Cis-molli (C♯-molli) – sävelasteikko, ominaisuudet ja suhteet

Tutustu Cis-molli (C♯-molli): sävelasteikko, ominaisuudet, intervalit ja suhteet (E-duuri, Cis-duuri). Opas teoriaan, sointu- ja nuottiesimerkkeihin.

Cis-molli eli c♯-molli on molliasteikko, joka perustuu C♯:ään. Sen sävelkorkeudessa on neljä terssisäveltä.

Sen suhteellinen duuri on E-duuri ja sen rinnakkainen duuri on Cis-duuri.

Sävelasteikko ja nuotit

Cis-mollin luonnollinen asteikko (natural minor) sisältää seuraavat sävelet: C♯, D♯, E, F♯, G♯, A, B, C♯. Asteikon sointumerkintä sisältää neljä ristiä (F♯, C♯, G♯, D♯), sama kuin suhteellisessa duurissa E-duurissa.

Muunnelmia:

• Luonnollinen molli (natural): C♯ D♯ E F♯ G♯ A B C♯
• Harmoninen molli (harmonic): C♯ D♯ E F♯ G♯ A B♯ C♯ — 7. aste (B) korotetaan johtosäveleksi B♯:ksi korostaen dominanttia.
• Melodinen molli (melodic): nouseva: C♯ D♯ E F♯ G♯ A♯ B♯ C♯ (korotetut 6. ja 7. asteet), laskeva yleensä palautuu luonnolliseen muotoon: C♯ B A G♯ F♯ E D♯ C♯.

Sävellajipiirteet ja soinnut

Cis-mollissa diatoniset kolmisoinnut luonnollisessa muodossa ovat:

• i: C♯m (C♯–E–G♯)
• ii°: D♯dim (D♯–F♯–A)
• III: E (E–G♯–B)
• iv: F♯m (F♯–A–C♯)
• v: G♯m (G♯–B–D♯) — usein käytetään G♯-dur (G♯–B♯–D♯) dominantin vaikutuksen vuoksi
• VI: A (A–C♯–E)
• VII: B (B–D♯–F♯)

Tyypillisiä sointukulkuja cis-mollissa ovat esimerkiksi i–VI–VII–i (C♯m–A–B–C♯m) ja i–iv–V–i (C♯m–F♯m–G♯(maj)–C♯m), jossa V-aste usein kirjoitetaan suuri (G♯) harmonisen mollin vaikutuksesta, jotta dominanteilla on johtosävel B♯.

Suhteet, enharmoniset vastineet ja käyttö

Suhteellinen duuri on E-duuri ja rinnakkainen duuri on C♯-duuri (cis-duuri). Cis-mollin enharmoninen vastine olisi despiraalisesti D♭-molli, mutta D♭-molli olisi käytännössä hankala (vaatisi monia etumerkkejä), joten C♯-mollia käytetään yleisemmin.

Paralleelilaji C♯-duuri (cis-duuri) sisältää seitsemän ristiä ja on teoreettisesti mahdollinen, mutta käytännössä nuotinnuksessa saatetaan valita helpompi enharmoninen muoto tilanteen mukaan.

Luonne ja esimerkkejä repertoiresta

Cis-molli kuvataan usein tummasävyiseksi, intohimoiseksi ja melankoliseksi sävellajiksi. Se esiintyy paljon pianomusiikissa ja romanttisessa musiikissa, koska tarkat ristit antavat kromaattisuutta ja voimakkaita dominanttifunktioita.

Tunnettuja teoksia cis-mollissa ovat esimerkiksi Rachmaninovin Preludi cis-mollissa (Op. 3 No. 2) ja Beethovenin Pianokvartetto– tai sonaatit, joista tunnetuin on Piano Sonata No. 14 "Moonlight", joka on cis-mollissa. Myös monet romanttiset ja myöhäisromanttiset kappaleet suosivat cis-mollia sen värisävyn vuoksi.

Käytännön huomioita

• Nuotinnuksessa muistettava: etumerkit (F♯, C♯, G♯, D♯) merkitään avaimen kohdalle.
• Harmonisen ja melodisen mollin käyttö vaikuttaa merkittävästi sävellyksen tonaalisuuteen — esimerkiksi harmoninen molli vahvistaa dominanttifunktiota G♯-duurin muodossa.
• Säveltäjät valitsevat usein cis-mollin tai sen enharmonisen vastineen riippuen soittimesta ja helposta nuotinnuksesta (esim. jousi- tai puhallinsoittimet saattavat suosia tiettyjä sävellajeja).

Yhteenvetona: cis-molli on neljän ristin mollisävellaji, jonka sävylle tyypillisiä piirteitä ovat tummuus, dramaattisuus ja mahdollisuus käyttää voimakasta johtosäveltä harmonisessa ja melodisessa mollissa. Se on yleinen erityisesti pianokirjallisuudessa ja romanttisessa repertuaarissa.

Hae kirjaimella