Cis-molli eli c♯-molli on molliasteikko, joka perustuu C♯:ään. Sen sävelkorkeudessa on neljä terssisäveltä.

Sen suhteellinen duuri on E-duuri ja sen rinnakkainen duuri on Cis-duuri.

 

Sävelasteikko ja nuotit

Cis-mollin luonnollinen asteikko (natural minor) sisältää seuraavat sävelet: C♯, D♯, E, F♯, G♯, A, B, C♯. Asteikon sointumerkintä sisältää neljä ristiä (F♯, C♯, G♯, D♯), sama kuin suhteellisessa duurissa E-duurissa.

Muunnelmia:

  • Luonnollinen molli (natural): C♯ D♯ E F♯ G♯ A B C♯
  • Harmoninen molli (harmonic): C♯ D♯ E F♯ G♯ A B♯ C♯ — 7. aste (B) korotetaan johtosäveleksi B♯:ksi korostaen dominanttia.
  • Melodinen molli (melodic): nouseva: C♯ D♯ E F♯ G♯ A♯ B♯ C♯ (korotetut 6. ja 7. asteet), laskeva yleensä palautuu luonnolliseen muotoon: C♯ B A G♯ F♯ E D♯ C♯.

Sävellajipiirteet ja soinnut

Cis-mollissa diatoniset kolmisoinnut luonnollisessa muodossa ovat:

  • i: C♯m (C♯–E–G♯)
  • ii°: D♯dim (D♯–F♯–A)
  • III: E (E–G♯–B)
  • iv: F♯m (F♯–A–C♯)
  • v: G♯m (G♯–B–D♯) — usein käytetään G♯-dur (G♯–B♯–D♯) dominantin vaikutuksen vuoksi
  • VI: A (A–C♯–E)
  • VII: B (B–D♯–F♯)

Tyypillisiä sointukulkuja cis-mollissa ovat esimerkiksi i–VI–VII–i (C♯m–A–B–C♯m) ja i–iv–V–i (C♯m–F♯m–G♯(maj)–C♯m), jossa V-aste usein kirjoitetaan suuri (G♯) harmonisen mollin vaikutuksesta, jotta dominanteilla on johtosävel B♯.

Suhteet, enharmoniset vastineet ja käyttö

Suhteellinen duuri on E-duuri ja rinnakkainen duuri on C♯-duuri (cis-duuri). Cis-mollin enharmoninen vastine olisi despiraalisesti D♭-molli, mutta D♭-molli olisi käytännössä hankala (vaatisi monia etumerkkejä), joten C♯-mollia käytetään yleisemmin.

Paralleelilaji C♯-duuri (cis-duuri) sisältää seitsemän ristiä ja on teoreettisesti mahdollinen, mutta käytännössä nuotinnuksessa saatetaan valita helpompi enharmoninen muoto tilanteen mukaan.

Luonne ja esimerkkejä repertoiresta

Cis-molli kuvataan usein tummasävyiseksi, intohimoiseksi ja melankoliseksi sävellajiksi. Se esiintyy paljon pianomusiikissa ja romanttisessa musiikissa, koska tarkat ristit antavat kromaattisuutta ja voimakkaita dominanttifunktioita.

Tunnettuja teoksia cis-mollissa ovat esimerkiksi Rachmaninovin Preludi cis-mollissa (Op. 3 No. 2) ja Beethovenin Pianokvartetto– tai sonaatit, joista tunnetuin on Piano Sonata No. 14 "Moonlight", joka on cis-mollissa. Myös monet romanttiset ja myöhäisromanttiset kappaleet suosivat cis-mollia sen värisävyn vuoksi.

Käytännön huomioita

  • Nuotinnuksessa muistettava: etumerkit (F♯, C♯, G♯, D♯) merkitään avaimen kohdalle.
  • Harmonisen ja melodisen mollin käyttö vaikuttaa merkittävästi sävellyksen tonaalisuuteen — esimerkiksi harmoninen molli vahvistaa dominanttifunktiota G♯-duurin muodossa.
  • Säveltäjät valitsevat usein cis-mollin tai sen enharmonisen vastineen riippuen soittimesta ja helposta nuotinnuksesta (esim. jousi- tai puhallinsoittimet saattavat suosia tiettyjä sävellajeja).

Yhteenvetona: cis-molli on neljän ristin mollisävellaji, jonka sävylle tyypillisiä piirteitä ovat tummuus, dramaattisuus ja mahdollisuus käyttää voimakasta johtosäveltä harmonisessa ja melodisessa mollissa. Se on yleinen erityisesti pianokirjallisuudessa ja romanttisessa repertuaarissa.