Josif V. Stalin (1878–1953) — Neuvostoliiton johtaja ja stalinismi
Josif V. Stalin — Neuvostoliiton arkkitehti: hänen valtakaudensa, stalinismi, sota- ja sisäpoliittiset vaikutukset sekä perintö kylmässä sodassa ja historiassa.
Josif Vissarionovitš Stalin (syntynyt nimellä Ioseb Besarionis dze Jughashvili) (18. joulukuuta 1878 – 5. maaliskuuta 1953) (nimi georgian kielellä; /venäjäksi: Иосиф Виссарионович Сталин) oli georgialainen poliitikko, joka nousi Neuvostoliiton johdossa keskeiseksi hahmoksi 1920-luvun alusta lähtien ja säilytti valtansa kuolemaansa asti. Hänestä tuli virallisesti Neuvostoliiton johtaja sen keskeisten vallanjärjestysten kautta: hän oli muun muassa kommunistisen puolueen yleissihteeri vuodesta 1922, ja Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 hän syrjäytti vähitellen monet kilpailijansa ja vakiinnutti asemansa 1920-luvun lopulla. Stalin korvasi Vladimir Leninin vaikutusvallan puolueessa, ja hänen nimensä liitetään usein voimakkaaseen keskitettyyn hallintoon.
Stalinin valtakauden keskeisiä piirteitä olivat nopea teollistaminen ja voimakkaat taloussuunnitelmat, kuten viisivuotissuunnitelmat, sekä maatalouden kollektivisointi. Nämä toimet vauhdittivat teollista kasvua, mutta aiheuttivat myös laajoja inhimillisiä kärsimyksiä: pakkokollektivisoinnin yhteydessä syntyi nälänhätää ja kuolemia monissa alueissa, erityisesti Ukrainassa (Holodomor on osa tätä historiaa). Stalin johti myös laajoja poliittisia puhdistuksia 1930-luvun puolivälistä eteenpäin — niin kutsuttu suurpuhdistus — jolloin miljoonia ihmisiä pidätettiin, tuomittiin, erotettiin tehtävistään, lähetettiin vankileireille (Gulag) tai teloitettiin. Hänen hallintonsa loi vahvan persoonakultin ja tiukan yhdenmukaisuuden vaatimuksen puolueessa ja yhteiskunnassa. Hänen ideologiaansa kutsuttiin laajalti marxismi-leninismiksi, ja hallinnon käytäntöjä ja politiikkoja kuvataan usein termillä stalinismiksi.
Euroopan ulkopolitiikassa ja sodankäynnissä Stalinin aika oli monimutkainen. Neuvostoliitto solmi elokuussa 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa, joka sisälsi salaisen lisäpöytäkirjan etupiirijaosta. Tämän jälkeen hyökkäsi Puolaan — tarkemmin sanottuna Neuvostoliitto käynnisti sotilaallisen miehityksen Puolan itäisosissa 17.–18. syyskuuta 1939, osana toisen maailmansodan alkuvaiheita. Vaikka aluksi sopimussuhde Hitlerin Saksan kanssa oli käytännössä taktinen, Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 (Operaatio Barbarossa) Stalin joutui johtamaan maata sodassa Saksaa vastaan. Tämän jälkeen Neuvostoliitto liittoutui muodollisesti länsivaltojen (mm. Britannia ja Yhdysvallat) kanssa, ja sodassa Neuvostoliitto kantoi raskasta taakkaa itärintamalla — taisteluita kuten Stalingrad ja Leningrad ovat esimerkkejä. Sota aiheutti Neuvostoliitolle valtavat inhimilliset menetykset, mutta päättyi Saksan tappioon Euroopassa vuonna 1945.
Sodan jälkeen Stalin vahvisti Neuvostoliiton vaikutusvaltaa Keski- ja Itä-Euroopassa. Hänellä oli ratkaiseva rooli siinä, että koko Itä-Euroopan poliittinen kartta muutettiin: Neuvostoliitto otti hallintaansa muun muassa suuren osan entisestä Saksan vaikutuspiiristä ja muodosti vaikutusalueelle joukko liittolaisia. Neuvostojoukot miehittivät myös osan Saksasta, ja Itä-Eurooppaan perustettiin useita yksipuoluevaltioita joiden hallitukset olivat Neuvostoliiton tukemia. Näin Neuvostoliitosta tuli sodan jälkeen merkittävä suurvaltana, mikä johti kylmän sodan jakoon ja pitkään jännitteiden aikaan länsiblokin kanssa.
