Nelikulmaisella takilalla tarkoitetaan purje- ja takilointityyppiä, jossa purjeet on kiinnitetty vaakasuoriin puomeihin. Nelikulmaisen laivan tunnistaa mastojen lukumäärästä, nelikulmaisista purjeista ja siitä, miten telakat (puomit) on sijoitettu. Klassinen esimerkki neliöpurjeisesta laivasta on kolmimastoinen, täysin takiloitu alus. Nelikulmainen alus on lateen-riggerin rinnalla kehittynyt perinteinen purjetyyppi; eri takilatyypit ovat vaikuttaneet toisiinsa merien ja teknisen kehityksen myötä. Täystakiloitu alus on alus, jonka kaikissa mastoissa on nelikulmaiset purjeet. Nelikulmainen takilalaiva kaikkine purjeineen ja takilointeineen on vaikea käsitellä, kun sitä käännetään tai "käännytään ympäri". Pasaatituulissa neliölaivalla varustetut alukset ovat etulyöntiasemassa, erityisesti syvissä vesissä.
Rakenne ja tärkeimmät osat
Neliöpurjeinen takila perustuu usein sarjaan mastoja (etumasto, päärmasto, päämaston yms.) joihin on kiinnitetty useita vaakasuoria puomeja. Jokaisessa puomissa voi roikkua yksi tai useampi neliöpurje (esimerkiksi course, topsail, topgallant). Purjeet pidetään muotoisina ja hallinnassa erilaisilla köysistön osilla:
- hissat (nostavat purjeet puomille)
- sheetit (purjeen alareunan ohjausköydet)
- brassit ja vangit (säätelevät puomin asentoa ja kierrosta)
- stayt ja korsetit (tukevat mastoja etu- ja takasuunnasta)
Purjehdusominaisuudet ja käyttö
Neliöpurjeet ovat tehokkaimmillaan sivu- tai myötätuulessa (erityisesti runissa ja laipoissa), koska niiden suuri pinta-ala tuottaa hyvin voimaa tuulen suunnasta, joka tulee takaa tai sivulta. Ne eivät kuitenkaan tee yhtä hyvin vastatuuleen eli perinteisesti ne eivät nouse kovin hienosti lähelle tuulta (close-hauled). Tämän vuoksi neliöpurjeiset alukset hyötyivät vahvasti trade- ja pasaatituulista pitkän matkan purjehduksessa.
Käsittely ja miehitystarve
Neliötakila vaatii tiheää köysistön hoitoa ja suuremman miehistön kuin yksinkertaisemmat lateen- tai modernit purjeet. Purjeiden alas- ja ylösvetäminen, puomien kiertäminen ja muutokset purjekokoon vaativat yhteistoimintaa ja selkeitä työtapoja. Kun alus tarvitsee muuttaa kurssia vastatuuleen, käytetään kahta perusmenetelmää:
- tacking (kääntyminen tuulen yli) — neliöpurjeiset alukset suorittavat tämän usein kankeasti ja se vaatii paljon työtä;
- wearing (kääntäminen niin, että takatuuli jää aina laivan taakse) — käytetään usein, kun alus on suuri ja tiheä takilointi vaikeuttaa kommennusta tiukkaan käännökseen.
Tyypit ja variaatiot
Neliötakilassa on useita alatyyppejä riippuen mastojen määrästä ja purjeiden sijoittelusta. Tunnettuja luokkia ovat muun muassa:
- täystakiloitu alus (kaikissa mastoissa neliöpurjeet)
- brig (kaksi mastoa, molemmissa neliöpurjeet)
- brigantine ja bark (sekamuotoja, joissa yhdistyy neliö- ja vinotakila)
Historia ja merkitys
Neliöpurjeet ovat olleet vallitseva takilointimuoto pitkän matkan meriliikenteessä 1600–1800-luvuilla, erityisesti kauppa- ja sota-aluksissa. Ne mahdollistivat tehokkaan hyödyntämisen jatkuvissa pasaatituulissa ja suurten lastien siirron valtamerillä. Teollistumisen ja höyryvoiman myötä neliöpurjeiden merkitys väheni, mutta niiden tekninen perintö vaikutti edelleen purjehdusosaamiseen ja laivanrakennukseen.
Edut ja haitat
- Edut: erinomainen myötätuuleen, suuri kantavuus ja tehokas pitkän matkan purjehdus vakavissa tuulissa.
- Haitat: vaatii suuren miehistön ja monimutkaisen köysistön, huono suorituskyky vastatuuleen ja hankalampi käsitellä lyhyillä väleillä tai kapeissa vesissä.
Yhteenvetona nelikulmainen takila on historiallisesti ja teknisesti merkittävä purjetyyppi, joka oli avainasemassa aikakaudella, jolloin merten valloitus ja kuljetus perustuivat pitkälti tuulen voimaan. Nykyisin neliöpurjeita nähdään lähinnä koulualuksissa, historiallissa rekonstruoinneissa ja harrastajapurjehduksessa, jossa niiden perinteinen ja vaikuttava ilme on arvostettu.

