Wettinin suku oli saksalaisten kreivien, herttuoiden, kurfürstenien ja kuninkaiden dynastia, joka hallitsi nykyisin Saksin ja Thüringenin osavaltioita yli 800 vuoden ajan. Wettinin suvun jäsenet olivat myös Puolan kuninkaita ja muodostivat Ison-Britannian, Portugalin, Bulgarian, Puolan, Saksin ja Belgian hallitsijoita. Nykyään vain Britannian ja Belgian linjat hallitsevat edelleen maitaan, mutta Bulgarian viimeinen tsaari Simeon II toimi Bulgarian pääministerinä vuosina 2001-2005. Simeon Saxe-Coburg-Gotha on ainoa entinen kuningas, joka on koskaan palannut maansa vaaleilla valituksi johtajaksi.

Wettinit ovat yksi Keski-Euroopan pitkäikäisimmistä aatelissuvuista. He ovat polveutuneet keskiaikaisesta maaherras- ja linnanherrojen joukosta, ja suvun nimi juontuu Wettinin linnasta Mulden varrelta. Suku nousi merkittävään valtaan myöhäiskeskiajalla ja hallitsi laajoja alueita Saksin ja Thüringenin ympäristössä. Wettinit toimivat niin paikallisina lainsäätäjinä ja sotapäälliköinä kuin myös Euroopan suurten valtioiden kuninkaallisina suvun jäseninä.

Keskeinen käänne suvun historiassa tapahtui vuonna 1485 solmitun lepön (Leipzigin) rauhan myötä, jolloin suvun valtapiiri jakautui kahteen päähaaraan: Ernestilaiset (Ernestine) ja Albertinilaiset (Albertine). Ernestiläiset hallitsivat lukuisia pieniä herttuakuntia, joista myöhemmin kehittyivät muun muassa Saxe-Coburg ja Saxe-Gotha -linjat. Albertinilainen haara säilytti varsinaisen Saksan pääalueen hallinnan ja tarjosi myöhemmin kurfürstin (saksalainen valitsijaherra) ja myöhemmin kuninkaan Saksille.

Wettinit vaikuttivat merkittävästi Euroopan politiikkaan ja kulttuuriin:

  • Uskonnollinen ja kulttuurinen rooli: Elector Fredrik III eli Fredrik Viisas (Frederick the Wise) suojeli Martti Lutheria ja perusti Wittenbergin yliopiston, mikä edisti uskonpuhdistuksen leviämistä.
  • Puolan ja Liettuan kruunu: Wettinin jäsenet nousivat Puolan kuninkaiksi 1600–1700-luvuilla, ja erityisesti August II (Augustus II the Strong) ja hänen seuraajansa yhdistivät Saksan ja Puolan dynastisia intressejä. Augustuksen valtaannousuun liittyi uskonnollinen kääntyminen, sillä Puolan kuninkaan kruunu edellytti usein katolisuutta.
  • Saxe-Coburg ja Gotha -sivulinjat: Ernestiläisistä haaroista syntynyt Saxe-Coburg and Gotha -suku tuotti monia Euroopan kuninkaallisia: Ison-Britannian, Belgian, Bulgarian ja Portugalin hallitsijoita. Tämä dynastinen verkosto vaikutti voimakkaasti 1800-luvun ja 1900-luvun politiikkaan ja avioliittopolitiikkaan.

1900-luvun alun poliittiset myllerrykset ja ensimmäinen maailmansota johtivat monien perinteisten monarkioiden kaatumiseen. Saksan keisarikunta ja Saksan eri kuningaskunnat ja herttuakunnat menettivät vallan vuonna 1918. Monissa maissa dynastioiden nimet ja asema muuttuivat tai ne katosivat kokonaan: esimerkiksi Ison-Britannian kuninkaallinen perhe miehitti yhä valtiollista asemaa, mutta sen sukunimi Saxe-Coburg and Gotha muutettiin vuosina 1917-1918 englanninkieliseksi nimeksi Windsor, osittain kansallistuntemuksen vuoksi. Belgian kuningashuone on peräisin samaan sukuun, ja Belgia on edelleen perustuslaillinen monarkia, jonka kuninkaallinen perhe johtuu genealogisesti Saxe-Coburg -linjasta.

Merkittäviä henkilöitä Wettinien joukossa ovat muun muassa:

  • Fredrik III (Fredrik Viisas) — kurfürsti, Martti Lutherin suojelija ja Wittenbergin yliopiston perustaja.
  • Augustus II (Augustus the Strong) — Saksin vaaliruhtinas, joka myös nousi Puolan kuninkaaksi ja oli tunnettu kulttuurin suojelija sekä suurista rakennushankkeistaan.
  • Ferdinand ja Kaarlein Saxe-Coburgin haarasta — jotka nousivat Portugalin ja Bulgarian valtaistuimille 1800-luvulla.
  • Simeon II (Simeon Saxe-Coburg-Gotha) — Bulgarian viimeinen kuningas, joka palasi 2000-luvulla maan poliittiseen johtoon pääministerinä 2001–2005.

Wettinien perintö näkyy yhä arkielämässä: arkkitehtuurissa (palatseissa ja linnoissa), yliopistojen ja kirkkojen suojelussa, sekä Euroopan kuninkaallisten sukupolvikytköksissä. Vaikka monien maiden kuningaskunnat ovat päättyneet, Wettinien sukulinjat ovat muokanneet Euroopan dynastista maisemaa vuosisatojen ajan ja niillä on edelleen historiallista ja kulttuurista arvoa.