Stalinin valtakauden perintö on monisyinen ja kiistanalainen. Hänestä muistetaan sekä Neuvostoliiton nopea modernisoija ja toisen maailmansodan voiton avainhenkilö että vastuullinen laajoista ihmisoikeusloukkauksista, pakkotoimista, massavankeuksista ja kuolemista. Arviot hänen hallintonsa inhimillisestä hinnasta vaihtelevat, mutta useimmat tutkijat korostavat kymmenten miljoonien ihmisten kärsimystä suorien kuolemien, nälänhädän ja pakkotyön seurauksena. Stalin kuoli aivoverenvuotoon 5. maaliskuuta 1953, ja kuoleman jälkeen hänen valtansa ja käytäntönsä kävivät läpi kriittistä arviointia Neuvostoliiton johdossa ja akateemisessa keskustelussa.
Nykyhistoriassa Stalinia tarkastellaan sekä 1900-luvun kansainvälisen politiikan että totalitaarisen hallinnon esimerkkinä: hänen politiikkansa muokkasi pysyvästi Neuvostoliiton yhteiskuntaa ja koko maailmanpolitiikan rakennetta, mutta jätti myös syvän ja pitkäkestoisen inhimillisen jäljen, jota tutkitaan ja muistellaan laajasti.
Stalinin nimi
Stalin syntyi nimellä Ioseb Besarionis dze Jughashvili tai Iosif Dzhugashvili. Hän alkoi kutsua itseään Staliniksi vuonna 1912.
- Venäjä: Ио́сиф Виссарио́нович Ста́лин - Iosif Vissarionovitš Stalin; syntynyt Джугашвили - Dzhugashvili.
- Georgian kielellä: იოსებ ბესარიონის ძე ჯუღაშვილიი - Ioseb Jughashvili
Josif Stalin
Varhainen elämä
Ioseb Vissarionovitš Jugashvili syntyi pienessä yhden huoneen talossa Georgian Gorissa 18. joulukuuta 1878. Hänen isänsä valmisti ja korjasi kenkiä. Hänen isänsä oli usein humalassa ja löi vaimoaan ja poikaansa, kunnes kuoli tappelussa vuonna 1890. Joseph sai nuorena isorokon. Se jätti hänen kasvoihinsa arpia. Myöhemmin valokuvia muutettiin usein arpien peittämiseksi. Hänen vasen kätensä oli myös lyhyempi onnettomuuden vuoksi. Hän sai opetusta Gorin kirkkokoulussa. Stalin opiskeli papiksi Tbilisissä sijaitsevassa pappisseminaarissa (pappiskoulu). Hän oli aktiivinen opiskelija, joka luki paljon kirjoja, erityisesti kirjoja, joita seminaari ei sallinut. Näihin kuului muun muassa Karl Marxin kirjoja. Hän liittyi vuonna 1898 marxilaisryhmään, Mesame Dasiin eli Kolmosryhmään.
Vallankumouksellinen
Stalin lopetti koulunkäynnin vuonna 1899 ja pääsi töihin Tbilisin fyysiseen instituuttiin. Hän liittyi ryhmiin, jotka yrittivät aloittaa vallankumouksen tsaarin syrjäyttämiseksi. He halusivat toisenlaisen hallituksen. Poliisi teki ratsian hänen kotiinsa vuonna 1901, kun hän metsästi hallitusta vastustavia ihmisiä. Stalin pakeni, mutta meni piiloon, jotta poliisi ei löytäisi häntä. Hän järjesti hallituksen vastaista toimintaa, kuten vapunpäivän marsseja ja mielenosoituksia. Hänestä tuli bolshevikki. Hän kannatti väkivaltaista vallankumousta eikä tukenut menshevikkejä. Salainen poliisi otti hänet kiinni huhtikuussa 1902 ja karkotti hänet ilman oikeudenkäyntiä Siperiaan. Hän asui Novaja Udan kylässä.
