Syöpäosasto — Solženitsynin romaani (1967) ja Neuvostoliiton tausta
Syöpäosasto on venäläisen kirjailijan Aleksandr Solženitsynin puoliksi omaelämäkerrallinen romaani, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1967 ja kiellettiin Neuvostoliitossa vuonna 1968. Teos käsittelee sekä fyysistä että henkistä sairautta — syöpää yhtä lailla kuin totalitaarisen järjestelmän aiheuttamaa moraalista rappiota — ja se tunnetaan tiukasta ihmis- ja yhteiskuntakuvauksestaan.
Juoni ja henkilöt
Romaani sijoittuu Uzbekistanissa vuoteen 1955, jälkistalinismin aikaan, ja seuraa pientä joukkoa syöpäpotilaita sairaalan osastolla. Päähenkilö on Oleg Kostoglotov, entinen sotilas ja poliittinen vanki, joka on kokenut työleirit ja sorron. Muiden potilaiden kautta romaani avaa yksilöiden ja yhteisön reaktioita menneeseen väkivaltaan ja sortoon.
Keskeinen motiivi on moraalinen vastuu: mitä tarkoittaa elää sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat joko osallistuneet sortoon tai katsoneet siihen sivusta? Yksi potilaista esimerkiksi on vuosia aiemmin ilmiantanut naapurinsa saadakseen itselleen koko asunnon; hän pelkää nyt koston mahdollisuutta mieheltä, joka on päässyt vapaaksi. Toiset taas tajuavat, että heidän passiivisuutensa ja myötävaikuttamisensa ovat tehneet heistä osasyyllisiä tapahtuneisiin rikoksiin.
Romaanissa on voimakas kohtaus, jossa Shulubin sanoo Kostoglotoville: "Sinun ei ole tarvinnut paljoa valehdella, ymmärrätkö? Ainakaan sinun ei ole tarvinnut alentua niin alas - sitä sinun pitäisi arvostaa! Teidät pidätettiin, mutta meidät ajettiin kokouksiin 'paljastamaan' teidät. He teloittivat kaltaisiasi ihmisiä, mutta meidät pakotettiin seisomaan ja taputtamaan tuomioille ... Eivätkä vain taputtaneet, he saivat meidät vaatimaan teloitusta, vaatimaan sitä!" Tämä katkelma tiivistää romaanin keskeisen kysymyksen: missä määrin hiljaisuus ja pelko tekevät ihmisistä osallisia väkivaltaan?
Teemat ja symboliikka
Syöpäosasto käyttää sairaalan mikroympäristöä peilinä laajemmalle yhteiskunnalle. Potilaiden fyysinen tauti vertautuu kollektiiviseen moraaliseen "syöpään": pelkoon, ilmiantoihin ja myötätuntoisuuden katoamiseen. Romaanissa käsitellään myös muistia, syyllisyyttä, anteeksiantoa ja toivottomuutta — teemojen kautta Solženitsyn tutkii, voiko yhteiskunta koskaan parantua, jos sen jäsenet ovat taipuneet väkivallan ja nöyryytyksen edessä.
Romaanin loppupuolella Kostoglotov — joka, Solženitsynin tavoin, oli joutunut maanpakoon vastavallankumouksellisia koskevan 58 pykälän nojalla — ymmärtää, että hänelle ja Venäjälle aiheutettu vahinko on syvä. Parantumista ei tapahdu yhdessä yössä vaikkakin Stalin on poissa; romaani jättää lukijan pohtimaan, kuinka laajat traumojen seuraukset ovat ja miten ne vaikuttavat yksilöiden haluun tai kykyyn palauttaa inhimillisyys.
Romaanin loppukohtauksessa, kun Kostoglotov vapautuu syöpäosastolta ja vierailee eläintarhassa, hän näkee eläimissä tuttuja piirteitä ihmisissä: "[E]vaikka Oleg olisi heidän puolellaan ja hänellä olisi valta, hän ei silti haluaisi murtautua häkkeihin ja vapauttaa niitä ...". Näkymä korostaa, kuinka sekä vangitut ihmiset että eläimet ovat menettäneet kyvyn ymmärtää ja vaatia rationaalista vapautta; äkillinen vapaus näyttäytyy heille uhkana eikä mahdollisuutena.
Historiallinen tausta
Romaanin tapahtuma-aika liittyy suoraan Stalinin ajan väkivaltaan ja sen jälkivaikutuksiin. Stalinin suuri puhdistus, jossa miljoonia ihmisiä vainottiin, vangittiin ja usein teloitettiin, oli laaja poliittinen sortokampanja Josif Stalinin johdolla vuosina 1936–1939. Kampanja kohdistui muun muassa kommunistisen puolueen ja hallituksen virkamiehiin, puna-armeijan johtoon sekä talonpoikiin. Viranomaiset, erityisesti NKVD, valvoivat tiukasti ja epäiltiin helposti "sabotointia" tai "alueellisia vastavallankumouksia". Venäläisessä historiankirjoituksessa voimakkaimman puhdistuksen vaihetta 1937–1938 kutsutaan usein Jezhovshššinaksi (venäjäksi ежовщина; kirjaimellisesti Jezhovin hallinto) NKVD:n johtajan Nikolai Jezhovin mukaan.
