Priki — nopea kaksimastoinen purjelaiva: historia ja ominaisuudet
Priki — kaksimastoinen, nopea purjelaiva: historia, takilointi ja ominaisuudet. Tutustu 1700–1800‑luvun ketteriin sota- ja kauppalaivoihin sekä niiden erikoispiirteisiin.
Priki on purjelaiva, jossa on kaksi nelikulmaista mastoa. Purjehduksen aikakaudella prikkoja pidettiin nopeina ja ketterinä. Niitä käytettiin sekä sota- että kauppa-aluksina. Vielä purjehdusajan päättymisen jälkeenkin niitä käytettiin koulutusaluksina. Priki oli yksi pienemmistä kaksimastoisista purjelaivoista. Ne olivat suosittuja 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Briggit jäivät pois käytöstä höyrylaivojen tulon myötä, koska ne vaativat pieneen kokoonsa nähden suhteellisen suuren miehistön. Niitä oli myös vaikea purjehtia tuuleen päin. Niitä ei pidä sekoittaa briganttiiniin, jonka takilointi on erilainen (brigantissa on gaffitakiloitu suurpurje, kun taas brigissä on neliönmuotoinen suurpurje ja lisäksi gaffitakiloitu spankeri suurpurjeen takana). Priki eroaa kolmimastoisesta aluksesta, koska siinä on vain kaksi mastoa.
Historia
Prikit kehittyivät 1600–1700-lukujen taitteessa vastaamaan tarvetta nopeille ja ketterille aluksille, jotka sopivat sekä kauppa- että sotatoimiin. Ne saavuttivat suurimman suosion 1700- ja 1800-luvuilla, kun meriliikenne ja sotaelinkeino vaativat liikuteltavia ja suhteellisen nopeita yksiköitä. Teollinen vallankumous ja höyryvoiman yleistyminen 1800-luvun puolivälin jälkeen vähensivät prikkien merkitystä kaupallisessa liikenteessä, mutta monet laivat palvelivat edelleen koulutus-, partio- ja hävittäjärooleissa ennen kuin vanhat purjelaivat korvattiin kokonaan.
Takilointi ja rakenne
Tyypillisessä prikissä molemmat mastot (etumasto eli fokkamasto ja takamasto eli suurmasto) kantavat pääosin neliönmuotoisia purjeita: kursseja, topsaileja, topgallantteja ja usein rooleja. Takamastossa on tavallisesti lisäksi gaff-tyyppinen spankeri eli suurpurjeen takana oleva fore-and-aft-purje, joka auttaa kapellin ohjattavuudessa. Runko on puuta ja muotoiltu suoraviivaisen nopeaksi, usein suhteellisen matalalla syväyksellä, jotta alus olisi ketterä ja sopisi myös rannikkoliikenteeseen.
Rakenteellisesti prikit olivat usein 20–45 metriä pitkiä ja kantavuudeltaan muutamasta sadasta tonnista ylöspäin, riippuen käyttötarkoituksesta. Sotalaivoina prikit saattoivat kantaa noin 10–20 tykkiä, kaupallisina aluksina taas tilaa rahtille ja matkustajille.
Käyttö ja roolit
- Kauppaliikenne: prikit toimivat nopeina rahtialuksina ja postilaivina, erityisesti reiteillä joissa vaadittiin nopeutta ja hyvää reagointikykyä.
- Sotatoimet ja privaatti-isku: kevyenä sotalaivana prikit toimivat väyläpartioina, eskortteina ja privaattialuksina, usein varustettuina kanuunoilla.
- Koulutusalus: purjehduskulttuurin hiipuessa jotkut prikit muuttuivat koulutus- ja harjoitusaluksiksi, joissa opetettiin perinteisiä purjehdustaitoja.
Purjehdusominaisuudet ja taktiikka
Prikit olivat erinomaisia myötätuulisissa ja sivutuulisissa oloissa: ne pystyivät usein kulkemaan nopeasti ja tasaisesti pitkillä lenkeillä. Neliöpurjeistus tekee niistä kuitenkin vähemmän tehokkaita kun on purjehdittava lähellä tuuleen (close-hauled) — tällöin tulo- ja kulmaväännöt ovat rajoitetummat verrattuna fore-and-aft-takiloinnin aluksiin. Myös sarja neliöpurjeita vaatii runsaasti miehistöä hoito- ja käännöstilanteissa, minkä vuoksi priki ei ollut taloudellisin vaihtoehto aluksille, joissa miehistökulut haluttiin minimoida.
