Britannian kotikaarti oli Britannian armeijan puolustusjärjestö toisen maailmansodan aikana. Se perustettiin alkujaan nimellä Local Defence Volunteers (LDV) keväällä 1940 vastauksena Saksan mahdolliseen maihinnousuun, ja nimettiin pian uudelleen Home Guardiksi. Kotikaarti oli toissijainen puolustuslinja, jonka tarkoituksena oli estää natsijoukkojen hyökkäys ja tukea varsinaista armeijaa maassa.

Kotikaarti oli olemassa vuosina 1940–1944 ja kasvoi nopeasti: huipussaan siihen kuului noin 1,5 miljoonaa vapaaehtoista. Jäseniä olivat usein miehet, jotka eivät voineet liittyä varsinaiseen asepalvelukseen — esimerkiksi iäkkäät, heikentyneen terveydentilan vuoksi kelpaamattomat, kotiin sidotut perheenisät tai työssä sellaisissa elintärkeissä ammateissa (ns. reserved occupations), joiden vuoksi he olivat poissa varsinaisesta intistä. Tästä syystä kotikaartia kutsuttiin leikillisesti usein "isän armeijaksi".

Tehtävät ja toiminta

Kotikaartin tehtävät muuttuivat ja laajenivat sodan aikana. Keskeisiä tehtäviä olivat muun muassa:

  • rannikkojen ja satamien vartiointi sekä valmius torjua maihinnousuyrityksiä;
  • varautuminen ilmavoimien laskuvarjojääkäreiden kaltaisiin uhkiin ja paikallisten tiedustelupartioiden ylläpito;
  • teollisuuslaitosten, kuten tehtaita, sekä lentokenttien ja muun tärkeän infrastruktuurin valvonta;
  • siltojen ja teiden turvaaminen ja tarvittaessa niiden tuhoaminen vastustajan etenemisen hidastamiseksi;
  • avustavat tehtävät, kuten ilmapuolustuksen tukeminen, sota-ajan logistiikka ja tiedustelu.

Organisaatio, varustus ja koulutus

Alussa kotikaartin varustus ja aselajit olivat puutteellisia: jäsenet käyttivät usein omia metsästys- ja ampuma-aseitaan, siviilivaatteita ja merkkikaistaleita. Organisaation vakautuessa sille annettiin parempaa varustusta ja sotilaallista koulutusta: kyettiin hankkimaan mm. STEN-konepistooleja, yleisaseita ja myöhemmin myös panssarintorjuntavälineitä kuten PIAT-ilma-aseita. Myös univormut vakioitiin khakin sävyihin ja yksiköt kuuluivat paikallisesti organisoituihin pataljooniin ja komppanioihin.

Koulutus oli alussa verraten kevyttä, koska monet jäsenet palvelivat osa-aikaisesti ja yhdistäen kotikaartitehtävät siviilityöhönsä. Kuitenkin sodan edetessä sota-ajan vaatimuskehykset, harjoitukset ja yhteistoiminta siviili- ja sotilasviranomaisten kanssa paranivat huomattavasti.

Toimintahistoria ja perintö

Kotikaarti ei koskaan joutunut torjumaan laajamittaista maihinnousua, joten se ei kokenut suuria taistelukohtaamisia saksalaisia joukkoja vastaan. Kun maihinnousun uhka väheni ja liittoutuneiden asema vakiintui, kotikaarti alettiin asteittain purkaa ja sen jatkotoiminta lopetettiin vuonna 1944. Sotien jälkeen kotikaartin kuva jäi elämään brittien kansallistietoisuudessa.

Kotikaartin perintö näkyy muun muassa kulttuurissa ja muistelutyössä: sen arkea ja henkilöhahmoja käsiteltiin laajasti komediasarjassa Dad's Army, ja nykyään kotikaartiin liittyviä muistoesineitä, valokuvia ja kertomuksia säilytetään museoissa ja arkistoissa. Lisäksi kotikaartin toimintatavat ja paikallisjoukkojen merkitys sotaaikana ovat kiinnostaneet historian harrastajia ja uudelleenryhmittymiä ympäri maailmaa.