Kirjallinen tyyli ja vaikutus
Solženitsynin tyyli on tiivis, analyyttinen ja moraalisesti latautunut. Hän yhdistää yksityiskohtaisen arkikuvauksen yksilöiden kokemuksista laajaan historialliseen perspektiiviiin. Romaani on osa laajempaa Solženitsynin tuotantoa, jossa hän käsittelee gulagin, poliittisen vainon ja ihmisen vastuun teemoja. Syöpäosasto edustaa realistista, eettisesti eteenpäin suuntautuvaa proosaa, jonka merkitys Venäjän ja koko maailman kirjallisuudessa on huomattava.
Julkaisu, kieltäminen ja vastaanotto
Teos julkaistiin 1967, mutta Neuvostoliitossa se joutui sensuurin kohteeksi ja kiellettiin pian sen jälkeen. Kieltäminen liittyi kirjailijan kriittiseen suhtautumiseen stalinismiin ja siihen, miten monet neuvostokansalaiset olivat myötävaikuttaneet sortoon joko aktiivisesti tai passiivisesti. Kieltäminen ja Solženitsynin muu tuotanto lisäsivät hänen kansainvälistä näkyvyyttään; hänelle myönnettiin muun muassa Nobel-palkinto vuonna 1970, ja myöhemmin hänen poliittinen asemansa johti maanpakoon ja karkotukseen 1970-luvulla.
Romaanin vastaanotto on ollut kaksijakoinen: monet arvostelijat ovat ylistäneet teoksen moraalista rohkeutta ja inhimillistä tarkkanäköisyyttä, kun taas järjestelmää kannattavat ovat tuominneet sen rankasti. Nykyisin Syöpäosasto nähdään osana tärkeää historiallista ja kirjallista keskustelua totalitarismin muistista, yksilön vastuusta ja yhteiskunnallisesta toipumisesta.
Merkitys
Syöpäosasto ei ole vain kuvaus yksittäisten ihmisten kärsimyksestä, vaan myös yritys ymmärtää, miten yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet muovaavat ihmisten moraalia ja käyttäytymistä. Teos kysyy, voidaanko yksilöt ja kansakunnat todella parantua ilman rehellistä kohtaamista menneisyyden rikkomusten kanssa ja ilman, että ihmiset ottavat vastuun yhdessä tehdystä laiminlyönnistä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mistä romaani Cancer Ward kertoo?
A: Cancer Ward on venäläisen kirjailijan Aleksandr Solženitsynin puoliksi omaelämäkerrallinen romaani. Se kertoo pienestä joukosta syöpäpotilaita Uzbekistanissa vuonna 1955 ja tutkii niiden moraalista vastuuta, jotka katsoivat vierestä, kun heidän maanmiehiään pidätettiin, lähetettiin työleireille, karkotettiin tai teloitettiin Stalinin suuren puhdistuksen aikana.
K: Milloin Cancer Ward julkaistiin ensimmäisen kerran?
V: Romaani julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1967.
K: Mitä Stalinin suuri puhdistus sisälsi?
V: Stalinin suuressa puhdistuksessa puhdistettiin laajamittaisesti kommunistista puoluetta, hallituksen virkamiehiä ja puna-armeijan johtoa sekä tukahdutettiin talonpoikia. Poliisi valvoi laajalti, "sabotoijia" epäiltiin, heitä vangittiin ja teloitettiin mielivaltaisesti.
Kysymys: Mitä Oleg Kostoglotov tajuaa romaanin lopussa?
V: Romaanin lopussa Oleg Kostoglotov tajuaa, että Stalinin lähdettyä hänestä ja Venäjälle aiheutuneen vahingon vuoksi hän ei voi enää parantua eikä elää normaalia elämää.
K: Miten Shulubin kuvaa Oleg Kostoglotovin kaltaisia ihmisiä?
V: Shulubin kertoo Oleg Kostoglotoville, että hänen ei ole tarvinnut valehdella paljoa verrattuna muihin, jotka oli kerätty kokouksiin "paljastamaan" Kostoglotov ja jotka oli pakotettu vaatimaan teloitustuomioita hänen kaltaisilleen ihmisille.
K: Mitä Oleg näkee, kun hän käy eläintarhassa syöpäosastolla olonsa loppuvaiheessa?
V: Vieraillessaan eläintarhassa syöpäosastolla olonsa loppuvaiheessa Oleg näkee eläimiä, jotka muistuttavat hänelle entuudestaan tuttuja ihmisiä; hän ymmärtää, että ne ovat menettäneet ajatuksensa järkevästä vapaudesta, jos ne yhtäkkiä vapautetaan häkistään.