Priki vs. briganttiini
Käytännössä ero on takiloinnissa: prikissä molemmat mastot ovat pääosin neliöpurjeistettuja, kun taas briganttiinissa etumasto on neliöpurjeistettu ja suurmasto on pääasiassa fore-and-aft (gaff)-takiloitu. Terminologia on historiallisesti ja alueellisesti vaihtelevaa — esimerkiksi sanontoja kuten "hermaphrodite brig" tai erilaiset käännökset on käytetty kuvaamaan välimuotoja — mutta tekninen ero perustuu siihen, kuinka suurpurje on takiloitu.
Mahdollisuudet ja rajoitukset
Prikin vahvuuksia ovat sen nopeus kohtuullisella kokoluokalla, monikäyttöisyys ja hyvä kantavuus suhteessa aluksen kokoon. Rajoituksina ovat suuri miehistötarve, vähemmän tehokas kulku tuuleen päin ja ylläpitokustannukset puualuksena. Nämä tekijät osaltaan selittävät prikkien vähenemistä kaupallisessa liikenteessä 1800-luvun loppuun mennessä.
Nykyinen merkitys
Tässä päivässä alkuperäisiä torneja prikkejä on vain vähän jäljellä; osa historiallisista prikeistä on säilynyt museolaivoina tai niistä on rakennettu moderneja replikoita opetustarkoituksiin, elokuvatuotantoihin ja purjehduskoulutukseen. Prikin perintö näkyy kuitenkin edelleen purjelaivastojen kehityksessä ja perinteisten takilointitapojen opettelussa.
Yhteenvetona: priki oli monipuolinen ja nopea kaksimastoinen purjelaiva, joka palveli niin kauppa- kuin sotatarpeitakin 1700–1800-luvuilla. Sen ominaisuudet tekivät siitä arvokkaan aikansa aluksen, mutta tekninen kehitys ja höyryvoiman yleistyminen vähensivät sen käytön suosiota.
Brig Herald, jonka rakensi Ezra Weston ja poika, Duxbury, Massachusetts.
Rigging
Purjehduksessa täysperäsin varustettu priki on alus, jossa on kaksi nelikulmaista mastoa (keula- ja päämasto). Prikin päämasto on perämasto. Ohjattavuuden parantamiseksi päämasto kantaa pientä (gaff-takilaitteella varustettua) keulapurjetta.Purjeet on nimetty niiden mastojen mukaan, joihin ne on kiinnitetty. Päämastoon kiinnitettyjä purjeita kutsutaan isopurjeiksi, sen yläpuolella olevia isopurjeiksi ja sen yläpuolella olevia topgallanttipurjeiksi. Joskus niiden yläpuolella on hyvin pieni purje, jota kutsutaan royaliksi. Suurpurjeen takana on pieni keulapurje, jota kutsutaan spanker- tai puomipurjeeksi (se on samanlainen kuin kuunarin pääpurje). Keulapurjeessa on samanlainen purje, jota kutsutaan trysailiksi. Nelikulmaisten laivojen telakoihin on kiinnitetty pienempiä puomeja. Niitä voidaan pidentää, mikä pidentää telakkaa. Näin se voi saada kummallekin puolelle lisäpurjeen. Näitä kutsutaan nastapurjeiksi. Niitä käytetään vain kauniilla ja kevyellä tuulella. Siivet on nimetty niiden purjeiden mukaan, joihin ne on kiinnitetty. Esim. suurnastapurjeet, suurpäällikön nastapurjeet, suurpäällikön gallianttinastapurjeet jne.
Prikin keulamasto on pienempi kuin päämasto. Keulamastossa on keulapurje, keulakärkipurje, keulakärkipurje ja keulapurje. Keulamaston ja keulapurjeen välissä on keulapurje, puomi ja lentävä puomi. Kaikkia purjeita ohjataan monimutkaisella köysirakenteella, jota kutsutaan juoksevaksi takilaksi. Tämä on vastakohta seisovalle takilalle, joka on kiinteä ja pitää maston ja muut kohteet jäykkänä. Perinteisesti juokseva takilointi oli helposti tunnistettavissa. Tämä johtui siitä, että joustavuuden vuoksi sitä ei ollut päällystetty tervalla ja se oli siksi vaaleampi. Seisova takilointi oli tervattu säältä suojaamiseksi, ja siksi se oli väriltään tummempi tai jopa musta.
