D. B. Cooper – 1971 lentokonekaappaus ja ratkaisematon mysteeri

D. B. Cooper (tunnetaan myös nimellä Dan Cooper) on peitenimi miehelle, joka kaappasi lentokoneen 24. marraskuuta 1971. Tuohon aikaan matkustajia ei tavallisesti tutkittu ennen koneeseen nousua, mikä teki tämänkaltaisesta rikoksesta helpomman toteuttaa. Cooper uhkasi lentokoneessa olevia matkustajia väittäen omaavansa pommin ja vaati lunnaiksi 200 000 dollaria, neljä laskuvarjoa sekä polttoainetankkausta Seattlessa. Hän matkusti Portlandista (Oregon) Seattlen (Washington) suuntaan ja teki hyppynsä Boeing 727 -koneesta. Kun hän hyppäsi koneesta, se oli Tyynenmeren luoteisosassa – mahdollisesti Woodlandin yläpuolella Washingtonissa. Vuosikymmenten aikana on esitetty satoja epäiltyjä, mutta vakuuttavia todisteita siitä, kuka Cooper todella oli tai missä hän asui, ei ole löytynyt. FBI uskoo yleisesti, ettei hän selvinnyt hypystä. Tapaus herättää yhä suurta kiinnostusta, koska hyppäämisen jälkeisistä tapahtumista tiedetään niin vähän ja monet selitykset ovat keskenään ristiriidassa.

Tapahtumien kulku

Cooperin kaappaus alkoi, kun hän ilmoitti matkustamohenkilökunnalle olevansa aseistautunut ja esitti vaatimuksensa rahasta ja laskuvarjoista. Hetken kuluttua kone laskeutui Seattleen, jossa vaatimukset täytettiin – matkustajat vapautettiin ja kone tankattiin. Cooper vaati, että kone lentää etelään ja että takaovet pidetään valmiina. Lopulta hän hyppäsi koneesta takaportaan kautta yöllä ja myrskyisessä säässä. Koska kukaan ei odottanut hänen hyppäävän ja jälkiseuraamuksista tiedetään vain vähän, tapaus on säilynyt mysteerinä.

Todisteet ja johtolangat

Tapaus on kuuluisa puutteellisesta fyysisestä todisteaineistosta, mutta muutamia merkittäviä johtolankoja on saatu. Vuoden 1978 lopulla löydettiin kyltti, jossa oli ohjeet siitä, miten 727-koneen takaportaat lasketaan alas, vain muutaman lentominuutin päässä Cooperin todennäköisestä pudotuspaikasta. Tämä kyltti liitettiin laajasti siihen koneeseen, josta Cooper hyppäsi. Helmikuussa 1980 kahdeksanvuotias Brian Ingram löysi Columbia-joen rannalta 5 880 dollaria mädäntyneitä 20 dollarin seteleitä – setelit vastasivat lunnaissa käytettyjen sarjoja, ja löytö herätti paljon spekulaatiota ja lisätutkimuksia.

Koneessa jätettiin myös solmio, joka toimitettiin tutkijoille. Lokakuussa 2007 FBI ilmoitti saaneensa Cooperin osittaisen DNA-profiilin tästä solmiosta; saman vuoden lopulla osa materiaalista, jossa oli hänen DNA:taan, kuitenkin katosi FBI:n varastosta. Lisäksi 2008 tutkijat löysivät Amboyn läheltä Washingtonista repeytyneen laskuvarjon, mutta FBI totesi 1. huhtikuuta 2008, että se ei ollut Cooperin; löytynyt varjo oli vanhaa silkkimallia, kun Cooperille toimitettua päävarjoa kuvailtiin nykyaikaiseksi nailoniksi.

Cooperin kuvaus ja käyttäytyminen

Cooperin virallinen kuvaus on säilynyt muuttumattomana ja sitä pidettiin uskottavana: lentoemännät Schaffner ja Mucklow, jotka viettivät eniten aikaa hänen kanssaan, antoivat lähes identtiset kuvaukset – noin 1,78 metriä pitkä, 82 kiloa painava, noin nelikymppinen mies, jolla oli ruskeat silmät ja ruskehtava iho. (Huom. ^{[ ei ole annettu lähteessä]}) Solmioklipsi oli kiinnitetty vasemmalle puolelle, mikä viittaa mahdolliseen vasenkätisyyteen; hän poltti Raleigh-sigaretteja ja joi bourbonia ja soodaa lennon aikana.

