Kasvit muodostavat yhden elämän valtaryhmistä (valtakunnasta). Ne ovat pääosin autotrofisia eukaryootteja, mikä tarkoittaa, että niiden solut ovat monimutkaisia ja ne pystyvät itse tuottamaan energiaa ja orgaanisia aineita yhteyttämällä. Useimmat kasvit ovat paikallaan kasvavia eli ne eivät voi liikkua paikasta toiseen kuten eläimet (kasvuliike on kuitenkin mahdollista ja joillakin lajeilla esiintyy nopeitakin liikkeitä, esim. Mimosa pudica tai lihansyöjäkasvien sulkeutuvat ansat).

Luokittelu ja lajit

Kasveihin kuuluu laaja kirjo eri ryhmiä, kuten puita, yrttejä, pensaita, ruohoja, köynnöksiä, saniaisia, sammalia ja viherleviä. Kasvitieteen eli kasvitieteen tutkimuksen mukaan maailmassa on tunnistettu noin 350 000 olemassa olevaa kasvilajia. On hyvä huomata, että sieniä ja monet muut kuin vihreät levät eivät kuulu kasveihin, vaikka ne joskus elävät kasvien kanssa samankaltaisissa ympäristöissä.

Kasvin rakenne

Useimmat maaeläimet kasvavat maassa: niiden varsi kohoaa maanpinnan yläpuolelle ja juuret ulottuvat maaperään. Juurten päätehtäviä ovat kasvin paikalla pitäminen, veden ja mineraalien imeyttäminen sekä usein ravinnon varastointi. Vesi ja liuenneet ravinteet kulkevat juurista varren ja lehtien kautta kasvin muihin osiin. Tämä kuljetus tapahtuu johtojänteissä: veden ja ionien noususta vastaa puuosa (ksyleemi) ja yhteyttämistuotteiden jakelusta jauheosa (floemi).

  • Lehdet ovat pääasiallinen yhteyttämiselin, jossa vihreä klorofylli sitoo auringon energiaa. Klorofylli sijaitsee lehtisolujen plastideissa, erityisesti viherhiukkasissa (kloroplasteissa).
  • Varsi tukee kasvin rakenneosat ja toimii johtorakenteena sekä joskus ravinnon varastona.
  • Juuret imevät vettä ja mineraaleja sekä kiinnittävät kasvin maahan.
  • Kukat, siemenet ja hedelmät esiintyvät siemenkasveilla: kukka on lisääntymiselin, josta syntyy siemen ja usein hedelmä, joka suojaa ja levittää siementä.

Fotosynteesi ja ravinnon valmistus

Kasvit tarvitsevat auringonvaloa, hiilidioksidia, vettä (vettä) ja mineraaleja yhteyttämiseen eli fotosynteesiin. Fotosynteesissä valoenergia muunnetaan kemialliseksi energiaksi: klorofylli sitoo valoa ja sen avulla vesi ja hiilidioksidi muutetaan sokereiksi ja happikaasuksi. Prosessissa syntyy hapen O2, joka vapautuu ilmakehään.

Yksinkertaistaen fotosynteesi voidaan jakaa valo- ja pimeäreaktioihin: valo-osassa syntyy ATP- ja NADPH-energiaa vettä hajottamalla, ja pimeäosassa (Calvinin sykli) käytetään tätä energiaa hiilidioksidin sitomiseen ja sokerien muodostamiseen. Lehtien huokoset säätelevät kaasujen vaihdon (hiilidioksidin sisään ja hapen ulos) ja veden haihtumisen välillä.

Veden ja ravinteiden kuljetus

Kun juurista otettu vesi nousee kasvin läpi lehtiin, osa vedestä haihtuu lehtien huokosista. Tämä haihtuminen synnyttää ns. transpiraatiopullon, joka vetää vettä ylöspäin johtojänteissä. Tämän lisäksi kasvit kuljettavat sokeria ja muita yhteyttämistuotteita eri elimiin floemin avulla.

Lisääntyminen ja elinkierto

Kasvien lisääntyminen voi olla seksuaalista (kukkien tai käpyjen kautta syntyvät siemenet) tai aseksuaalista (esimerkiksi versojen tai juurimukuloiden avulla tapahtuva kasvullinen lisääntyminen). Monilla kasveilla on elinkierrossaan vuorottelevat sukupolvet: sukusoluvaihe (gametofyytti) ja itiövaihe (sporofyytti), joiden osuus vaihtelee eri ryhmillä.

Eriintymiset ja poikkeukset

Vaikka suurin osa kasveista on yhteyttämiskykyisiä, on olemassa poikkeuksia: jotkut lajit ovat parasiittisia tai totalisesti heterotrofisia ja voivat puuttua klorofyllistä (esim. juurakossa elävät loiskasvit). Lisäksi monet vesi- ja rantaekosysteemien kasvit kelluvat tai kasvavat kokonaan veden alla.

Merkitys ihmiselle ja ekosysteemeille

Kasvit ovat elintärkeitä planeetan ekosysteemeille: ne tuottavat happea, toimivat ravinnon ja ravintoketjujen perustana, tarjoavat elinympäristöjä ja osallistuvat hiilen kierrossa sitomalla CO2:ta. Ihmiskunta hyödyntää kasveja ruokana, lääkkeinä, rakennus- ja polttoaineena sekä koristekasveina ja ekosysteemipalveluiden tarjoajana.

Sana "istuttaa" voi tarkoittaa myös sitä, että jotain laitetaan maahan. Esimerkiksi maanviljelijät istuttavat siemeniä pellolle — tämä on ihmisen tapa tuottaa kasveja maatilataloudessa ja puutarhanhoidossa.