Hän pakeni pian Siperiasta. Tämä johti myöhemmin moniin väitteisiin, joiden mukaan hän oli poliisin vakooja. Toisen bolshevikin, Stalinin kilpailijan Stephan Shaumyanin pidättäminen lisäsi näitä uskomuksia. Vuoden 1905 lopulla hän meni kokoukseen Suomessa ja tapasi Vladimir Iljitš Leninin. Lenin ei ollut sellainen kuin Stalin oli odottanut. Hallitus pidätti ja karkotti Stalinin useita kertoja seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämä lisäsi hänen valtaansa bolshevikkipuolueessa, ja hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan vuonna 1912. Hänet ylennettiin Pietarin virkaan.
Sihteeri
Stalin oli bolshevikkipuolueen jäsen, mutta hän ei osallistunut juurikaan Venäjän vuoden 1917 vallankumoukseen. Hän kirjoitti ja toimitti puolueen sanomalehteä Pravdaa. Hänellä oli useita organisatorisia tehtäviä kommunistisessa puolueessa. Vuonna 1922 hänestä tuli pääsihteeri. Hän pystyi antamaan töitä kommunistisessa puolueessa haluamilleen ihmisille. Nämä tukijat auttoivat häntä nousemaan johtajaksi Vladimir Leninin kuoltua vuonna 1924.
Elintarvikkeet ja maatalous
Stalin yritti kollektivisoida maatilat. Kollektivisointi tarkoitti maan ottamista kaikkien maatilojen omistajilta ja sen yhdistämistä valtion johtamiksi suurtiloiksi. Kommunistiset virkamiehet antoivat maanviljelijöiden työskennellä uusilla tiloilla ja käskivät heidän luovuttaa sadon hallitukselle.
Kollektivointi ei toiminut hyvin. Vuosina 1932-33 oli nälänhätä, jossa kuoli miljoonia ihmisiä. Koska maanviljelijöille ei maksettu paljoakaan rahaa, ja kaikki, mitä he viljelivät, meni valtiolle, työläiset eivät yrittäneet parhaansa. Paras maatalous toimi hyvin pienillä palasilla maata, jotka annettiin talonpojille, jotta he saivat viljellä mitä halusivat. Näillä palasilla maanviljelijät saivat pitää sen, mitä he kasvattivat. Vuonna 1938 näitä maa-alueita oli 4 prosenttia Neuvostoliiton viljelysmaasta. Niillä tuotettiin kuitenkin 20 prosenttia sen tuotannosta.
Neuvostoliitossa oli toinen suuri nälänhätä vuosina 1946-1947. Olosuhteet johtuivat kuivuudesta, jota pahensivat toisen maailmansodan aiheuttamat tuhot. Vuoden 1946 viljasato oli 39,6 miljoonaa tonnia, mikä oli hädin tuskin 40 prosenttia vuoden 1940 sadosta.
Joukkoteloitukset
"Työväenluokan vihollisten" eliminoimiseksi Stalin käynnisti "Suuren puhdistuksen". Yli miljoona ihmistä vangittiin ja ainakin 700 000 teloitettiin vuosina 1934-1939. Teloitettujen joukossa oli suurin osa puna-armeijan kenraaleista, jotka Stalin näki uhkana vallalleen. Tämä heikensi armeijaa huomattavasti Wehrmachtin Neuvostoliittoon kohdistaman hyökkäyksen alkukuukausina vuonna 1941.
Toinen maailmansota
Stalin teki yhteistyötä Saksan natsijohtajan Adolf Hitlerin kanssa. He allekirjoittivat keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen. Hitler kuitenkin vihasi kommunismia. Hyökättyään Ranskaan ja neutralisoituaan sen Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Operaatio Barbarossa -hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliitto alkoi tehdä yhteistyötä länsiliittoutuneiden kanssa Saksan kukistamiseksi. Lopulta Saksa hävisi, mutta Neuvostoliitto sai sodan aikana enemmän tappioita kuin mikään muu maa.
