Winston Churchill

Henkilökohtainen elämä

Winston Churchill syntyi 30. marraskuuta 1874 Blenheimin palatsissa Oxfordshiressä, Englannissa, Marlborough'n herttuoiden kodissa. Hänen isänsä, lordi Randolph Churchill, oli seitsemännen herttuan nuorempi poika ja johtava konservatiivipoliitikko. Hänen äitinsä (o.s. Jenny Jerome) oli amerikkalainen.

Poikana Churchill kävi kuuluisaa Harrow'n koulua. Hän ei saanut hyviä tuloksia, mutta sanoi olevansa hyvä taistelemaan.

Hän liittyi Britannian armeijaan vuonna 1893. Vuonna 1896 hänet siirrettiin Bombayhin, silloiseen Intian valtakuntaan (Brittiläinen Intia). Hän taisteli nykyisen Pakistanin alueella. Tämän jälkeen hän osallistui Sudanissa käytyyn sotaan vuonna 1898 ratsuväen upseerina. Vuonna 1899 hän lähti toiseen buurisotaan Etelä-Afrikkaan sanomalehtitoimittajaksi. Hän jäi buurien vangiksi, mutta onnistui pakenemaan.

Vuonna 1900 hänestä tuli konservatiivipuolueen poliitikko, ja hänet valittiin parlamenttiin. Vuonna 1904 hän vaihtoi puoluetta ja liittyi liberaalipuolueeseen, mutta palasi myöhemmin takaisin konservatiivipuolueeseen. Hän avioitui Clementine Hozierin kanssa vuonna 1908, ja heillä oli viisi lasta nimeltä Diana, Randolph, Sarah, Marigold ja Mary.

Ensimmäinen maailmansota

Vuonna 1910 Churchillistä tuli sisäministeri, yksi hallituksen tärkeimmistä jäsenistä. Vuonna 1911 hänestä tehtiin amiraliteetin ensimmäinen lordi, mikä antoi hänelle vastuun kuninkaallisesta laivastosta. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, hän pysyi tässä tehtävässä. Hän järjesti Gallipolin maihinnousun, joka meni pieleen, ja tämän vuoksi hänet pakotettiin lähtemään hallituksesta. Hän liittyi armeijaan ja lähetettiin taistelemaan Ranskaan, vaikka hän oli edelleen parlamentin jäsen. Vuonna 1917 hänestä tehtiin sotatarvikkeista vastaava ministeri (sotatarvikeministeri).

Sotien välissä

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1919, Churchillistä tehtiin sotaministeri ja ilmatilaministeri (lentokoneet). Vuonna 1920 hän määräsi ensimmäiset ilmapommitukset Afrikassa, kun hän pommitti Darwiishin valtiota (myös Daraawiishin valtio).

Vuonna 1921 hän vastasi siirtomaista ulkoministerinä. Pian sen jälkeen, vuonna 1922, hän hävisi vaaleissa. Vuonna 1924 hänestä tuli jälleen parlamentin jäsen, tällä kertaa ei minkään puolueen jäsenenä. Vuonna 1925 hän liittyi jälleen konservatiivipuolueeseen. Hänestä tuli vuonna 1924 valtiovarainministeri (valtiovarainministeri).

Vuoden 1929 jälkeen Churchill oli eri mieltä monista asioista, joihin konservatiivipuolue uskoi. Hän ei saanut mitään työtä hallituksessa. Sen sijaan hän kirjoitti kirjoja. Yksi niistä oli Marlborough: hänen elämänsä ja aikansa, joka kertoi hänen kuuluisasta esi-isästään John Churchillistä, Marlborough'n ensimmäisestä herttualle; toinen oli A History of the English Speaking Peoples, joka julkaistiin vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Kun Adolf Hitler nousi valtaan Saksassa, Churchill varoitti, että Britannian olisi vahvistettava armeijaansa ja vastustettava Hitleriä. Hyvin harvat johtajat olivat kuitenkin hänen kanssaan samaa mieltä.

Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan alkaessa Churchill asetettiin jälleen laivaston johtoon. Vuonna 1940 sota sujui huonosti Britannian kannalta. Pääministeri Neville Chamberlain erosi 10. toukokuuta, ja Churchill sai tehtävän. Jotkut olivat sitä mieltä, että Britannia ei pystyisi voittamaan sotaa ja että Britannian hallituksen pitäisi tehdä rauha Hitlerin kanssa. Churchill oli varma, että Britannia voisi voittaa, ja lupasi jatkaa taistelua. Hän piti kuuluisia puheita, jotka muistetaan vielä nykyäänkin.

