NKVD:n sisäasiain kansankomissariaatti (venäjäksi: НКВД; Народный Комиссариат Внутренних Дел) toimi Neuvostoliitossa vuosina 1934–1946. Se koordinoi laajaa valtionsisäistä valvontaa ja lainvalvontaa ja toteutti käytännössä kommunistisen puolueen ja sen johdon, erityisesti Josif Stalinin, poliittista tahtoa. NKVD syntyi aiempien turvallisuus- ja poliisilaitosten järjestelyissä ja se koki lukuisia organisaatiomuutoksia ja uudelleenjärjestelyjä lyhyessä ajassa; esimerkiksi vuosina 1938–1939 sen rakenne muuttui useaan otteeseen.

Johtajat ja kohtalot

NKVD:tä johtivat muun muassa Genrikh Yagoda (1891–1938) (kansankomissari 1934–1936), Nikolai Jezhov (1895-1938) (kansankomissari 1936–1938) ja Lavrenti Beria (1899–1953) (kansankomissari 1938–1945). Useat NKVD:n johtajat joutuivat myöhemmin itse sortokoneiston uhreiksi: Yagoda teloitettiin vuonna 1938, Jezhov erotettiin 1938 ja teloitettiin vuonna 1940. Beria syrjäytettiin ja teloitettiin vuonna 1953.

Tehtävät ja rakenne

NKVD:n näkyvä julkinen osa käsitti tavalliset poliisitehtävät (militsija), jotka hoitivat muun muassa rikostorjuntaa ja yleistä järjestystä. Sen sisällä toimi kuitenkin myös salaisempi ja vaikutusvaltaisempi osa, joka keskittyi valtion turvallisuuteen ja poliittiseen valvontaan. Tärkeimmät NKVD:n yksiköt ja toiminnot olivat:

  • GUGB (Glavnoe upravlenie gosudarstvennoi bezopasnosti, valtion turvallisuuden pääosasto) — käytännössä Neuvostoliiton salainen poliisi, joka vastasi vakoojien, poliittisten vastustajien, terrorin ja tiedustelutoiminnan torjunnasta sekä sabotageihin liittyvistä toimeenpanotoimista.
  • GULAG -leirihallinto — NKVD hallinnoi vankileirejä (Gulag), joissa poliittisia vankeja ja rikollisia pakkotyöhönsiirrettiin suurissa määrin.
  • Rajavartiosto ja sisäiset joukot — NKVD:hen kuului rajajoukkoja ja sisäisiä sotilasmuodostelmia, jotka vastasivat rajaturvallisuudesta, sisäisestä järjestyksestä ja tarvittaessa aseellisista operaatioista.
  • Hallinnolliset ja siviilipalvelutehtävät — NKVD hoiti myös palovartiota, kuljetuksia, passivalvontaa ja muita sisäisiä hallintotehtäviä, joita myöhemmin yleensä siirrettiin sisäasiainministeriölle (MVD).

Käytännöt ja sortotoimet

NKVD tuli tunnetuksi erittäin salaisesta ja ankarasta poliittisesta toiminnasta. Sen keinot sisälsivät laajamittaisia pidätyksiä, kuulustelumenetelmiä, kahleistettuja oikeudenkäyntejä, niin kutsuttuja troikoja (kolmen virkamiehen tuomioelimet), pakkosiirtoja, pakkotyötä leireillä ja teloituksia. Tunnettuja ja laajamittaisia NKVD:n organisoimia tapahtumia olivat muun muassa:

  • Suuri puhdistus (1936–1938) — massiivinen kampanja, jossa hyllytettiin, pidätettiin, tuomittiin ja usein teloitettiin suuri määrä kommunistipuolueen jäseniä, armeijan upseereita, intellektuelleja ja tavallisia kansalaisia. Arviot uhreista vaihtelevat, mutta puhdistuksiin liittyi satojatuhansia pidätyksiä ja kymmeniä- tai satojatuhansia teloituksia.
  • Lain täytäntöönpanon ja poliittisen valtapolitiikan välineet — NKVD käytti niin kutsuttuja “kvotoja” ja “listoja” (esim. operatiivisia määräyksiä, kuten Order No. 00447), joiden perusteella paikalliset viranomaiset suorittivat massapidätyksiä ja -teloituksia.
  • Neuvostoliiton kansallisten ryhmien ja siirtoväestön pakkosiirrot — toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen NKVD järjesteli joukkojen ja kansallisuuserien siirtoja (mm. krimiläisten, tataarien, Karjalan ja Pohjois-Kaukasuksen kansojen siirrot), usein pakko-olosuhteissa ja kärsimyksin.
  • Katynin joukkoampumiset (1940) — NKVD vastasi Puolan sotavankien (upseerien ja yhteiskunnallisten joukkojen) joukkoampumisista, jotka paljastuivat myöhemmin Katynin verilöylynä.

Sotavuodet ja jälkijärjestelyt

Toisen maailmansodan aikana NKVD:n tehtävät laajenivat sodanaikaiseen valvontaan, taktiikkaan ja vastavakoiluun. Vuonna 1943 Neuvostoliiton sotilasvastavakoilu SMERSH perustettiin osittain kilpailemaan ja täydentämään NKVD:n toimintaa armeijan alueella. Sodan jälkeen NKVD:n rakenne ja nimet muuttuivat: vuonna 1946 kansankomissariaatit muutettiin ministeriöiksi — NKVD:n toiminnot siirtyivät osin Sisäasiain ministeriölle (MVD) ja valtion turvallisuustehtävät eriytettiin myöhemmin MGB:lle (Ministry of State Security).

Perintö ja arviointi

NKVD:n perintö on ristiriitainen ja traaginen: organisaatio loi tehokkaan, mutta myös järjettömän ja verisen hallintokoneiston, joka tuotti miljoonien kärsimyksen, vankileirien, pakkosiirtojen ja poliittisten teloitusten kautta. Historiantutkimus ja arkistolähteet ovat valottaneet toimintaa vuosikymmenien aikana, ja NKVD on keskeinen esimerkki siitä, miten vallankäyttö ja turvallisuuspalvelut voivat muuttua sorron välineeksi. Sen toimien selvittäminen jatkuu edelleen, ja monet yksityiskohdat ovat riippuvaisia avautuvista arkistoista ja tutkijoiden työstä.

NKVD on siten sekä Neuvostoliiton sisäisen hallinnon ja turvallisuuden tärkeä osa että esimerkki totalitaarisen järjestelmän väkivaltaisista mekanismeista, joiden vaikutukset näkyivät laajasti sekä yksilöiden että kansakuntien tasolla.