Vaikka Cooper vaikutti tietävän lentokoneista – hän pyysi varsinaista takaportaan laskemista ja tunsi alueen joitakin yksityiskohtia – hänen valintansa varusteiden suhteen viittaa siihen, ettei hän ollut kokenut laskuvarjohyppääjä. FBI:n tutkimuksissa paljastui muun muassa, että Cooper valitsi toimitetuista kahdesta ensisijaisesta laskuvarjosta vanhemman mallin eikä ottanut käyttökelpoista varavarjoa, vaan erään varavarjon kohdalla valinta osui harjoitusmalliin, joka oli ommeltu toimimattomaksi. Hän käytti toimivan varjon narua rahapussin kiinnittämiseen, mikä viittaa tiettyyn suunnitteluun mutta myös kokemattomuuteen varusteiden oikeassa käytössä.

Tutkinta, FBI ja oikeudelliset toimet

FBI suhtautui alusta alkaen epäilevästi Cooperin mahdollisuuksiin selviytyä hypystä. Erityisesti tutkijat katsoivat, että hypyllä oli korkea kuolemanriski: pilkkopimeä yö, sade, kova tuuli ja hyppäyksen korkeus sekä lämpötilat tekivät eloonjäämisen todennäköisesti mahdottomaksi ilman hyvää suunnitelmaa ja oikeita varusteita. Tutkintaa käynnistettiin laajasti: kenttätyön lisäksi tutkijat vertasivat setelien sarjanumeroita, keräsivät todistajalausuntoja ja seurasivat johtolankoja vuosien ajan.

Normaalisti rikoslainsäädäntö asettaa määräajan syytteiden nostamiselle (vanhentumisaika), mutta estääkseen D. B. Cooperia pakenemasta rangaistusta Portlandin suuri valamiehistö nosti syytteen häntä vastaan vuonna 1976. FBI jatkoi ja laajensi tutkimuksia vuosikymmenten ajan; vuonna 2007 se julkaisi joukkoa aiemmin julkistamattomia luonnoksia ja tiedotteita verkkosivuillaan toivoen, että ne voisivat herättää uusia muistijälkiä yleisössä.

Tutkinta jatkui pitkään myös yksityisten tutkijoiden, harrastajien ja median taholta. Vuonna 2016 FBI ilmoitti sulkevansa tapauksen virallisesti, koska uusien tutkimusten mukaan ei löytynyt odottamattomia, ratkaisevia todisteita, jotka johtaisivat häntä koskevaan rikossyytteeseen. Samanaikaisesti tapaus pysyi ja pysyy kansankulttuurin kiinnostuksen kohteena ja keskustelun aiheena.

Teoriat ja mahdolliset lopputulemat

Cooperin kohtalo jakaa arvelut. Yleisimpiä teorioita ovat:

• Cooper kuoli pudotuksessa tai lähellä alastulopaikkaa huonoissa olosuhteissa;
• Cooper teki onnistuneen hyökkäyksen, selvisi ja vaihtoi identiteettiä;
• rahat ajautuivat vesireittien mukana ja osa niistä löytyi myöhemmin Columbia-joen rannoilta;
• joku muu – yhteistyökumppani tai sattuma – vaikutti lopputulokseen siten, että Cooper ei koskaan kyennyt pääsemään suunnitelmansa loppuun.

Perintö ja kulttuurinen vaikutus

D. B. Cooperin tapaus on yksi Yhdysvaltain kuuluisimmista ratkaisemattomista rikosmysteereistä. Se on inspiroinut lukuisia kirjoja, dokumentteja, fiktioita ja tutkimuksia. Vuodesta 1999 lähtien Arielissa, Washingtonissa järjestetään vuosittain D. B. Cooperin hyppyjen vuosipäivänä D. B. Cooperin juhlat, joissa yhdistyy huumori, mystiikka ja paikallinen perinne. Tapaus on myös herättänyt laajempaa keskustelua lentoturvallisuudesta: sen seurauksena lentomatkustajien turvallisuustoimia tiukennettiin ja lentokentillä alettiin valvoa matkustajia tarkemmin.

Lopuksi on syytä todeta, että vaikka tutkinta on virallisesti päättynyt, D. B. Cooper -tapaus elää edelleen kansan mielessä. Se yhdistää rikoshistorian, arvoituksen ja ihmismielen mielenkiinnon arvaamattomuuteen – ja siksi kiinnostus ja uudet teoriat eivät lopu.

Hänen sanotaan olevan vammautunut veteraani.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Kuka on D.B. Cooper?

K: Minkä tyyppinen lentokone kaapattiin?

Kysymys: Miten D.B. Cooper sai lunnasrahansa?

Kysymys: Mikä fyysinen kuvaus D.B Cooperista on annettu?

Kysymys: Mitä johtolankoja tapauksesta on saatu selville?

Kysymys: Onko olemassa spekulaatioita siitä, mistä Dan Cooper on voinut tulla?

Hae kirjaimella