cis-molli
Cis-molli eli c♯-molli on molliasteikko, joka perustuu C♯:ään. Sen sävelkorkeudessa on neljä terssisäveltä.
Sen suhteellinen duuri on E-duuri ja sen rinnakkainen duuri on Cis-duuri.
Klassinen musiikki tässä sävellajissa
Tässä sävellajissa kirjoitettuja sinfonioita on hyvin vähän. Yksi niistä on Joseph Martin Krausin, mutta hän kirjoitti sen myöhemmin uudelleen c-molliin. Kaksi muuta ovat Mahlerin sinfonia nro 5 (tosin vain ensimmäinen osa on cis-molli, ja finaali on itse asiassa D-duuri) ja Prokofjevin sinfonia nro 7. Tämä sinfonia on kuitenkin C-molli. Myös Šostakovitšin viulukonsertto nro 2 on cis-molli.
Tämä näppäin esiintyy useammin pianomusiikissa. Domenico Scarlatti kirjoitti kaksi cis-molli-sonaattia, KV 246 ja KV 247. Beethovenin kuuluisan Kuunvalosonaatin jälkeen tämä sävellaji yleistyi pianossa. Beethoven käytti sitä jälleen jousikvartetin nro 14 (op. 131, 1826) ulommissa osissa. Johannes Brahms kuitenkin kirjoitti cis-molli-pianokvartetin uudelleen julkaistavaksi nimellä Pianokvartetto nro 3 c-molli, op. 60. Yksi tunnetuimmista kappaleista tässä sävellajissa on Chopinin Fantaisie-Impromptu. Muita teoksia ovat Chopinin Nocturnes nro 7 (op. 27, nro 1) ja nro 20 (op. posth.) sekä hänen "Sadepisara"-preludi D-duuri (op. 28, nro 15). Valssi cis-molli (op. 64 nro 2) on toinen tunnettu Chopinin musiikkikappale, jossa käytetään juuri tätä sävellajia (yhdessä des-molli-sävellajin kanssa). Toinen hyvin kuuluisa esimerkki cis-mollissa kirjoitetusta teoksesta on Rahmaninovin Preludi cis-molli (op. 3, nro 2).