Hän oli Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin ystävä. Hän taivutteli Rooseveltin antamaan tarvikkeita Britannialle ja auttamaan Britanniaa. Hän tapasi paljon Rooseveltin ja Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin kanssa sen jälkeen, kun he tulivat sotaan. Heitä kutsuttiin Isoiksi kolmikoksi.

Sodan jälkeen

Vuonna 1945 hänen konservatiivipuolueensa hävisi vaalit, ja hän lopetti pääministerin tehtävät. Hänestä tuli kuitenkin jälleen pääministeri vuonna 1951, ja hän oli sitä vuoteen 1955 asti.

Hänet lyötiin ritariksi vuonna 1953 ja hänestä tuli Sir Winston, ja hän sai myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Vuonna 1955 hän jäi eläkkeelle pääministerin tehtävästä. Vuonna 1964 hän jäi eläkkeelle parlamentista.

Vuonna 1963 presidentti John F. Kennedy nimesi hänet Yhdysvaltain kunniakansalaiseksi, mutta koska hän oli liian sairas osallistuakseen Valkoisen talon seremoniaan, hänen poikansa ja pojanpoikansa ottivat palkinnon vastaan.

Sir Winston kuoli aivohalvaukseen 90-vuotiaana vuonna 1965. Kun hän kuoli, hänen vaimonsa Lady Clementine Churchill ja muut perheenjäsenet olivat hänen vuoteensa äärellä.

Winston Churchillin Yhdysvaltain kunniakansalaisuutta osoittava asiakirja, jonka presidentti John F. Kennedy antoi hänelle lahjaksi.

Kirjat

Nimike (Yhdysvaltain nimi) (julkaisuvuosi)

• Malakandin kenttäjoukkojen tarina (1898)
• Jokisota (1899): kertoo Sudanin takaisinvaltauksesta Muhammed Ahmedin, itseoikeutetuksi julistautuneen Mahdin vallankumouksen jälkeen.
• Savrola (1900; sarjajulkaisu 1899 ja julkaisu USA:ssa 1899): romaani.
• Lontoosta Ladysmithiin Pretorian kautta (1900): toinen buurisota ja Ladysmithin avustaminen
• Ian Hamiltonin marssi (1900): Buurisota jatkui
• Herra Brodrickin armeija (1903)
• Lord Randolph Churchill (1906): isänsä kaksiosainen elämäkerta.
• Vapaan kaupan puolesta (1906)
• Afrikan matkani (1908)
• Liberalismi ja sosiaalinen ongelma (1909)
• Kansan oikeudet (1910)
• Maailmankriisi (1923-1931)
• Varhainen elämäni: A Roving Commission (1930): omaelämäkerta.
• Intia (1931)
• Ajatuksia ja seikkailuja (näiden myrskyjen keskellä) (1932)
• Marlborough: hänen elämänsä ja aikansa (1933-1938): nelikirjainen elämäkerta hänen suurimmasta edeltäjästään.
• Suuret aikalaiset (1937): lyhyet elämäkerrat
• Arms and the Covenant tai While England Slept: A Survey of World Affairs, 1932-1938 (1938): kehotus aseisiin, varoitus Hitleristä, kehotus asevarusteluun.
• Askel askeleelta 1936-1939 (1939)
• Vuonna 1940 pidetyt puheet (1940)
• Yleisradio-osoitteet (1941)
• Taisteluun (Veri hiki ja kyyneleet) (1941)
• Peräänantamaton taistelu (1942)
• Alun loppu (1943)
• Eteenpäin voittoon (1944)
• Vapautumisen aamunkoitto (1945)
• Voitto (1946)
• Salaiset istuntopuheet (1946)
• Sotapuheet 1940-1945 (1946)
• Toinen maailmansota (1948-1954): kuusi nidettä (12 painettua nidettä).
• Rauhan jänteet (1948)
• Maalaus harrastuksena (1948)
• Europe Unite (1950)
• Tasapainossa (1951)
• Sotapuheet 1939-1945 (1952)
• Virtauksen pysäyttäminen (1953)
• A History of the English-Speaking Peoples (1956-1958): neljä nidettä.
• Kirjoittamaton liitto (1961)

Esseet ja novellit

• "Mies yli laidan!" (1899). Painettu ensimmäisen kerran Harmsworth Magazine -lehdessä tammikuussa 1899.
• "Jos Lee ei olisi voittanut Gettysburgin taistelua" (1930). Julkaistu ensimmäisen kerran Scribner's Magazine -lehdessä joulukuussa 1930.