Molliasteikko (molli) – määritelmä, rakenne ja yleisimmät tyypit
Molliasteikko on musiikinteoriassa asteikko, jonka perusrakenne muodostuu toonikasta, toonikan yläpuolella olevasta pienestä terssistä ja toonikan yläpuolella olevasta puhtaasta kvintistä. Nämä kolme säveltä muodostavat mollin peruskolmisoinnun. Molliajärjestelmiin kuuluvat myös useat asteikot ja moodit, kuten dorilainen moodi ja fryygialainen moodi, jotka jakavat mollille tyypillisiä piirteitä.
Yksinkertaisesti sanottuna molliasteikko on sävelsarja, jonka kuulostetaan usein melankoliselta tai tummasävyiseltä verrattuna duuriasteikkoon. Jokaisella molliasteikolla on myös suhteellinen duuriasteikko, jonka kuudennesta sävelestä molli voidaan ajatella alkavan — esimerkiksi a-molli alkaa C-duurin kuudennesta sävelestä.
Useimmiten, kun puhutaan molliasteikosta käytännössä, tarkoitetaan yhtä kolmesta yleisestä tyypistä:
- Luonnollinen molli (natural minor) — sävelvälimalli: 2–1–2–2–1–2–2 semitonia (kokoväli = 2, puolisävel = 1). Esimerkki: a-molli luonnollisena = A B C D E F G A.
- Harmoninen molli (harmonic minor) — sama kuin luonnollinen, mutta yläsävel (seuraava toonikan yläpuolinen sävel) korotetaan puolisävelllä, mikä tuottaa suuren sekstin ja suuren dominanttisoinnun tarpeen: 2–1–2–2–1–3–1 semitonia. Esimerkki: a-harmoninen molli = A B C D E F G# A. Harmoninen molli antaa vahvemman johtosävelen ja mahdollistaa suurivertaisen V-asteen (E major tai E7 a-mollissa).
- Melodinen molli (melodic minor) — nouseva ja laskeva muoto eroavat toisistaan: noustessa korotetaan sekä VI että VII aste (sävelaskeleet F→F# ja G→G# a-mollissa), jolloin nousuasteikon välimallit ovat 2–1–2–2–2–2–1 semitonia; laskeutuvassa suunnassa asteikko yleensä palaa luonnolliseksi molliksi (2–1–2–2–1–2–2). Esimerkki: a-molli melodisena nousevana = A B C D E F# G# A; laskevana = A G F E D C B A.
Intervalleina mollin perusrakenne voidaan kuvata myös asteikkotasoina ja sointujen avulla: luonnollisessa mollissa asteet ja niiden kolmisoinnut romalaisin numeroin ovat tyypillisesti i – ii° – III – iv – v – VI – VII (esimerkiksi a-mollissa: Am – B° – C – Dm – Em – F – G). Harmonisen mollin vaikutuksesta v-aste muuttuu usein suureksi (V) tai V7:ksi johtosävelen takia, jolloin harmoninen funktio vahvistuu (Am – E tai E7).
Mihin mollia käytetään? Molliasteikot ovat keskeisiä sekä klassisessa että populaarimusiikissa ja tarjoavat laajan ilmaisukirjon: luonnollinen molli antaa klassisia ja kansanmusiikillisia sävyjä, harmoninen molli luo dramaattisia ja itämaismaisiin melodioihin viittaavia värejä johtosävelen ansiosta, ja melodinen molli helpottaa sujuvaa melodista liikkumista ylös mentäessä. Moodit kuten dorilainen ja fryygialainen tuovat omat tunnuspiirteensä (esim. dorilaisessa on pieni terssi mutta suuri seksti, fryygialaisessa on pieni sekunti).
Yhteenvetona: molliasteikko on laaja käsite, joka kattaa useita asteikkotyyppejä ja mooditoimintoja. Tuntemalla luonnollisen, harmonisen ja melodisen mollin erot sekä niiden sointutoiminnot voi ymmärtää, miten molli rakentaa melankolisesta tunnelmasta dynaamisen harmonisen liikkeen ja melodisen mahdollisuuden.
Natural Minor
Luonnollinen molliasteikko on sama kuin duuriasteikon 6. moodi (tai aeolialainen moodi). Esimerkiksi näppäimistön valkoiset nuotit yhdestä C:stä seuraavaan C:hen ylöspäin muodostavat C-duuriasteikon. Jos valkoiset nuotit soitetaan alkaen kyseisen C-asteikon kuudennesta askeleesta (mistä tahansa A:sta seuraavaan A:han), syntyy A:n luonnollinen molliasteikko (C:n "suhteellinen molli").
Harmoninen ja melodinen molli
Harmoninen molliasteikko on sama kuin luonnollinen molliasteikko, mutta sen seitsemäs sävel on nostettu puolisävelellä.
Harmoninen molliasteikko: 1 2 3♭ 4 5 6♭ 7 8
Esimerkiksi a-mollissa harmoninen molliasteikko on:
A B C D E F G♯ A
Toista (help-info)
Harmoninen molli eroaa luonnollisesta mollista muun muassa siinä, että siinä on kaksi sointua, joilla on sama rakenne kääntäen, joten ne eivät kuulu mihinkään sävelkulkuun. Nämä ovat vähennetty seitsemäs sointu (2., 4., 6. ja 7. aste) ja korotettu sointu (3., 5. ja 7. aste).
