Hannah Arendt | poliittinen filosofi
Johanna "Hannah" Arendt (14. lokakuuta 1906 - 4. joulukuuta 1975) oli saksalaissyntyinen poliittinen filosofi.
Hannah Arendt vuonna 1975
Varhainen elämä
Hän syntyi Hannoverissa Länsi-Saksassa, mutta kasvoi suurelta osin Königsbergissä Itä-Preussissa. Hän opiskeli Marburgin yliopistossa filosofi Martin Heideggerin johdolla ja Heidelbergin yliopistossa filosofi Karl Jaspersin johdolla. Juutalaisen taustansa vuoksi hän pakeni natsi-Saksasta 1930-luvulla ja asettui Yhdysvaltoihin vuonna 1941 (hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen vuonna 1950).
Ura
Arendt toimi myös toimittajana ja yliopiston professorina. Hän ei pitänyt siitä, että häntä kutsuttiin filosofiksi, eikä hän pitänyt myöskään termistä poliittinen filosofia. Vuonna 1959 hän oli ensimmäinen nainen, joka opetti Princetonin yliopistossa.
Vuosina 1963-1967 hän opetti Chicagon yliopistossa ja vuodesta 1975 New Yorkin New Schoolissa.
Arendt tunnetaan parhaiten kahdesta merkittävästä teoksesta, joilla oli suuri vaikutus: Ensimmäinen on vuonna 1951 julkaistu kirja The Origins of Totalitarianism (Totalitarismin alkulähteet), joka oli tutkimus natsi- ja Stalinin hallinnoista. Toinen pääteos The Human Condition (julkaistu vuonna 1958) oli filosofinen kirja ihmisluonnosta ja ihmisen toiminnasta läpi länsimaisen historian. Vuosien varrella hän julkaisi useita vaikutusvaltaisia esseitä muun muassa vallankumouksesta, vapaudesta, auktoriteetista, perinteestä ja nykyajasta.
Vuonna 1961 hän osallistui natsirikollinen Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiin Israelissa ja kirjoitti sen jälkeen Eichmann Jerusalemissa vuonna 1963. Tässä kirjassa hän lanseeraa ajatuksen, jota hän kutsuu "pahan banaaliudeksi": hirvittävistä rikoksista syytetty henkilö ei ole tehnyt näitä hirmutekoja moraalittoman vakaumuksen vuoksi vaan arkipäiväisenä ihmisenä, joka "teki vain työtään".
Hannah Arendt kuoli 69-vuotiaana kotikaupungissaan New Yorkissa.
