Aleksandr Solženitsyn — nobelvoittaja, venäläinen kirjailija ja Gulag-paljastaja

Suuri osa Solženitsynin teoksista on omaelämäkerrallisia ja perustuu hänen omassa elämässään näkemiinsä ja kokemiinsa asioihin. Solženitsyn oli itse vangittuna Gulagissa monta vuotta ja myöhemmin syöpäsairaalassa (hän toipui syövästä). ^[].

Hruštšovin salaisen puheen jälkeen vuonna 1956 Solženitsyn vapautettiin maanpaosta ja vapautettiin syytteistä. Käsikirjoitus Yksi päivä Ivan Denisovitšin elämässä julkaistiin muokattuna vuonna 1962 Nikita Hruštšovin nimenomaisella suostumuksella. Hruštšov puolusti sitä politbyroon puheenjohtajistossa, jossa käsiteltiin, sallitaanko sen julkaiseminen, ja lisäsi: "Teissä jokaisessa on stalinisti; minussa on jopa stalinisti. Meidän on kitkettävä tämä paha pois".

Näin omaelämäkerran, reportaasin, fiktion ja poliittisten havaintojen väliset rajat ovat sidoksissa toisiinsa enemmän kuin useimmilla kirjailijoilla.

Runous

• Preussilaiset yöt (1974) (venäjäksi Прусские ночи)

Tämä on pitkä runo. Solženitsyn oli Neuvostoliiton puna-armeijan kapteeni toisen maailmansodan aikana. Preussilaiset yöt kuvaa puna-armeijan marssia Itä-Preussin halki ja keskittyy traumaattisiin raiskauksiin ja murhiin, joita Solženitsyn näki osallistuessaan marssille.

Romaanit

• The First Circle (1968) Kirjasta julkaistiin englanninkielinen laajempi versio vuonna 2009.

Nimi on viittaus Danten Jumalaisen komedian Helvetin ensimmäiseen kehään, jossa kreikkalaiset filosofit ja muut ei-kristityt elävät muurien ympäröimässä vihreässä puutarhassa. He eivät pääse taivaaseen, koska he ovat syntyneet ennen Kristusta, mutta he nauttivat pienestä suhteellisen vapaasta tilasta helvetin sydämessä. Tarina kertoo vangeista (zeks), jotka ovat teknikkoja tai akateemikkoja. Heidät on pidätetty RSFSR:n rikoslain 58 pykälän nojalla Josif Stalinin toisen maailmansodan jälkeisissä puhdistuksissa.

• Syöpäosasto (1968)

Romaani kertoo pienestä joukosta syöpäpotilaita Uzbekistanissa vuonna 1955, Stalinin jälkeisessä Neuvostoliitossa. Se tarkastelee potilaiden pahanlaatuisten kasvainten symboloimaa moraalista vastuuta, jota kantavat ne, jotka ovat vastuussa maanmiestensä kärsimyksistä. Stalinin suuren puhdistuksen aikana miljoonia ihmisiä tapettiin, lähetettiin työleireille tai karkotettiin. Päätökset tehneiden virkamiesten lisäksi monet muut katselivat sivusta eivätkä tehneet mitään. Myös he olivat osallisia. Toiset tekivät pahempaa: he ilmiantoivat viattomia ihmisiä saadakseen itselleen etuja. Romaani kertoo, miten potilaat ymmärtävät oman osuutensa näissä traagisissa tapahtumissa.

• Elokuu 1914 (1971)

Kyse on keisarillisen Venäjän tappiosta Tannenbergin taistelussa Itä-Preussissa. Romaani on epätavallinen sekoitus fiktiivistä kerrontaa ja historiankirjoitusta. Se aiheutti laajoja ja katkeria kiistoja sekä kirjallisesta että historiallisesta näkökulmasta. Vuonna 1984 romaanista julkaistiin uusi, paljon laajennettu versio. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa joitakin vuosia. Hän pystyi julkaisemaan aiemmin tukahdutettuja lukuja ja uusia osia, jotka hän oli kirjoittanut Hoover-instituutin kirjastossa tehtyjen tutkimusten jälkeen. Näihin sisältyi myös Vladimir Leniniä käsitteleviä lukuja, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä.

Lyhyt fiktio

• Yksi päivä Ivan Denisovitšin elämässä (1962)

Tarina sijoittuu neuvostoliittolaiselle työleirille 1950-luvulle, ja se kuvaa tavallisen vangin, Ivan Denisovitš Shuhovin, yhtä päivää. Kirjan julkaiseminen oli poikkeuksellinen tapahtuma neuvostokirjallisuuden historiassa; koskaan aiemmin ei ollut avoimesti levitetty kertomusta stalinistisesta sorrosta.

• Asian hyväksi (1963)

Eräässä maakuntakaupungissa paikallisen korkeakoulun opiskelijat auttavat rakentamaan uusia korkeakoulun tiloja tekemällä suurimman osan työstä itse. Kun rakennus on rakennettu, neuvostoviranomaiset määräävät, että se on luovutettava tutkimuslaitokselle; opiskelijoille kerrotaan, että tämä on "asian hyväksi". Tarina on avointa kritiikkiä tuolloin vallinnutta demokratian puutetta ja poliittisten johtajien rehellisyyden puutetta kohtaan.

• Matryonan paikka (1968)

Tämä on Solženitsynin luetuin novelli. Kertoja, entinen gulagin vanki, kaipaa takaisin Venäjän maakuntiin. Hän ottaa työpaikan kolhoosin koulusta. Matryona tarjoaa hänelle asunnon pienestä, ränsistyneestä kodistaan. He jakavat yhden huoneen, jossa syövät ja nukkuvat; kertoja nukkuu leirisängyllä ja Matryona hellan vieressä. Kertojan mielestä maatyöläisten elämä ei juurikaan eroa vallankumousta edeltäneiden maanomistajien ja heidän maaorjiensa elämästä. Matryona työskentelee maatilalla pienellä palkalla tai ilman palkkaa. Eräänä yönä hän auttaa muita ja jää junan alle. Hänen hahmoaan on kuvailtu "ainoaksi oikeaksi kristityksi (ja) ainoaksi oikeaksi kommunistiksi", ja hänen kuolemansa symboloi Venäjän marttyyriutta.

Tietokirjallisuus

• Gulagin saaristo (kolme nidettä, 1973-78).

Koko Neuvostoliiton poliisivaltion kehittämis- ja hallintoprosessin historia. Sitä levitettiin Neuvostoliitossa samizdat-julkaisuna (maanalainen julkaisu), kunnes se julkaistiin virallisesti vuonna 1989. Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän federaation perustamisen jälkeen Gulagin saaristosta tuli pakollista luettavaa venäläisissä lukioissa. Arkhipelag GuLag (sen venäjänkielinen nimi), on sekä riimi että metafora, jota käytetään läpi teoksen. Sana saaristo kuvaa valtavaan Neuvostoliittoon levittäytynyttä työleirien järjestelmää laajana saariketjuna, jonka tuntevat vain ne, joiden kohtalona oli vierailla niissä.

• Luettelo Nobel-palkinnon saajista maittain
• Luettelo historioitsijoista maanosittain