selville?

Kysymys: Onko olemassa spekulaatioita siitä, mistä Dan Cooper on voinut tulla?

Hae kirjaimella