Toisen maailmansodan päätyttyä neuvostoarmeija miehitti monia Euroopan maita, kuten Puolan, Tšekkoslovakian, Unkarin ja osan Saksasta. He määräsivät marxilais-leninismin näihin maihin. Tämä tehtiin vastoin Yhdysvaltain ja Britannian hallitusten toiveita ja vastalauseiden vastaisesti.
Stalin hallitsi Neuvostoliittoa kuolemaansa saakka. Hän myös militarisoi Venäjän keskittämällä maan ajan ja energian aseisiin, ajoneuvoihin ja asevoimiin.
1941 Sotapropagandakuva Stalinista
Kuolema
Stalin kuoli 5. maaliskuuta 1953. Virallisesti sen kerrottiin johtuneen aivohalvauksesta.
Lavrenti Berian johdolla Kremlin johtoryhmään kuuluivat Vjatšeslav Molotov, Georgi Malenkov ja Nikita Krushtshev. Paljon myöhemmin Krushtshev aloitti "de-stalinisointiprosessin", joka tarkoitti suuren osan Stalinin luomasta poliittisesta järjestelmästä purkamista. Stalin tuomittiin tyranniksi. Päihitettyään ja kukistettuaan kilpailijansa Krushtshev loi Staliniin verrattavan henkilökohtaisen vallan hallitukseen. Krushtshev on itsekin kiehtova hahmo Neuvostoliiton historiassa. Hänen yrityksensä laajentaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa päättyivät Kuuban ohjuskriisiin.
Salaliittoteoria
Vuonna 2003 ryhmä venäläisiä ja amerikkalaisia historioitsijoita väitti, että Stalin oli myrkytetty voimakkaalla rotanmyrkyllä varfariinilla, mahdollisesti niiden miesten toimesta, jotka ottivat hallituksen haltuunsa Stalinin kuoleman jälkeen. On kuitenkin muistettava, että Stalin oli kuollessaan seitsemänkymppinen, ja nykyaikainen farmakologia oli vasta tulevaisuudessa (statiinit jne.). Nämä seikat tekevät todennäköiseksi, että hänen kuolemansa oli luonnollinen.
Legacy
Stalin on kiistelty historian henkilö. Monet historioitsijat pitävät häntä häikäilemättömänä diktaattorina, vaikka jotkut ylistävät häntä neuvostovaltion isänä. Stalinia on arvosteltu hänen roolistaan holodomorissa. Tuoreen venäläisen mielipidetutkimuksen (2008) mukaan hän on Venäjän historian kolmanneksi suosituin henkilö. Vuonna 2006 tehdyn kyselyn mukaan lähes puolet Venäjän aikuisista piti Josif Stalinia hyvänä ihmisenä.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Josif Vissarionovitš Stalin?
A: Josif Vissarionovitš Stalin oli georgialainen poliitikko, josta tuli Neuvostoliiton johtaja vuodesta 1922 kuolemaansa 1953 saakka.
Q: Mikä korvasi Vladimir Leninin Neuvostoliiton johtajana?
V: Stalin korvasi Vladimir Leninin Neuvostoliiton johtajana.
K: Minkälaisen hallituksen Stalin loi?
V: Stalin loi hallitusmuodon, jota myöhemmin kutsuttiin stalinismiksi.
K: Milloin hän hyökkäsi Puolaan?
V: Hän hyökkäsi Puolaan 18. syyskuuta 1939.
K: Miten hän vastasi Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon?
V: Hän johti veristä sotaa Saksaa vastaan, joka tunnetaan nimellä Operaatio Barbarossa sen jälkeen, kun Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon.
K: Mitä tapahtui toisen maailmansodan päättymisen jälkeen?
V: Toisen maailmansodan päätyttyä Stalin sai hallintaansa koko Itä-Euroopan, mukaan lukien osan Saksasta, ja perusti joukon uskollisia marxilais-leninistisiä yksipuoluevaltioita, mikä laajensi hänen valtaansa ja määritteli Neuvostoliiton aseman suurvaltana.
Kysymys: Mikä oli hänen ajattelutapansa nimi?
V: Hänen ajattelutapaansa kutsuttiin marxismi-leninismiksi.
Etsiä