D-duuri
Katso myös: D-molli.
D-duuri on d-duuriin perustuva duuriasteikko, jossa on kaksi teriä. Sen suhteellinen molli on h-molli.
D-duuri sopii hyvin viulumusiikkiin soittimen rakenteen vuoksi, sillä sen neljä kielijänteistä on viritetty G D A E. Avoimet kielet resonoivat D-äänijänteen kanssa, mikä tuottaa erityisen täyteläisen äänen.
Tämän vuoksi monet klassiset säveltäjät kirjoittivat viulukonsertot D-duurissa. Esimerkkeinä mainittakoon Mozartin (nro 2, 1775, nro 4, 1775), Ludwig van Beethovenin (1806), Paganinin (nro 1, 1817), Brahmsin (1878), Tšaikovskin (1878), Prokofjevin (nro 1, 1917), Stravinskyn (1931) ja Korngoldin (1945).
Se soveltuu myös kitaramusiikkiin, kun alin jousi viritetään drop-virityksellä, jolloin kaksi d:tä on avoimina jousina.
Joillekin aloitteleville puhallinopiskelijoille D-duuri ei kuitenkaan ole kovin hyvä säveltapa, koska se transponoituu B-soittimille E-duuriksi. E-duurissa on neljä terävyyttä, mikä on vaikeampaa soittaa uusille oppijoille.
B-duuri-klarinettia käytetään kuitenkin usein D-duuri-musiikissa. Se on luultavasti eniten teriä sisältävä sävellaji, jota se voi soittaa hyvin. Kun jotkut säveltäjät kuitenkin kirjoittavat teoksen d-molliin b-klarinetilla, he vaihtavat sen a-klarinettiin, jos musiikki vaihtuu D-duuriin.
Useimmat tinapillit ovat D-kielisiä, koska niitä käytetään usein viulujen kanssa soitettavassa musiikissa.
Barokin aikana D-duuria pidettiin "kunnian avaimena", joten monet trumpettikappaleet olivat D-duurissa. Esimerkkeinä mainittakoon Faschin, Grossin, Molterin (nro 2), Leopold Mozartin, Telemannin (nro 2) ja Giuseppe Torellin konsertot, Corellin, Franceschinin, Purcellin ja Torellin sonaatit sekä "The Trumpet Shall Sound" ja "Hallelujah"-kuoro Händelin Messiaasta.
Kun venttiilitorvi keksittiin, säveltäjät alkoivat kirjoittaa trumpetille sävellyksiä, joissa oli enemmän desejä, joten Haydn kirjoitti kuuluisan trumpettikonserttonsa Es-duuriin.
Haydnin 104 sinfoniasta 23 on D-duurissa, joten se on hänen sinfonioidensa useimmin käytetty päätaajuus. Suuri osa Mozartin numeroimattomista sinfonioista on D-duurissa, nimittäin K. 66c, 81/73, 97/73m, 95/73n, 120/111a ja 161/163/141a. Sinfonia tuli alkusoitosta, ja "D-duuri oli ylivoimaisesti yleisin alkusoiton sävellaji 1700-luvun jälkipuoliskolla".
Skrjabin piti D-duuria kultaisena värinä, ja kun hän puhui Rimski-Korsakoville, hän antoi esimerkin yhdestä Rimski-Korsakovin omasta oopperasta, jossa hahmo lauloi D-duurissa kullasta.
Viittaukset
1. ↑ Rita Steblin: A History of Key Characteristics in the Eighteenth and Early Nineteenth Centuries (Rochester, University of Rochester Press: 1996) s. 124 "Voiton avain, halleluja, sotahuuto, voiton riemu." "A History of Key Characteristics in the Eighteenth and Early Nineteenth Centuries."
2. ↑ Rice, John (1998). Antonio Salieri ja wieniläisooppera. Chicago: University of Chicago Press. s. 124.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on D-duuri?
V: D-duuri on duuriasteikko, joka perustuu nuottiin D. Sen sävelsävyissä on kaksi teriä.
K: Mikä on D-duurin suhteellinen molli?
V: D-duurin suhteellinen molli on h-molli.
K: Miksi se sopii hyvin viulumusiikkiin?
V: Se sopii hyvin viulumusiikkiin soittimen rakenteen vuoksi, sillä siinä on neljä jousijohtoa, jotka on viritetty G D A E. Avoimet jouset resonoivat D-jousen kanssa, mikä tuottaa erityisen täyteläisen äänen.
K: Mitkä klassiset säveltäjät ovat kirjoittaneet viulukonserttoja D-duurissa?
V: Esimerkkejä ovat Mozartin (nro 2, 1775, nro 4, 1775), Ludwig van Beethovenin (1806), Paganinin (nro 1, 1817), Brahmsin (1878), Tšaikovskin (1878), Prokofjevin (nro 1, 1917), Stravinskyn (1931) ja Korngoldin (1945) konsertot.
Kysymys: Sopiiko se kitaramusiikkiin?
V: Kyllä, sitä voidaan käyttää kitaramusiikkiin, kun alin jousi viritetään drop-virityksellä, jolloin kaksi d:tä jää avoimiksi jousiksi.
K: Sopiiko se puhallinsoittimille?
V: Joillekin aloitteleville puhallinopiskelijoille D-duuri ei ehkä ole kovin hyvä säveltapa, koska se transponoidaan E-duriin, jossa on neljä terävyyttä ja joka voi olla aluksi vaikeampi soittaa; B-duurissa olevia klarinetteja käytetään kuitenkin usein tämän säveltavan musiikin soittamiseen, koska siinä on luultavasti eniten terävyyksiä, jotka voidaan soittaa hyvin tällä instrumentilla.
Kysymys: Millaisena sitä pidettiin barokin aikana?
V: Barokin aikana D-duuri nähtiin "kunnian avaimena", joten monet trumpettikappaleet kirjoitettiin tässä avaimessa, kuten Faschin, Grossin, Molterin (nro 2), Leopold Mozartin, Telemannin (nro 2) ja Giuseppe Torellin konsertot, Corellin, Franceschinin, Purcellin ja Torellin sonaatit sekä Händelin Messiaan "The Trumpet Shall Shall Sound" - ja "Hallelujah"-kuorot.