Prikaatin purjehdussuunnitelma
Runko
Priki on "yleensä rakennettu suuremmassa mittakaavassa kuin kuunari. Se saattoi lähestyä täysikokoisen kolmimastolaivan kokoa." Briggialusten pituus vaihteli 23-50 metrin (75-165 jalan) välillä, ja niiden vetoisuus oli jopa 480 tonnia. Historiallisesti suurin osa prigeistä oli tehty puusta. Joissakin myöhemmissä prigeissä rungot ja mastot olivat kuitenkin terästä tai rautaa. 1800-luvulla rakennettiin myös mäntyrunkoisia prigejä. Ne oli suunniteltu kestämään noin kaksikymmentä vuotta, vaikka monet kestivät pidempään.
Historiallinen käyttö
Prikkoja käytettiin pieninä sota-aluksina, joissa oli noin 10-18 tykkiä. Nopeutensa ja ketteryytensä vuoksi ne olivat suosittuja merirosvojen keskuudessa (vaikka ne olivatkin harvinaisia amerikkalaisten ja karibialaisten merirosvojen keskuudessa). Niiden käyttö alkoi jo ennen 1600-lukua. Yksi brigin tunnetuimmista ajanjaksoista oli kuitenkin 1800-luvulla, jolloin ne osallistuivat kuuluisiin meritaisteluihin, kuten Erie-järven taisteluun. 1800-luvun alussa priki oli tavallinen rahtialus. Sitä pidettiin "nopeana ja hyvin purjehtivana", mutta se vaati suuren miehistön takiloiden käsittelyyn. Vaikka priki ei pystynyt purjehtimaan tuuleen yhtä helposti kuin keula- ja perälaivalla varustetut alukset, kuten kuunarit, taitava prikin kapteeni pystyi "ohjailemaan sitä helposti ja tyylikkäästi; priki pystyi esimerkiksi kääntymään ympäri melkein paikan päällä". Prikin neliölautta oli myös avomerellä liikuttaessa etulyöntiasema keula- ja perälaivalla varustettuihin aluksiin nähden. Kun keula- ja perätakiloitu alus purjehti myötätuuleen pitkiä matkoja ja kun "äkillisen pujottelun vaara oli suuren kuunarikapteenin painajainen". Tämä piirre johti myöhemmin barquentiinin kehittymiseen. Suurten miehistöjen tarve suhteessa niiden pieneen kokoon johti prikkojen tuotannon vähenemiseen. Ne korvattiin kaupallisessa liikenteessä gaffipurje-kuunareilla (jotka tarvitsivat pienemmän miehistön) ja höyrylaivoilla (joilla ei ollut neliölaivojen tuulen suuntaisia suorituskykyongelmia).Bangorissa, Mainessa vuonna 1883 rakennettu Telos oli tiettävästi viimeinen amerikkalaiseen kauppalaivastoon liittynyt priki. Sitä pidettiin "hienoimpana aluksena luokassaan, joka on koskaan rakennettu Mainessa". Se haaksirikkoutui Aves-saarella Bonairen edustalla Karibialla vuonna 1900.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on prikaati?
A: Briggillä tarkoitetaan purjelaivaa, jossa on kaksi nelikulmaista mastoa.
K: Mihin prigejä käytettiin purjehduskaudella?
V: Briggejä käytettiin sekä sotalaivoina että kauppa-aluksina.
K: Miksi prikat olivat suosittuja 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa?
V: Briggejä pidettiin nopeina ja ketterinä, ja ne kuuluivat pienempiin kaksimastoisiin purjelaivoihin.
Kysymys: Miksi brigit jäivät pois käytöstä?
V: Briggit jäivät pois käytöstä höyrylaivojen tulon myötä, koska ne vaativat pieneen kokoonsa nähden suhteellisen suuren miehistön ja niitä oli myös vaikea purjehtia tuuleen päin.
K: Mitä eroa on prigillä ja brigantilla?
V: Briggissä on neliönmuotoinen suurpurje, jonka takana on lisäksi gaffitakiloitu spankkeri, kun taas brigantissa on gaffitakiloitu suurpurje.
K: Kuinka monta mastoa prigillä on?
V: Briggissä on kaksi mastoa.
K: Käytettiinkö prigejä koskaan koulutusaluksina?
V: Kyllä, purjehdusajan loputtua prigejä käytettiin koulutusaluksina.
Etsiä