Harmonista mollia kutsutaan joskus myös muhamettilaiseksi asteikoksi, koska sen ylempi tetrasointu on sama kuin Lähi-idän musiikissa usein esiintyvä Hijaz-jins. Harmoninen molliasteikko kokonaisuutena on joskus nimeltään arabiaksi Nahawand-Hijaz tai turkiksi Bûselik Hicaz.
Tämän asteikon kuudennen ja seitsemännen asteen (tässä tapauksessa F ja G♯) välinen väli on augmentoitu sekunti. Jotkut säveltäjät, kuten Mozart, ovat käyttäneet tätä intervallia melodian säveltämisessä, mutta toiset säveltäjät ovat pitäneet sitä hankalana. Heidän mielestään kokonainen askel näiden kahden asteikon asteiden välillä oli parempi sujuvaan melodian kirjoittamiseen, joten he käyttivät subtonista seitsemättä eli korotettua kuudetta asteikkoa. Näitä kahta vaihtoehtoa kutsutaan nousevaksi melodiseksi molliasteikoksi ja laskevaksi melodiseksi molliasteikoksi. Nousevassa asteikossa on sama ylempi tetrakordi kuin duuriasteikossa, ja laskevassa asteikossa on sama kuin luonnollisessa mollissa:
A B C D E F♯ G♯ A' ja sitten
A' G F E D C B A vastaavasti.
Toista (help-info)
Toista (help-info)
Monet säveltäjät eivät musiikin säveltämisessä pitäydy vain yhden asteikon nuotissa. Suhteellisen duurin kolmisoinnun käyttäminen on hyvin yleistä, mutta koska se perustuu molliasteikon kolmanteen asteeseen, harmonisen asteikon korotettu seitsemäs aste aiheuttaisi augmentoidun kolmisoinnun. Tällöin säveltäjät käyttävät yleensä luonnollista mollia. Jazzissa käytetään yleensä vain nousevaa mollia.
Avainsignatuurien etsiminen
Duuri- ja molliavaimia, joilla on sama sävelkulku, kutsutaan suhteellisiksi; C-duuri on siis a-mollin suhteellinen duuri, ja c-molli on E-duurin suhteellinen molli♭. Suhteellinen duuri on mollin tonicaa suuremman molliterssin yläpuolella. Koska esimerkiksi G-duurin sävelsävyssä on yksi terävä (katso duuriasteikot, miten tämä löydetään), myös sen suhteellisessa mollissa, e-mollissa, on yksi terävä sävel.
Musiikki voidaan kirjoittaa enharmonisessa asteikossa (esim. A-duuri, jonka sävelasteikossa on vain neljä desiä, kun G-duurissa vaaditaan kahdeksan teriä). Seuraavat ovat enharmonisia vastineita:
| Key Sig. | Duuri asteikko | Molli asteikko | ||
| 5♯/7♭ | B/C♭ majuri | g♯/a♭ vähäinen | ||
| 6♯/6♭ | F♯/G♭-duuri | d♯/e♭ vähäinen | ||
| 7♯/5♭ | C♯/D♭ majuri | a♯/b♭ vähäinen |
Viidesosaympyrä, jossa näkyvät duuri- ja molliavaimet ja niiden merkit.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Pää- ja sivuaine
- Musiikkitila
- Diatoninen toiminnallisuus
- Aeolian mode
- Duuri asteikko
- Kirwani
- Teoreettinen avain
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on molliasteikko musiikin teoriassa?
A: Molliasteikko musiikkiteoriassa on mikä tahansa asteikko, jossa on vähintään kolme asteikkoa: toonika, toonikan yläpuolella oleva pieni kolmasosa ja toonikan yläpuolella oleva täydellinen viidesosa. Yhdessä ne muodostavat mollin kolmisoinnun.
K: Mitä puoli- ja kokonaisaskeleiden mallia käytetään luonnollisen molliasteikon muodostamisessa?
V: Luonnollisen molliasteikon rakentamisessa käytettävä puoli- ja kokonaisaskeleiden kuvio on i_kokonais_ii°_puoli_III_kokonais_iv_kokonais_v_puoli_VI_kokonais_VII_kokonais _i (seuraava oktaavi) (e -------- f#° ------ G ---------- a --------- b ------- C ---------- D ---------- e).
Kysymys: Mistä nuotista luonnollinen molliasteikko alkaa?
V: Luonnollinen molliasteikko alkaa sen sukulaismolliasteikon kuudennesta sävelestä.
K: Mitkä ovat esimerkkejä asteikoista ja moodeista, jotka sisältävät mollin kolmisoinnun?
V: Esimerkkejä asteikoista ja moodeista, jotka sisältävät mollin kolmisoinnun, ovat dorilainen moodi ja fryygialainen moodi.
K: Miten kuvailisit molliasteikon sävelsarjan luonnetta?
V: Molliasteikon sävelsarja on luonteeltaan surullinen ja synkkä.
K: Mitkä molliasteikot ovat yleisimpiä länsimaisessa musiikissa?
V: Yleisimmät molliasteikot länsimaisessa musiikissa ovat luonnollinen molli, harmoninen molli ja melodinen molliasteikko.
K: Miltä molliasteikko kuulostaa verrattuna duuriasteikkoon?
V: Molliasteikko kuulostaa surulliselta ja synkältä, kun sitä kuulee duuriasteikon rinnalla.
